Kamerarepun painoksi tuli vajaat viisi kiloa ja rinkka painaa noin kahdeksan kiloa. Mikan kamerareppu painaa puolestaan vajaa kahdeksan kiloa ja rinkka noin yksitoista kiloa. Suoritimme siis erityisen rankkaa karsintaa erityisesti vaatteiden kohdalla, koska tarkoituksena on ostella pikkuhiljaa uusia rättejä matkan varrelta. Vaikka reissu on yli kaksi kertaa pidempi kuin edellinen matka, on painoa lähtiessä useita kiloja vähemmän per naama. Oikein mainiota.

Nyt on aika paljastaa uudenkarhea matkapäiväkirja!

Matkan aikana julkaisemme – tai ainakin yritämme julkaista – päivittäin pieniä reissufiilistelyjä ja valokuvia. Mikäli saamme haalittua paikalliset kännykkäliittymät, kirjoituksia ja kuvia lisätään nettikahviloiden lisäksi kännykällä. Oikeassa laidassa olevista nuolista voi kuluvan päivän kirjoituksien järjestyksen vaihtaa nousevaksi tai laskevaksi. Kirjoituksiin ja kuviin on liitetty paikkatiedot, joten niitä pääsee tarkastelemaan lähemmin matkapäiväkirjaan kuuluvasta kartasta. Yleisön pyynnöstä päiväkirjassa on myös kommentointimahdollisuus. Odotamme siis oikein paljon kivoja viestejä tutuilta ja tuntemattomilta.

Albumi-linkin alta löytyvät kaikki reissulla otetut kuvat listattuna aika- ja paikkajärjestyksessä. Lisäksi arvioimme majapaikkoja ja nähtävyyksiä, jotta muutkin matkailijat voisivat ottaa vinkkejä omille reissuilleen. Jos jonkun päivän kirjoitus on mennyt ohi silmäin, voi vanhempia kirjoituksia tarkastella arkiston kautta.

Toivottavasti matkapäiväkirja toimii suunnitelman mukaisesti. Pieniä virheitä varmasti ilmenee, mutta yritämme fiksailla ne kuntoon reissun päältä. Heittäkää toki kommenttia, jos huomaatte päiväkirjassa jotain puutteita. IE:n aiheuttamia ongelmia ei korjata :D

Iltapäivällä siirryimme Joensuusta vanhempieni luokse Pieksämäkeen. Liskoni Allu jää tänne äidin hellään huomaan matkan ajaksi. Huomenna jatkamme junalla kohti Hellsinkiä ja siitä sitten lentokoneella Bangkokiin. Tämä on Aasia 2008 suunnittelublogin viimeinen kirjoitus, joten lukijat voivat siirtyä seuraamaan matkapäiväkirjaa. Tästä se lähtee!

Hetki sitten kävimme ostamassa kaupungista mini-dv-nauhoja, minigrip-pusseja sekä apteekkisälää. Nyt on kaikki tarpeellinen irtaimisto haalittuna kasaan. Itse selvittelin omat tavarani jo aikaisemmin ja Hisekin penkoi omansa kasaan yön myöhäisinä tunteina. Nyt on jäljellä enää rinkkojen pakkaaminen. Mielenkiintoista nähdä paljonko painoa lopulta kertyy…

Loppuilta meneekin sitten matkapäiväkirjan viimeistelyyn. Tarkoitus olisi julkaista se illalla, sillä siirrymme kuitenkin matkapäiväkirjan puolelle heti huomisesta lähtien.

Löimme hetki sitte lukkoon lähtöaikataulut ostamalla VR:n sivuilta junaliput. Bangkokissa olemme ensi lauantaina, mutta sitä ennen meidän on reissattava joitakin satoja kilometrejä Suomen puolelle.

Tarkoituksena on saada tavarat lähtövalmiiksi keskiviikkona eli ylihuomenna. Torstaina aamulla ajamme autolla Pieksämäkeen, jonne jätämme uskollisesti palvelleen Corollan. Hengailemme sen päivän siellä Hannan vanhempien luona. Perjantaina on nytkähdettävä liikkeelle hyvissä ajoin, sillä juna pakenee asemalta 6:43. Pendolino kolistelee Helsinkiin suoraan eikä meidän tarvitse vaihtaa välissä junaa.

