Kamerarepun painoksi tuli vajaat viisi kiloa ja rinkka painaa noin kahdeksan kiloa. Mikan kamerareppu painaa puolestaan vajaa kahdeksan kiloa ja rinkka noin yksitoista kiloa. Suoritimme siis erityisen rankkaa karsintaa erityisesti vaatteiden kohdalla, koska tarkoituksena on ostella pikkuhiljaa uusia rättejä matkan varrelta. Vaikka reissu on yli kaksi kertaa pidempi kuin edellinen matka, on painoa lähtiessä useita kiloja vähemmän per naama. Oikein mainiota.

Nyt on aika paljastaa uudenkarhea matkapäiväkirja!

Matkan aikana julkaisemme – tai ainakin yritämme julkaista – päivittäin pieniä reissufiilistelyjä ja valokuvia. Mikäli saamme haalittua paikalliset kännykkäliittymät, kirjoituksia ja kuvia lisätään nettikahviloiden lisäksi kännykällä. Oikeassa laidassa olevista nuolista voi kuluvan päivän kirjoituksien järjestyksen vaihtaa nousevaksi tai laskevaksi. Kirjoituksiin ja kuviin on liitetty paikkatiedot, joten niitä pääsee tarkastelemaan lähemmin matkapäiväkirjaan kuuluvasta kartasta. Yleisön pyynnöstä päiväkirjassa on myös kommentointimahdollisuus. Odotamme siis oikein paljon kivoja viestejä tutuilta ja tuntemattomilta.

Albumi-linkin alta löytyvät kaikki reissulla otetut kuvat listattuna aika- ja paikkajärjestyksessä. Lisäksi arvioimme majapaikkoja ja nähtävyyksiä, jotta muutkin matkailijat voisivat ottaa vinkkejä omille reissuilleen. Jos jonkun päivän kirjoitus on mennyt ohi silmäin, voi vanhempia kirjoituksia tarkastella arkiston kautta.

Toivottavasti matkapäiväkirja toimii suunnitelman mukaisesti. Pieniä virheitä varmasti ilmenee, mutta yritämme fiksailla ne kuntoon reissun päältä. Heittäkää toki kommenttia, jos huomaatte päiväkirjassa jotain puutteita. IE:n aiheuttamia ongelmia ei korjata :D

Iltapäivällä siirryimme Joensuusta vanhempieni luokse Pieksämäkeen. Liskoni Allu jää tänne äidin hellään huomaan matkan ajaksi. Huomenna jatkamme junalla kohti Hellsinkiä ja siitä sitten lentokoneella Bangkokiin. Tämä on Aasia 2008 suunnittelublogin viimeinen kirjoitus, joten lukijat voivat siirtyä seuraamaan matkapäiväkirjaa. Tästä se lähtee!

Hetki sitten kävimme ostamassa kaupungista mini-dv-nauhoja, minigrip-pusseja sekä apteekkisälää. Nyt on kaikki tarpeellinen irtaimisto haalittuna kasaan. Itse selvittelin omat tavarani jo aikaisemmin ja Hisekin penkoi omansa kasaan yön myöhäisinä tunteina. Nyt on jäljellä enää rinkkojen pakkaaminen. Mielenkiintoista nähdä paljonko painoa lopulta kertyy…

Loppuilta meneekin sitten matkapäiväkirjan viimeistelyyn. Tarkoitus olisi julkaista se illalla, sillä siirrymme kuitenkin matkapäiväkirjan puolelle heti huomisesta lähtien.

Viime reissusta oppineena emme lähteneet vaihtamaan hirveää euronivaskaa bahteiksi. Pyöräytimme yhteensä 40 euroa, jolla pääsee kevyesti alkuun. Loppurahat voi vaihtaa sitten paikan päällä paremmalla kurssilla. Vaikka euro onkin tunnettu ja hyväksytty valuutta, se ei päihitä jenkkidollareita. Kambodzassa ja osin myös Laosissa dollareilla voi maksaa myös suoraan. Dollari on ylipäätään hyvä valuutta siksi, että vaikka sillä ei voisikaan suoraan maksaa niin se on helppo vaihtaa paikalliseen valuuttaan. Siksi me vaihdoimme yhteensä 350 euroa dollareiksi. Niistä osan voi vaihtaa Thaimaassa bahteiksi, mutta loput säästämme myöhempää käyttöä varten.

