Aika: 30.10.2007 kello 23:23
Olin kolmen päivän lomalla Pärnussa ja huomasin muistikorttieni riittämättömyyyden. JPG-kuvia kahteen ja puoleen gigaan olisi mahtunut vielä varsin mukavasti, mutta kuvatessani RAW-kuvia jouduin heittäytymään säästölinjalle. Itseäni tämä ei järin paljon ilahduttanut, joten päätin vahingosta viisastuneena laittaa muistikorttitilauksen tulille seuraavaa kuvausreissua varten.
Aika: 23.10.2007 kello 20:20
Jatketaan hyvin alkanutta kuvausaiheista kirjoittelua. Haluamme nimittäin muistuttaa ihmisiä, että valokuvamme ovat Creative Commons -lisenssin alaisia ja siinä sivussa suositella, että myös muut käyttäisivät samaa lisenssiä. Monikohan mahtaa edes tietää mikä on creative commons? Ja mitä se sallii ja kieltää?
Aika: 18.10.2007 kello 22:38
Olemme kumpikin varsin tyytyväisiä Thaimaa 2007 -albumiin. Vajaan kahdensanan kuvan kokoelma kertoo melko monipuolisesti matkamme vaiheista sekä kokemuksista. Albumiin valitsimme luonnollisesti vain onnistuneimmat ja kertovimmat kuvat. Monen tuhannen valokuvan esillepano olisi ollut täyttä turhuutta. Tuhannet valokuvat voivat tuntua perusnäppäilijälle suurelta määrältä ja filmiaikana sellainen olisi maksanut pienen omaisuuden. Meidän näkökulmasta katsottuna kuvissa oli kuitenkin hienoinen puute. Ongelma ei ole niinkään määrässä vaan aiheiden ja kohteiden suppeudessa.
Aika: 17.10.2007 kello 08:30
Kamera on melko rajallinen kapistus jos sitä vertaa ihmissilmään. Siltä puuttuu kyky mukautua valikoivasti ympäröivään valoon. Silmä taas osaa hyvinkin joustavasti säädellä nuppiin tulvivaa valonmärää ja tästä johtuen kykenemme näkemään hyvin monenlaisissa tilanteissa – oli sitten hämärää tai valoisaa. Tästä ominaisuudesta syntyy myös ongelmia, sillä alati muuttuvaan näkymään ei voi kovin vankasti luottaa. Valokuvaajan kannalta yksi ongelmallisimmista on kyky mukautua ympäröivän valon lämpöön ja väriin. Olipa päämme päällä keltainen hehkulamppu tai vihertävä loisteputki, niin valkoinen paperi näyttää meistä aina valkoiselta.
Aika: 17.10.2007 kello 00:19
Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet hiljaiseloa. Aloitin opintoihin kuuluvan työharjoittelun paikallisessa sanomalehdessä joten päivät ovat kuluneet toimituksessa. Iltoja taas olen yrittänyt käyttää erääseen ohjelmointiprojektiin. Jotta tämä nyt ei menisi täysin mykkäkouluksi niin kerronpa välillä tuoreita ajatuksia videokameroista.
Kyseenalaistin aikaisemmin videokameran kantamista tulevalla reissulla. Olen tässä kuitenkin salaa katsellut tämän hetkistä kameratarjontaa. Mieltäni on kääntämässä se tosiasia, että nykyaikaiset videokamerat ovat erittäin pieniä ja kevyitä. Riittävän pienessä koossa videokamera ei välttämättä taistelisi kamerarepun tilasta still-kameran kanssa vaan molempia voisi kantaa mukanaan ilman suurempaa tuskaa.
Aika: 03.07.2007 kello 15:10
Edellisen matkan kuva- ja videosaalista selattuani tuli havaittua, että kameran ja videokameran mukana kantaminen ei välttämättä ole kauhean hyvä juttu. Jäi jotenkin sellainen olo, että kun yritti parhaansa mukaan saada hyviä valokuvia ja laadukasta videota niin loppujen lopuksi ei onnistunut kummassakaan. Molempien laitteiden yhtäaikainen kantaminen oli melkoinen riesa siitäkin huolimatta, että videokamera hyppäsi ongelmitta kameralaukkuun.
Uudessa ja kiinnostavassa ympäristössä on se ongelma, että ei näe metsää puilta. Siinä käy helposti niin, että joka puolella on niin paljon kaikkea kivaa, että kuvaa kaikkea tai sitten ei tajua kuvata mitään. Silloin kun kuvia sattuu ottamaan niin siihen touhuun ei keskity ja se sitten näkyy lopputuloksessa kun kuvat on tylsiä. Videokameran kanssa ongelma on vähän sama.
Videokamerassa on kaiken lisäksi se ongelma, että kuvattua materiaalia ei kuitenkaan voi käyttää sellaisenaan. Se on pakko leikata tai siitä tulee tylsääkin tylsempi lomavideo, missä ei ole mitään järkeä ja jota kukaan ei jaksa katsoa. Jälkityön määrä on melkoisen suuri jos haluaisi tehdä kolmen kuukauden matkasta jotain toimivaa.
Olenkin tässä nyt harkinnut, että jättäisin Aasian matkalla videokameran kokonaan pois. Saisin heti vähemmän kannettavaa ja pystyisin keskittymään täysipainoisesti valokuvaamiseen. Onhan se kieltämättä kiva katsella näin jälkikäteen Thaimaan matkavideota, koska videossa on paljon sellaista mitä valokuva ei pysty tallentamaan. Siitä huolimatta kahteen asiaan keskittyminen ei kuitenkaan huokuta sen enempää kuin viikkoja vievä jälkityökään. Mielummin keskittyisi kunnolla yhteen asiaan ja käyttäisi matkan jälkeisen ajan vaikka suuremman kuvamäärän käpistelyyn.
Aika: 30.06.2007 kello 00:58
Edellisen reissun kuvia on vihdoinkin julkaistu. Muutaman tuhannen kuvan joukosta tärkeimpien kuvien valitseminen oli melkoinen urakka, mutta sitäkin suurempi työmäärä meni valittujen kuvien hienosäätöön. Säätäessä havaitsimme, että teimme kuvatessa yhden merkittävän virheen: emme kuvanneet RAW-kuvia.
Kirjoitukset