Tarjolla olisi ollut muitakin vaihtoehtoja. 45 minuuttia myöhemmin lähteneessä intercityssä olisi joutunut tekemään vaihdon Kouvolassa ja sitä seuraava taas olisi mennyt niin täpärälle, ettei ongelmille olisi jäänyt juurikaan aikaa. Aamuherätys sopii meille kuitenkin hyvin. Pääsemme heti kääntämään sisäisiä kellojamme Thaimaan aikavyöhykkeelle. Juna on Helsingissä 10:30 jolloin meille jää lähes 4,5 tuntia aikaa sompailuun.

Lentoyhtiönä on tällä kertaa Austrian Airlines. Selvitin yhtiön nettisivuilta lähtöselvitysaikoja. Helsinki-Vantaan -kentällä selvitys on tehtävä 35 minuuttia ennen lähtöä. Wienissä on meneillään jonkin sortin rakennushärdelli ja siellä suositeltiin tekemään selvitykset jopa kolme tuntia ennen lähtöä. Austrial Airlines tarjoaa lähtöselvityksen tekemistä myös netissä, mutta meille on vielä epäselvää päteekö se myös meidän lennolla. Se selviää varmasti muutaman päivän kuluttua. Mikäli nettiselvitys ei onnistu, teemme sen kentällä automaatissa tai tiskillä.

Suomessa tämä sujui erittäin näppärästi. Meillä on kuitenkin tulilla myös vähemmän onnistunut junalippuvaraus. Varasimme Asia Discoveryn kautta junaliput Bangkokista Chiang Maihin. Olisimme mieluusti käyttäneet paikallisen VR:n palveluita, mutta sieltä tuli takaisin pelkkiä virheilmoituksia täydestä postilaatikosta. Myöskään faksit eivät menneet perille.

Asia Discoveryltä ei ole tullut virheilmoituksia, mutta eipä ole tullut sen puoleen lippujakaan. Patistelin firmaa reilu viikko sitten, mutta en saanut kyselyihini minkäänlaista vastausta. Eilen lähetin mailia maksut vastaanottaneelle Royal Exclusivelle, mutta sieltäkään ei ole kuulunut vielä mitään. Tilanne on sikäli ikävä, että liput on maksettu ja ajankohta sattuu Songkramin alkuun, jolloin junat ovat tupaten täynnä. Saa nähdä menikö rahat hukkaan ja joudummeko käyttämään leppoisan junan sijaista linja-autoa. Ainakaan tämän hetkisessä valossa emme voi suositella Asia Discoveryä junalippujen varaukseen…

* * * *

Bongasinkin juuri Austrian Airlinesin sivuilta, että Pohjoismaissa lähtöselvitystä ei voi tehdä netissä. Sivusto näytti kuitenkin Bangkok-Wienna välille vihreätä valoa, joten ehkäpä paluulennon lähtöselvityksen voimme hoitaa majapaikasta käsin.

Viime reissusta oppineena emme lähteneet vaihtamaan hirveää euronivaskaa bahteiksi. Pyöräytimme yhteensä 40 euroa, jolla pääsee kevyesti alkuun. Loppurahat voi vaihtaa sitten paikan päällä paremmalla kurssilla. Vaikka euro onkin tunnettu ja hyväksytty valuutta, se ei päihitä jenkkidollareita. Kambodzassa ja osin myös Laosissa dollareilla voi maksaa myös suoraan. Dollari on ylipäätään hyvä valuutta siksi, että vaikka sillä ei voisikaan suoraan maksaa niin se on helppo vaihtaa paikalliseen valuuttaan. Siksi me vaihdoimme yhteensä 350 euroa dollareiksi. Niistä osan voi vaihtaa Thaimaassa bahteiksi, mutta loput säästämme myöhempää käyttöä varten.