Kun ensimmäinen paalunivaska loppuu, automaateista saa lisää. Yritämme kuitenkin välttää jatkuvaa nostamista, sillä pankit nyhtävät välistä hirvittäviä summia. Kun rahaa nostaa, sitä kannattaa nostaa kerralla enemmän. Mikäli ostoksiaan maksaa visa-kortilla, välttää palvelumaksut mutta toisaalta ottaa tietoisen riskin. Kortteja on kopioitu Kaakkois-Aasiassa ennenkin, joten kannattaa harkita kaksi kertaa ennen kuin antaa muovilastunsa höylättäväksi. Kopiointeja on tapahtunut myös suoraan automaateista eli varminta on valita pankkien seinissä olevia automaatteja ja välttää niitä kaikein syrjäisimpiä.

Raha-asiat ovat kovin suhteellisia, mutta 400 euroa on Thaimaassa melkoinen summa. Mikäli vähänkään isompia summia kuljettaa mukanaan, kannattaa seteleitä ripotella eri piiloihin. Kaikkea ei missään tapauksessa pidä säilyttää yhdessä paikassa eikä varsinkaan kukkarossa, jossa kulkee myös pankkikortit ja muut asiapaperit. Me aiomme ainakin levitellä rahamme eri reppuihin sekä pariin jemmaan, josta rahoja ei ihan pienessä hädässä viedä.

Eroja alkaa tulla kun johtoa aletaan murjoa seinässä näkyvään rööriin. Meillä ei ole kokemusta muista Kaakkois-Aasian maista, mutta ainakin Thaimaassa töpselit pystyi tunkemaan pistorasiaan. Paino sanalla pystyi, sillä meidän vehkeissä olevat piuhat kyllä menivät rasiaan, mutta ne eivät pysyneet siellä järin hyvin. Jouduimme tekemään joissakin paikoissa virityksiä jotta piuhat eivät putoilleet seinästä. Täytyy kuitenkin painottaa, että Kaakkois-Aasiassa on käytössä erilainen pistorasiastandardi, joten voit joutua tilanteeseen jossa meikäläiset töpselit eivät seinään istu. Mitä taas tulee sieltä ostettuihin laitteisiin, niin ne eivät käy suomalaisiin rasioihin.

Me emme halua tulevalla reissulla rakentaa viritelmiä joten kävin ostamassa paikallisesta sähkötarvikeliikkeestä adapterin. Kahdeksan euroa maksavassa paketissa on adapterit käytännössä koko maailmaan. Kaikissa Kaakkois-Aasian maissa on käytössä samanlainen pistorasia, joten meidän pitäisi selvitä yhdenlaisella adapterilla. Myytävänä on myös mötiköitä, joissa kaikki rasiatyypit on ängetty samaan palikkaan.

Ongelmat eivät välttämättä lopu siihen, että johto käy rasiaan ja laite käynnistyy. Varsinkin syrjäisemmillä seuduilla ja saarilla sähköä tuotetaan generaattoreilla. Virtaa ei välttämättä ole tarjolla ympäri vuorokauden ja silloin kun sitä seinästä tulee, se saattaa olla erittäin epätasaista. Pätkiminen ja jännitepiikit eivät ole mitenkään mahdottomia, joten herkimpien sähkölaitteiden käyttöä kannattaa harkita, ellei välissä ole jonkinlaista suojaa.

Sitten vielä varoituksen sana: paikalliset sähköturvallisuusmääräykset eivät ole sieltä tiukimmasta päästä. Jos vastaan tulee epämääräinen johtohärdelli, voi olla fiksumpaa hakea sähkö jostain muualta. Maadoitukset ja suojaukset saattavat loistaa poissaolollaan, jolloin sähköiskun vaara on ilmeinen.

