Kamerarepun painoksi tuli vajaat viisi kiloa ja rinkka painaa noin kahdeksan kiloa. Mikan kamerareppu painaa puolestaan vajaa kahdeksan kiloa ja rinkka noin yksitoista kiloa. Suoritimme siis erityisen rankkaa karsintaa erityisesti vaatteiden kohdalla, koska tarkoituksena on ostella pikkuhiljaa uusia rättejä matkan varrelta. Vaikka reissu on yli kaksi kertaa pidempi kuin edellinen matka, on painoa lähtiessä useita kiloja vähemmän per naama. Oikein mainiota.

Nyt on aika paljastaa uudenkarhea matkapäiväkirja!

Matkan aikana julkaisemme – tai ainakin yritämme julkaista – päivittäin pieniä reissufiilistelyjä ja valokuvia. Mikäli saamme haalittua paikalliset kännykkäliittymät, kirjoituksia ja kuvia lisätään nettikahviloiden lisäksi kännykällä. Oikeassa laidassa olevista nuolista voi kuluvan päivän kirjoituksien järjestyksen vaihtaa nousevaksi tai laskevaksi. Kirjoituksiin ja kuviin on liitetty paikkatiedot, joten niitä pääsee tarkastelemaan lähemmin matkapäiväkirjaan kuuluvasta kartasta. Yleisön pyynnöstä päiväkirjassa on myös kommentointimahdollisuus. Odotamme siis oikein paljon kivoja viestejä tutuilta ja tuntemattomilta.

Albumi-linkin alta löytyvät kaikki reissulla otetut kuvat listattuna aika- ja paikkajärjestyksessä. Lisäksi arvioimme majapaikkoja ja nähtävyyksiä, jotta muutkin matkailijat voisivat ottaa vinkkejä omille reissuilleen. Jos jonkun päivän kirjoitus on mennyt ohi silmäin, voi vanhempia kirjoituksia tarkastella arkiston kautta.

Toivottavasti matkapäiväkirja toimii suunnitelman mukaisesti. Pieniä virheitä varmasti ilmenee, mutta yritämme fiksailla ne kuntoon reissun päältä. Heittäkää toki kommenttia, jos huomaatte päiväkirjassa jotain puutteita. IE:n aiheuttamia ongelmia ei korjata :D

Iltapäivällä siirryimme Joensuusta vanhempieni luokse Pieksämäkeen. Liskoni Allu jää tänne äidin hellään huomaan matkan ajaksi. Huomenna jatkamme junalla kohti Hellsinkiä ja siitä sitten lentokoneella Bangkokiin. Tämä on Aasia 2008 suunnittelublogin viimeinen kirjoitus, joten lukijat voivat siirtyä seuraamaan matkapäiväkirjaa. Tästä se lähtee!

Kun kaikki menee hyvin niin Murphyn lain mukaan jotain pahaa on aina tapahduttava. Saimme eilen raahattua omat tavarani Hannan kämppään. Homma oli sen verran hapokasta, että rojut saivat jäädä laatikkoon odottamaan purkamista.

Tänä aamuna virittelin sitten konettani tulille. Virtanapin painaminen aiheutti lähinnä rälläkkää muistuttavan äänen. Tulos: koneen kovalevy kappaleina. Ilmeisesti muutto oli liikaa kyseiselle vempeleelle. Parasta tässä kaikessa on se, että minulla ei ollut tälläkään kertaa varmuuskopioista kaikista tiedostoista. Paha karma tuntuu seuraavan minua, sillä vastaavanlainen tapahtumasarja sattui myös matkavideota leikattaessa. Olinhan minä toki suurimmasta osasta varmuuskopiot ottanut, mutta…

Ja miksi avaudun tästä täällä? Siksi, että kyseisellä kovalevyllä sattui olemaan matkapäiväkirjan lähdekoodit. Jos kyseessä olisi pelkkä tiedostojärjestelmän sekoilu, pystyisin palauttamaan tiedostot. Nyt kun kovalevystä lensi lastu, eivät meikäläisen rahkeet enää riitä minkäänlaisten tiedostojen takaisin taikomiseen. Muutaman kuukauden duuni lensi sekunnissa bittiavaruuteen.

Eli lyhyesti: matkapäiväkirjaa reissusta ei valitettavasti ole eikä tule. Voisin melkein väittää, että nyt hajottaa sopivasti.

Vanhempani kävivät eilen kylässä ja toivat samalla uusia vempaimia matkaa varten. Nykyisen Nokia N70 -puhelimen tilalle sain hieman uudemman E50 -mallin. Sen lisäksi saimme langattomalla bluetooth-yhteydellä toimivan GPS:n, jonka voi luonnollisesti liittää sekä puhelimeen että MacBook Airiin. Mitäpä me näillä sitten teemme?

Tulevassa matkapäiväkirjassa paikkatietoa on käytetty uusilla tavoilla. Kartalla on tarkoitus näyttää merkintöjen lisäksi myös valokuvat ja tässä nämä tuoreet laitteet tulevat käyttöön. Nokia julkaisi viime kuun lopulla avoimeen beta-testaukseen Location Tagger -ohjelman. Ohjelma ottaa kännykän sisäisen tai bluetooth-yhteydellä liitetyn GPS:n haltuunsa ja jää tausta-ajoon. Kun kännykällä otetaan kuvia, liittää Location Tagger kuviin tiedon koordinaateista, jossa kuvaaja sillä hetkellä seisoo. Testasin ohjelmaa E50:llä ja se toimi loistavasti.