Kun ensimmäinen paalunivaska loppuu, automaateista saa lisää. Yritämme kuitenkin välttää jatkuvaa nostamista, sillä pankit nyhtävät välistä hirvittäviä summia. Kun rahaa nostaa, sitä kannattaa nostaa kerralla enemmän. Mikäli ostoksiaan maksaa visa-kortilla, välttää palvelumaksut mutta toisaalta ottaa tietoisen riskin. Kortteja on kopioitu Kaakkois-Aasiassa ennenkin, joten kannattaa harkita kaksi kertaa ennen kuin antaa muovilastunsa höylättäväksi. Kopiointeja on tapahtunut myös suoraan automaateista eli varminta on valita pankkien seinissä olevia automaatteja ja välttää niitä kaikein syrjäisimpiä.

Raha-asiat ovat kovin suhteellisia, mutta 400 euroa on Thaimaassa melkoinen summa. Mikäli vähänkään isompia summia kuljettaa mukanaan, kannattaa seteleitä ripotella eri piiloihin. Kaikkea ei missään tapauksessa pidä säilyttää yhdessä paikassa eikä varsinkaan kukkarossa, jossa kulkee myös pankkikortit ja muut asiapaperit. Me aiomme ainakin levitellä rahamme eri reppuihin sekä pariin jemmaan, josta rahoja ei ihan pienessä hädässä viedä.

Eroja alkaa tulla kun johtoa aletaan murjoa seinässä näkyvään rööriin. Meillä ei ole kokemusta muista Kaakkois-Aasian maista, mutta ainakin Thaimaassa töpselit pystyi tunkemaan pistorasiaan. Paino sanalla pystyi, sillä meidän vehkeissä olevat piuhat kyllä menivät rasiaan, mutta ne eivät pysyneet siellä järin hyvin. Jouduimme tekemään joissakin paikoissa virityksiä jotta piuhat eivät putoilleet seinästä. Täytyy kuitenkin painottaa, että Kaakkois-Aasiassa on käytössä erilainen pistorasiastandardi, joten voit joutua tilanteeseen jossa meikäläiset töpselit eivät seinään istu. Mitä taas tulee sieltä ostettuihin laitteisiin, niin ne eivät käy suomalaisiin rasioihin.

Me emme halua tulevalla reissulla rakentaa viritelmiä joten kävin ostamassa paikallisesta sähkötarvikeliikkeestä adapterin. Kahdeksan euroa maksavassa paketissa on adapterit käytännössä koko maailmaan. Kaikissa Kaakkois-Aasian maissa on käytössä samanlainen pistorasia, joten meidän pitäisi selvitä yhdenlaisella adapterilla. Myytävänä on myös mötiköitä, joissa kaikki rasiatyypit on ängetty samaan palikkaan.

Ongelmat eivät välttämättä lopu siihen, että johto käy rasiaan ja laite käynnistyy. Varsinkin syrjäisemmillä seuduilla ja saarilla sähköä tuotetaan generaattoreilla. Virtaa ei välttämättä ole tarjolla ympäri vuorokauden ja silloin kun sitä seinästä tulee, se saattaa olla erittäin epätasaista. Pätkiminen ja jännitepiikit eivät ole mitenkään mahdottomia, joten herkimpien sähkölaitteiden käyttöä kannattaa harkita, ellei välissä ole jonkinlaista suojaa.

Sitten vielä varoituksen sana: paikalliset sähköturvallisuusmääräykset eivät ole sieltä tiukimmasta päästä. Jos vastaan tulee epämääräinen johtohärdelli, voi olla fiksumpaa hakea sähkö jostain muualta. Maadoitukset ja suojaukset saattavat loistaa poissaolollaan, jolloin sähköiskun vaara on ilmeinen.

Kun kaikki menee hyvin niin Murphyn lain mukaan jotain pahaa on aina tapahduttava. Saimme eilen raahattua omat tavarani Hannan kämppään. Homma oli sen verran hapokasta, että rojut saivat jäädä laatikkoon odottamaan purkamista.