Kun kaikki menee hyvin niin Murphyn lain mukaan jotain pahaa on aina tapahduttava. Saimme eilen raahattua omat tavarani Hannan kämppään. Homma oli sen verran hapokasta, että rojut saivat jäädä laatikkoon odottamaan purkamista.

Tänä aamuna virittelin sitten konettani tulille. Virtanapin painaminen aiheutti lähinnä rälläkkää muistuttavan äänen. Tulos: koneen kovalevy kappaleina. Ilmeisesti muutto oli liikaa kyseiselle vempeleelle. Parasta tässä kaikessa on se, että minulla ei ollut tälläkään kertaa varmuuskopioista kaikista tiedostoista. Paha karma tuntuu seuraavan minua, sillä vastaavanlainen tapahtumasarja sattui myös matkavideota leikattaessa. Olinhan minä toki suurimmasta osasta varmuuskopiot ottanut, mutta…

Ja miksi avaudun tästä täällä? Siksi, että kyseisellä kovalevyllä sattui olemaan matkapäiväkirjan lähdekoodit. Jos kyseessä olisi pelkkä tiedostojärjestelmän sekoilu, pystyisin palauttamaan tiedostot. Nyt kun kovalevystä lensi lastu, eivät meikäläisen rahkeet enää riitä minkäänlaisten tiedostojen takaisin taikomiseen. Muutaman kuukauden duuni lensi sekunnissa bittiavaruuteen.

Eli lyhyesti: matkapäiväkirjaa reissusta ei valitettavasti ole eikä tule. Voisin melkein väittää, että nyt hajottaa sopivasti.

Vuosi sitten Thaimaan matkaa odotimme viikkotolkulla. Tuntui, että lähtöpäivä saavu koskaan. Nyt tilanne on ihan toisenlainen. Kunnollista matkakuumetta ei ole päässyt tulemaan, sillä ajatukset ovat olleet kaikessa muussa. Vajaat neljä kuukautta poissa Suomesta aiheuttaa aimo annoksen säätöä. Kaiken aikaa pitäisi kuitenkin yrittää selviytyä myös koulusta ja käyttää jokainen joutava hetki rahahommien tekoon.

Meiltä kysytään usein matkan hintaa. Siihen jokainen saa vastauksen matkabudjetti-sivulta. Hintakyselyn perään saamme kuitenkin usein vastata, että millä ihmeellä saamme rahat kokoon. Säännöllisesti työssä käyvälle summan kerääminen ei olisi kummoinen temppu, mutta me olemme ensisijaisesti opiskelijoita. Olemme yrittäneet parhaamme mukaan saada kaikenlaista pikkutyötä, jolla matkan saisi rahoitettua. Rahallista tukea on tullut myös vanhemmilta. Keskeinen asema on ollut myös säästämisellä. Opintotuestakin pystyy siirtämään joka kuukausi pienen summan matkakassaan kun elää säästeliäästi. Siinä mielessä meidän ei tarvitse muuttaa elämäntapoja reissussa, sillä olemme tottuneet siihen, että kaikessa pyritään säästämään aina vähän. Säästetyistä senteistä syntyy pidemmällä aikavälillä yllättävän suuri summa. Kysymys ei ole pihtailusta, vaan valintojen tekemisestä.

Monet sanovat olevansa kateellisia koska lähdemme reissuun. Jos ihmiset tietäisivät minkälaisen työmäärän matkan eteen on tehty, saattaisi kateuden määrä pudota melkoisesti. Tässä on saanut viettää melko pitkiä iltoja, että koko lysti on ylipäätään mahdollista. Mutta eiköhän se matka sitten palkitse uurastuksen.

Lähtöön on siis enää vajaat pari viikkoa. Tehtävälista näyttää edelleen varsin pitkältä, mutta mitään hirvittävän suuria juttuja ei ole enää tekemättä. Pari suurempaa työtehtävää odottaa valmistumista ja matkapäiväkirjan julkaisukin vaatii muutaman tehokkaan illan. Loput ovat käytännön järjestelyitä, jotka hoitaa parissa illassa. Jännitys tiivistyy…

Vanhojen lajien historia on kaikkea muuta kuin urheilullinen. Kysymys on lähes poikkeuksetta ollut sotataidosta. Ennen tuliaseiden tuloa sotilaan kyky käyttää kehoaan aseena oli korvaamaton. Lajeissa on edelleen mukana aseita kuten miekkoja, keppejä sekä tikareita. Monien maiden historiasta löytyy köyhyyttä, sortoa, kaaosta ja orjuutta, jotka ovat kaikki olleet omiaan kehittämään tylyjä ja tehokkaita itsepuolustusmenetelmiä.