Tänä aamuna virittelin sitten konettani tulille. Virtanapin painaminen aiheutti lähinnä rälläkkää muistuttavan äänen. Tulos: koneen kovalevy kappaleina. Ilmeisesti muutto oli liikaa kyseiselle vempeleelle. Parasta tässä kaikessa on se, että minulla ei ollut tälläkään kertaa varmuuskopioista kaikista tiedostoista. Paha karma tuntuu seuraavan minua, sillä vastaavanlainen tapahtumasarja sattui myös matkavideota leikattaessa. Olinhan minä toki suurimmasta osasta varmuuskopiot ottanut, mutta…

Ja miksi avaudun tästä täällä? Siksi, että kyseisellä kovalevyllä sattui olemaan matkapäiväkirjan lähdekoodit. Jos kyseessä olisi pelkkä tiedostojärjestelmän sekoilu, pystyisin palauttamaan tiedostot. Nyt kun kovalevystä lensi lastu, eivät meikäläisen rahkeet enää riitä minkäänlaisten tiedostojen takaisin taikomiseen. Muutaman kuukauden duuni lensi sekunnissa bittiavaruuteen.

Eli lyhyesti: matkapäiväkirjaa reissusta ei valitettavasti ole eikä tule. Voisin melkein väittää, että nyt hajottaa sopivasti.

Vuosi sitten Thaimaan matkaa odotimme viikkotolkulla. Tuntui, että lähtöpäivä saavu koskaan. Nyt tilanne on ihan toisenlainen. Kunnollista matkakuumetta ei ole päässyt tulemaan, sillä ajatukset ovat olleet kaikessa muussa. Vajaat neljä kuukautta poissa Suomesta aiheuttaa aimo annoksen säätöä. Kaiken aikaa pitäisi kuitenkin yrittää selviytyä myös koulusta ja käyttää jokainen joutava hetki rahahommien tekoon.

Meiltä kysytään usein matkan hintaa. Siihen jokainen saa vastauksen matkabudjetti-sivulta. Hintakyselyn perään saamme kuitenkin usein vastata, että millä ihmeellä saamme rahat kokoon. Säännöllisesti työssä käyvälle summan kerääminen ei olisi kummoinen temppu, mutta me olemme ensisijaisesti opiskelijoita. Olemme yrittäneet parhaamme mukaan saada kaikenlaista pikkutyötä, jolla matkan saisi rahoitettua. Rahallista tukea on tullut myös vanhemmilta. Keskeinen asema on ollut myös säästämisellä. Opintotuestakin pystyy siirtämään joka kuukausi pienen summan matkakassaan kun elää säästeliäästi. Siinä mielessä meidän ei tarvitse muuttaa elämäntapoja reissussa, sillä olemme tottuneet siihen, että kaikessa pyritään säästämään aina vähän. Säästetyistä senteistä syntyy pidemmällä aikavälillä yllättävän suuri summa. Kysymys ei ole pihtailusta, vaan valintojen tekemisestä.

Monet sanovat olevansa kateellisia koska lähdemme reissuun. Jos ihmiset tietäisivät minkälaisen työmäärän matkan eteen on tehty, saattaisi kateuden määrä pudota melkoisesti. Tässä on saanut viettää melko pitkiä iltoja, että koko lysti on ylipäätään mahdollista. Mutta eiköhän se matka sitten palkitse uurastuksen.

Lähtöön on siis enää vajaat pari viikkoa. Tehtävälista näyttää edelleen varsin pitkältä, mutta mitään hirvittävän suuria juttuja ei ole enää tekemättä. Pari suurempaa työtehtävää odottaa valmistumista ja matkapäiväkirjan julkaisukin vaatii muutaman tehokkaan illan. Loput ovat käytännön järjestelyitä, jotka hoitaa parissa illassa. Jännitys tiivistyy…

Yleissilmäilyä ja ärsytyksiä

Keräsin romut lattialle, jotta hahmottaisin paremmin mitä mukaan lähtee. Kun kaikki oli kasassa, alkoi nousta pieni epäilys, että mahtuvatkohan ne edes rinkkaan ja kamerareppuun. Ylimääräisiä kantamuksia emme todellakaan ota mukaan, joten nyt ei ollut vaihtoehtoja. Joko kaikki mahtui tai sitten oli alettava karsimaan.

Pakatessa kohtasin viime reissun ärsyttävimmät esineet: vaelluskengät ja sukelluslasit. Molemmat vievät hillittömästi tilaa ja kaiken lisäksi sukelluslasit olisi pakattava niin, että ne eivät hajoaisi. Ennätin jo kirota pienessä mielessä molemmat kapistukset. Onneksi heti perään muistin kuinka tärkeitä kummatkin ovat. Ilman hyviä kenkiä viidakossa rypeminen on tympeää ja ilman kunnollisia sukelluslaseja saat olla jatkuvasti puhaltelemassa vettä pois näkökentästä.

Koska matkaamme kaupungeissa, kylissä ja metsissä, on meidän kuljetettava myös näiden ympäristöjen vaatimuksiin istuvia tavaroita. Jos viettäisimme koko ajan vain yhdenlaisessa ympäristössä, voisi osan rojuista jättää suoraan pois.

Alle satakiloiset punnitaan neuvolassa

Sulloin rojuja reppuihin vimmatulla tahdilla. Kamerareppu meni sievästi kiinni, mutta rinkassa tuli raja vastaan: vaelluskengät ja teltta oli jätettävä ulkopuolelle. Kaikki rinkan ulkopuolelle jäävä on riesaa ja sitä pitäisi välttää viimeiseen asti. Tilanne ei todellakaan ollut sellainen kuin olisin halunnut. Asiasta välittämättä tempaisin rinkan selkääni ja kamerarepun rintapuolelle. Tulos: 20,4kg.

Painan itse noin 68 kiloa, joten rinkka painaa lähes kolmasosan painostani. Vaellukselle suositeltu yläraja on neljäsosa omasta painosta ja rankoilla vaelluksia vieläkin vähemmän. Me emme kuitenkaan vaella koko kalusto selässä, joten nämä rajat saavat hieman ylittyä. Neljäsosa omasta painosta oli kuitenkin tavoitteeni ja nyt se ylittyi. Tunnustelin rinkkaa selässäni, koitin kuvitella itseni kävelemässä epävarmana lähes 40 asteen helteessä. Päähäni tuli vain yksi ajatus: liikaa!

Laihdutuskuuri

Mietimme miten lähtisimme asiaa ratkaisemaan. Kuvauskalusto itsessään painaa jo lähes kahdeksan kiloa ja siitä emme pysty tinkimään käytännössä lainkaan. Ilman telttaa ja vaelluskenkiä rinkan paino putoaisi 3,8 kiloa. Vietämme kuitenkin niin ison osan ajasta metsissä, että emme todellakaan voi jättää vaelluskenkiä pois. Mutta entä teltta?

Purin rinkan ja koitin järjestellä rojuja hieman fiksummin. Hienosäädöllä sain sisälle lisää tilaa ja onnistuin survomaan sinne myös vaelluskenkäni. Jos teltan jättäisi pois niin kaikki tavarat mahtuisivat reppujen sisään. Puntaroimme, että niin kiva kuin se teltta olisikin matkassa, ei sen riesa/hyöty suhde ole kovin hyvä. Voi siis hyvinkin olla, että jätämme sen pois. Se kuitenkin asettaa melkoisen pulman Sumatran pienen kylän suhteen, sillä olemme koko ajan suunnitelleet yöpyvämme siellä teltassa.

Hannan on vielä testattava oma pakkauksensa, jotta saamme tarpeen mukaan tasoitettua lastia. Reilusti minua kevyempänä Hannan rinkka on oltava paljon kevyempi. Kummankin kamerareput painavat lähes yhtä paljon, joten Hannan tapauksessa tämä neljäsosan tavoite tulee varmasti ylittymään.

Vanhempani kävivät eilen kylässä ja toivat samalla uusia vempaimia matkaa varten. Nykyisen Nokia N70 -puhelimen tilalle sain hieman uudemman E50 -mallin. Sen lisäksi saimme langattomalla bluetooth-yhteydellä toimivan GPS:n, jonka voi luonnollisesti liittää sekä puhelimeen että MacBook Airiin. Mitäpä me näillä sitten teemme?