Seuraavassa on pari tiivistä poimintaa Kaakkois-Aasiassa harrastettavista kamppailulajeista.

Muay Thai

Thaimaa on tunnettu kansallislajistaan muay thaista, joka kotoisammin tunnetaan thainyrkkeilynä. Sen esimuodon muay boranin sanotaan olevan jopa 2000 vuotta vanha, joten lajilla on todella pitkä historia.

Usein thainyrkkeilijät aloittavat uransa hyvin nuorena. He saattavat asua salilla ja otella viikoittain tai jopa useita kertoja viikossa. Monille se on tapa elättää itsensä ja perheensä. Lajin ja harjoittelun kovuudesta johtuen thainyrkkeilijöiden ura päättyy varsin nuorena. Usein he kuitenkin jatkavat lajin parissa valmentajina.

Thainyrkkeilyä pidetään varsin brutaalina lajina mitä se tietyssä mielessä onkin. Ottelut käydään pystyssä eli niissä ei ole mattopainia tai lukkoja. Sekä lyöminen että potkiminen on sallittua keskivartaloon ja päähän. Lisäksi potkuja saa suunnata myös jalkoihin. Perinteisten lyöntien ja potkujen lisäksi myös kyynärpäälyönnit sekä polvipotkut ovat sallittuja. Ottelijat käyttävät suojina nyrkkeilyhansikkaita.

Muay thaita läheisesti muistuttavia lajeja harrastetaan myös Thaimaan naapurimaissa. Burmalla on lethwei, Laosilla muay lao, Kambodzalla pradal serey ja Malesialla tomoi. Thaimaan armeijalle lajista on kehitetty oma versio, josta käytetään nimeä lerdrit.

Labokator

Kambodzan historiaan kuuluva labokator on laji, jota käyttivät jo muinaiset Angkorin sotajoukot. Vielä nykyäänkin harrastajat kunnioittavat pukeutumisessaan lajin historiaa mukailemalla khmer-sotilaiden uniformua: vyötärölle kiinnitetään huivi ja pään sekä hauiksien ympärille laitetaan silkkinauhat.

Labokatorissa on edelleen jäljellä sotataidon henki, sillä toisin kuin muay thaissa, siinä ottelut jatkuvat myös maassa ja tekniikkavalikoima on paljon laajempi. Lajin ajatuksena on muuntaa koko keho aseeksi ja siksipä osumia viedään perille myös päällä, vyötäröllä ja sormilla. Laji jakautuu 341 tyyliin, jotka kaikki hakevat tekniikkansa luonnosta. Joukkoon mahtuu lukuisia tekniikoita, joiden tarkoitus on aiheuttaa mahdollisimman suurta vahinkoa nopeasti tai jopa tappaa.

Vovinam

1900-luvulla Ranskan vallan alaisessa Vietnamissa kehittynyt laji on sekoitus monia kamppailulajeja. Laji painottaa fyysisen kunnon lisäksi vahvasti myös henkiseen kehitykseen. Moni lajeista käyttää joko kovaa tai pehmeää tyyliä, mutta vovinam pyrkii käyttämään kumpaakin tehokkaasti. Ajatuksena on, että kova voidaan päihittää pehmeällä ja päinvastoin. Vovinamin opit eivät rajoitu ainoastaan salille tai kehään vaan ne pyritään omaksumaan jokapäiväiseen elämään.

Tyyliltään vovinam eroaa melkoisesti muay thaista ja labokatorista. Lajin erikoisuutena ovat saksipotkut sekä erilaiset hyppyihin yhdistetyt jalkalukot, joilla vastustaja pyritään kaatamaan. Siksipä ottelut muistuttavatkin paljon korealaista taekwondoa.

Vovinam on levinnyt varsin laajasti Vietnamin ulkopuolelle. Onkin varmasti vain ajan kysymys milloin se rantautuu myös Suomeen.

Räväkkää viihdettä

Pelkästään Kaakkois-Aasian alueilla kamppailulajeja on niin käsittämätön määrä, ettei niitä yksinkertaisesti kannata tämän enempää listata. Kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi silatiin, long lomiin, kaliin sekä kombataan. Monien lajien kohdalla kysymys on lähinnä painotuksista ja pienistä vivahde-eroista. Ulkopuolisen silmin lukuisat lajit voivat näyttää hyvin samalta.

Ottelut ovat varsin hupaisaa viihdettä, vaikka monet eivät osaakaan ottaa sitä sellaisena. Niissä ei koskaan ole kysymys vihasta vaan ainoastaan vastustajan ja itsensä voittamisesta. Moniin lajeihin kuuluu olennaisena osana rituaaleja, joilla osoitetaan kunnioitusta jumalille, esi-isille, valmentajille, vastustajille sekä katsojille. Kun lajeja katsoo hieman lähempää, niin niistä löytää paljon muutakin kuin vain turpaan mättämistä.

Otteluissa tunnelma on yleensä hyvin tiivis ja ilma täyttyy kiivaista kannustushuudoista. Vedonlyönti on keskeinen osa ottelua ja joillekin se onkin tärkein syy saapua kehän laidalle kannustamaan kohdettaan voittoon. Mikäli liikut Kaakkois-Aasian suunnalla ja haluat hieman erilaisen matkailuelämyksen niin suosittelen suuntaamaan johonkin suureen otteluun.

Harrastukseen mukaan?

Matkaajien on mahdollista päästä sisään lajien maailmaan. Erityisesti Thaimaassa on lukuisia saleja, jotka ottavat valkonaaman vastaan hyvillä mielin. Tarjolla on päivän kokeiluja, viikon intensiiviharjoitteluja ja innokkaimmat voivat jäädä treenaamaan pidemmäksikin aikaa.

Tässä on kuitenkin syytä pitää järki päässä. Kamppailulajit ovat kokemattoman käsissä veitsi, jolla viiltää todennäköisimmin itseään sormeen. Älä ryntää salille suin päin siinä toivossa, että sinusta tulisi mestari viikon harjoittelun jälkeen. Lyhyessä ajassa saat ainoastaan maistiaisen siitä kuinka thait treenaavat itsensä kuntoon. Harjoittelun alkumetreillä iso osa loukkaantumisista sattuu nimenomaan omasta taitamattomuudesta eikä suinkaan vastustajan käsittelystä. Tiedä omat rajasi.

Älä missään tapauksessa ota osaa kaduilla tai kaupungin laitasaleilla käytäviin turistiotteluihin, joihin kuka tahansa saa osallistua. Siellä saat todennäköisimmin turpaasi ja hyppäät välittömästi pois matkavakuutuksen piiristä. Netistä löytyy myös tarinoita siitä, kuinka voitollaan paikallisen “mestarin” nolannut turisti on mäiskitty ja ryöstetty porukalla ottelun jälkeen. Pidä siis uhosi ja egosi kurissa.

Muay thaita on mahdollista harrastaa myös Suomessa. Siitä puuttuu tietenkin se Thaimaan mukana tuoma karuus, mutta se on ainakin turvallinen tapa kokeilla lajin sopivuutta itselleen. Lisätietoja harjoittelumahdollisuuksista löytyy Suomen Muay Thai -liiton sivuilta.

Laitoimme ilmoituksia nettiin noin kolme viikkoa sitten. Ensimmäinen ehdokas vastasi heti samana päivänä. Hänen kanssaan pääsimme niin pitkälle, että lähetin sopimukset postitse. Sen jälkeen hän kuitenkin perui koko homman, joten etsintä jatkui. Tiedossa oli useampikin mahdollinen vuokralainen, mutta kenelläkään ei ollut varmistettua opiskelu- tai työpaikkaa. Sopimuksia ei siis voinut tehdä kenenkään kanssa.