Tulevassa matkapäiväkirjassa paikkatietoa on käytetty uusilla tavoilla. Kartalla on tarkoitus näyttää merkintöjen lisäksi myös valokuvat ja tässä nämä tuoreet laitteet tulevat käyttöön. Nokia julkaisi viime kuun lopulla avoimeen beta-testaukseen Location Tagger -ohjelman. Ohjelma ottaa kännykän sisäisen tai bluetooth-yhteydellä liitetyn GPS:n haltuunsa ja jää tausta-ajoon. Kun kännykällä otetaan kuvia, liittää Location Tagger kuviin tiedon koordinaateista, jossa kuvaaja sillä hetkellä seisoo. Testasin ohjelmaa E50:llä ja se toimi loistavasti.

Kirjoittelen vähän myöhemmin kokonaan oman jutun matkapäiväkirjasta, mutta tämä on ainakin yksi sen ominaisuuksista. Suurimman osan kuvista otamme ihan oikeilla kameroilla ja myös niihin kuviin saamme paikkatiedon lisättyä samalla kun siirrämme kuvia koneelle. Kuvien lopullinen kohtalo onkin hyvin pitkälti kiinni paikallisten kännykkäyhteyksien toimivuudesta ja nettikahviloiden saatavuudesta.

Matkapäiväkirja on tekniikan osalta melko pitkälti valmis. Pari kaveriamme lähtee viikoksi Italiaan ja he ovat luvanneet testata sitä ihan käytännössä. Heidän kokemuksiensa perusteella teen vielä viimeiset hienosäädöt ja sen jälkeen päiväkirjan voikin julkaista myös täällä.

Bangkok on meillä pelkkä aloituspiste, josta käynnistämme matkan parin päivän pehmeän laskun jälkeen. Tämän takia emme halunneet tuhlata kaupunkimajoitukseen joutavaa rahaa ja asetimme ehdottomaksi hintakatoksi budjettiin varatun viisieuroisen. Isot rahat työnnämme mieluummin paikkoihin, joissa oikeasti haluamme viettää aikaa.

Viime matkalla luotettavaksi osoittautunut Hostelworld.com sai luvan toimia tälläkin kertaa välikätenä. Kahden hengen huoneiden hinnat lähtivät vajaasta kolmesta eurosta. Ryhmämajoituksia sai alle kahdella eurolla, mutta ne sivuutamme suoraan. Pienen vertailun ja tutkiskelun jälkeen päädyimme vitsikkäästi nimettyyn K.S. House Guesthouseen.

Majapaikka sijaitsee vain viiden minuutin kävelymatkan päässä Bangkokin traveller-ghettosta, Khao San Roadista. Viime reissulla tämä elämys jäi kokematta, mutta nyt siihen on mahdollisuus. Toinen uusi tuttavuus on Bangkokin läpi luikerteleva Chao Phraya -joki, johon on matkaa alle puoli kilometriä.

Otimme sen verran halvat huoneet, ettei niihin todennäköisesti kuulu ilmastointia. K.S:stä sellaisia kyllä löytää kun vaan latoo enemmän paalua tiskiin. Lämpimästä vedestä pääsemme nauttimaan ainoastaan mielikuvissamme, mutta kylmää vettä tulee suihkusta yllin kyllin. Täytynee paikkailla vuoden lämpimimmän ajan ja ilmastoinnin puutteen yhteisvaikutuksia virkistävillä jääsuihkuilla.

Valokuvien ja mahdollisten videoiden lähettämisessä pääsemme ainakin hyvään alkuun, sillä kaikissa huoneissa on langaton verkko. Paikan muihin palveluihin lukeutuvat muun muassa pesula, faksi, tv-huone, aamupalaravintola sekä tuttu ja turvallinen turisti-info. Uskoisin, että näillä eväillä on varsin hyvä startata reissu. Varasimme huoneen ainoastaan kolmeksi päiväksi, joten Chiang Mai kutsuu varsin nopeasti.

Kiinnostuneet Google Earthin käyttäjät voivat katsoa paikan sijainnin lataamalla KML-tiedoston, muut saavat luvan tuupata selaimensa Google Mapsiin. Mitättömän kokoisia valokuvia majapaikan tiloista löytyy esimerkiksi KhaoSanRoad.comista.