Tasan viikko sitten tuli kuitenkin kysely, jossa asunto haluttiin mahdollisimman nopeasti ja työpaikkakin oli varmistunut. Pistin laput postiin maanantaina. Posti toi ne allekirjoitettuna tänään ja äsken kävin viemässä nivaskan Joensuun Ellin toimistoon. Kämppä on nyt siis vuokrattu 1.4 – 31.7. väliselle, joten minun ei tarvitse huolehtia asunnon vuokrista matkan aikana.

Norkoilen huhtikuun ensimmäiset päivät Hannan kämpillä. Suurimman osan rojuista jätän kämppään koska vuokraan sen kalustettuna, mutta arvokkain pikkuroipe on vietävä Hannan kämppään turvaan. Siellä ne saavat olla Hannan pikkusiskon riesana.

Tällä vaivannäöllä matkabudjettiin kalahti juuri noin 800 euroa lisää rahaa. Maksan asunnostani 365 euroa kuukaudessa, joten pelkästään vuokriin olisi mennyt 1460 euroa. Nyt minun ei tarvitse maksaa kuin puolet Hannan 338 euron kuukausivuokrasta, joten säästö on kyllä hillitön. Tämä hyödytti tietenkin myös Hannaa koska hänenkin vuokra puolittui ja toisaalta myös vuokralaista, joka sai haluamansa asunnon. Kannatti todellakin nähdä tämä vaiva.

Tein jokin aika sitten jutun vakuutuksista. Tuolloin soittelin eri vakuutusyhtiöille, kyselin vakuutusehdoista ja yhtiöiden hinnoittelusta. Vakuutusehdot pistivät pään pyörälle ja hinnoissa oli todella suuria eroja. Kannattaa siis kilpailuttaa vakuutusyhtiöt.

Soittelujen perusteella päädyimme Tapiolaan. Siellä asiakaspalvelijat oikeasti tiesivät mistä puhuivat, vakuutusehdot olivat kohtalaisen selkeät ja hinnoittelu kohdallaan. Toissa viikolla kävimme Tapiolan konttorissa selvittelemässä tuoreimpia hintatietoja. Se reissu vahvisti ajatuksemme siitä, että Tapiola on meille sopiva vakuutusyhtiö. Itselle olen ennestään Tapiolan asiakas ja minulla on vakuutukset, jota ei enää myydä. Siitä on turha tehdä sen suurempaa numeroa, joten keskitynkin siis vakuutuksiin jotka Hise otti.

Matkatavaravakuutus

Alle 27-vuotiaalle matkustajalle kotivakuutus on loistava. Se nimittäin kattaa ulkomailla kulkevan irtaimiston kuuden kuukauden ajan kun se normaalisti kattaa vain 45 päivää. Omavastuu on 85 € ja irtaimiston enimmäiskorvausmäärä on 31 215 €. Kotivakuutuksen kuuluu myös vastuu- ja oikeusturvavakuutus ja se korvaa myös välttämättömyystarvikkeet jos matkatavarat sattuvat myöhästymään. Tämä koko paketti kustantaa kolmessa erässä maksettuna 64,41 €.

Matkustajavakuutus

Matkatavaroiden lisäksi vakuutimme myös ruhomme. Tässä päädyimme vuosimatkavakuutuksen, joka on voimassa kolme kuukautta. Se kattaa käytännössä kaiken tarpeellisen hoidoista evakuointilentoihin. Mikäli tarvitsemme lääkäriä ja pääsemme sopimussairaalaan, ei meidän tarvitse käsitellä rahaa lainkaan vaan lysti laskutetaan suoraan vakuutusyhtiöltä. Korvaussummilla ei ole ylärajaa, joten voimme huoletta paikkailla varsin tylyjä ryvöksiä. Vuosimatkavakuutuksella on hintaa 53,38 €.

Matkamme kestää yli kolme kuukautta. Pelkällä vuosimatkavakuutuksella joutuisimme olemaan melkoisen tovin ilman vakuutusta. Siksipä paikkasimmekin puutetta ottamalla 31 vuorokauden määräaikaiset matkavakuutukset. Paikkaus maksoi 55 €.

Lue vakuutusehdot

Vakuutusehdoissa sanotaan: “Matkustajavakuutuksesta ei korvata…hyönteisen tai vastaavan piston tai pureman aiheuttamaa tartuntatautia.” Tässä menee helposti harhaan ellei tajua katsoa otsikkoa, jonka alta kohta löytyy. Olen varmistanut asian kolmelta eri asiakaspalvelijalta ja kaikki antoivat saman vastauksen: Tartuntatauteja ei korvata tapaturmana vaan matkasairautena. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoitoa korvataan ainoastaan 90 vuorokautta, kun aika on tapaturman kohdalla kolme vuotta.

Toiseksi tulevat viranomaisten aiheuttamat vahingot. Jos siis tullimies tai poliisi rikkoo matkatavaroita, on asia selvitettävä ensisijaisesti heidän kanssaan. Vakuutusyhtiö voi kyllä tulla vastaan jos mikään muu ei auta.

Erityisolosuhteet voivat estää vakuutuksen voimassaolon. Sota-alueille vakuutusta ei välttämättä saa ja sotavaara-alueille sen saa ainoastaan lisähintaan. Viidakkovaelluksilla ja sukelluksilla vakuutus ei myöskään ole voimassa joten kehoa on parempi turmella jossain muualla.

Yhteensä Hisen vakuutuspaketille tuli hintaa noin 172 €. Tässä näkee hyvin, että vakuutukset eivät suinkaan ole matkustamisen pienimpiä kuluja varsinkaan jos ne ottaa vasta juuri ennen matkaa. Onneksi koko summa ei tarvitse maksaa kerralla vaan suurimman osan voi hoitaa matkan jälkeen.

Viimeisenä ja tärkeimpänä: älä missään tapauksessa lähde reissulle ilman vakuutuksia. Se on se matkan ainut sijoitus, jonka toivoisi olevan täysin turha.

Viikon aikana virtsatieinfektion oireet olivat väistyneet, mutta aloin torstaina ihmetellä kipeää kylkeäni. Lauantaina nousi pahin kuume mitä minulla on ikinä ollut: 39.8 astetta. Sunnuntaina menin ensiapuun ja siellä otetuista verikokeista selvisi, että tulehdusarvot ovat huikean korkealla (yli 160) ja että tulehdus on noussut munuaisaltaan tasolle. Sain uudet antibiootit, mutta maanantai-iltana olo huononi niin paljon että suuntasin takaisin sairaalaan. Jäin sille tielleni ja sain antibiootteja suoraan suoneen kolmesti päivässä. Alunperin virtsatieinfektioon saamani antibiootit eivät siis tehonneet laisinkaan, sillä bakteeri oli vastustyskykyinen kyseiselle antibiootille. Perjantaina pääsin kotiin ja kuuri jatkuu vielä muutaman päivän. Mielestäni sairaalahoito oli todella hyvää, ruoka maittavaa ja henkilökunta ystävällistä.

Niin kotimaassa kuin reissussakin kannattaa siis kuunnella omaa kehoaan ja varmistaa, että on täysin parantunut. Jos olo ei tunnu normaalilta, kannattaa hakeutua uudelleen lääkäriin vaikka siitä tulisikin niin sanottu turha reissu. Kunto voi heiketä lyhyessä ajassa todella dramaattisesti, kuten tapauksessani kävi. Nyt sairaala oli lähellä, mutta keskellä sademetsää tilanne olisi voinut olla toinen. Vaikka jonottaminen ja tulosten odottaminen saattaa tuntua pitkästyttävältä, ei kannata olla kärsimätön ja lähteä uusiin seikkailuihin puolikuntoisena. Tiukat aikataulut eivät saa jyrätä terveyden yli, vaan suunnitelmat ja ohjelmat on järjesteltävä uusiksi oman kunnon mukaan. Pahimmassa tapauksessa huonosti hoidetusta sairaudesta voi jäädä pysyviä vaurioita, joiden paikkailuun voi mennä todella pitkiä aikoja.