Kirjoittelen vähän myöhemmin kokonaan oman jutun matkapäiväkirjasta, mutta tämä on ainakin yksi sen ominaisuuksista. Suurimman osan kuvista otamme ihan oikeilla kameroilla ja myös niihin kuviin saamme paikkatiedon lisättyä samalla kun siirrämme kuvia koneelle. Kuvien lopullinen kohtalo onkin hyvin pitkälti kiinni paikallisten kännykkäyhteyksien toimivuudesta ja nettikahviloiden saatavuudesta.

Matkapäiväkirja on tekniikan osalta melko pitkälti valmis. Pari kaveriamme lähtee viikoksi Italiaan ja he ovat luvanneet testata sitä ihan käytännössä. Heidän kokemuksiensa perusteella teen vielä viimeiset hienosäädöt ja sen jälkeen päiväkirjan voikin julkaista myös täällä.

Kyllä oli taas odottavan aika julmetun pitkä. Viime viikko meni UPS:n lähetyksen seurantaa kytätessä. Applelta nimittäin tuli tieto, että tilaamani MacBook Air on postitettu.

Arvioitu toimitusaika oli 27.2.2008, mutta jotenkin pienessä mielessäni ajattelin, että se on laskettu varmuuden vuoksi yläkanttiin. Alkuviikko meni neuroottisen seurannan ja kiroamisen merkeissä, mutta se ei paketin saapumista nopeuttanut. Kone saapui toissapäivänä juuri niin kuin oli laskettu.

Tilausta tehdessä mietin, että mahtaakohan minulle tulla morkkis siinä vaiheessa kun kone saapuu. Masiina kun ei ollut minun rahatilannetta katsoen sieltä ihan halvimmasta päästä. Selvisin kuitenkin ilman morkkista. Air vaikuttaa juuri niin hyvälle kuin se paperilla näytti.

Se on oikeasti kevyt, mikä on matkaa ajatellen ominaisuuslistan kärkipäässä. Vain himpun verran yli kilon painoinen mötikkä on huomattavasti HP:n rohjoa mukavampi kuljettaa. Ulkomitoiltaan pieni lätty mahtuu vaivatta kameralaukkuun, joten erillisiä kasseja ei koneen takia tarvitse kuskata. Testasin eilen illalla koneen akkukestoa ja lupailtu viisi tuntia saattaa hyvinkin täyttyä. Ihan tyhjiin en konetta pyöritellyt, mutta koko illan pärjäsin pelkällä akulla. Käyttöaika langatonta verkkoa käytettäessä on sen perusteella useita tunteja.

Olen kyllä puuhannut Mac OS X -käyttöjärjestelmän kanssa aikaisemmin, mutta se on ollut lähinnä työkäyttöä. Arkipäiväinen käyttö on jäänyt melko vähälle, joten nyt edessä onkin uuteen ympäristöön totuttelua ja tarvittavien ohjelmien asentamista. Tähän olisi aikaa reilu kuukausi ja sen jälkeen Air joutuukin melkoiseen koetukseen.

Paniikkivyö

Tätäkin blogia ahkerasti kommentoinut Wizzu antoi meille lainaksi rahavyön. Kyse ei kuitenkaan ole perinteisestä, paidan alle piilotettavasta rahavyöstä.

Wizzun antama vyö näyttää ihan normaalilta housujen lenkkeihin kiinnitettävältä nahkavyöltä. Erityisenä piirteenä on vyön sisäpintaan piilotettu pieni vetoketju, jonka alle voi survoa setelin tai kaksi. Vetoketju on vyötä pidettäessä selkäpuolella, joten rahat ovat todella hyvässä turvassa ellei sitten vaatteita viedä päältä. Salataskuun ei sovi suurta setelirullaa, mutta aiomme jemmata sinne hätävararahoja esimerkiksi dollareina, jolloin yksikin seteli on riittävä hätätilanteiden varalle. Iso käsi Wizzulle!

Varmuuskopiopassi

Joensuussa on surkea tietotekniikkavalikoima, sillä alan erikoisliikkeet loistavat poissaolollaan. Postimyyntishoppailukaan ei enää napostele jatkuvien epäonnistumisien ja tuotepalautuksien takia. Nyt rojua oli saatava suoraan käteen ilman odottelua ja Helsingissä se onnistui.

Mukaan tarttui Western Digitalin 120 gigatavun Passport-kovalevy. Vähän passia suurempi ja painavampi reppukovalevy on erinomainen vaihtoehto valokuvien varmuuskopiointiin. Aluksi ajattelimme ostaa kaksi ja lähettää toisen Suomeen matkan puolivälissä, mutta se olisi ollut liioittelua eikä rahaakaan olisi ollut.

Reissuvideokamera

Katselimme myös videokameroita, mutta emme löytäneet mitään sellaista mikä olisi muuttanut ajatuksiamme sopivasta kamerasta. Sattumoisin kameroita löytyi täältä Joensuusta, joten jätimme Helsingin valikoiman omaan arvoonsa. Viime viikolla tehdyllä kierroksella varasimme Heliokselta Panasonic NV-GS80 -videokameran sekä yli 2000 mAh:n tehoakun. Kameran kävin noutamassa tänään, mutta akkuja ei löytynyt hyllystä joten sen saamme vähän myöhemmin.

Miksi juuri tämä kamera? Se oli niitä harvoja 300 euron hintaisia kameroita, joissa oli optinen kuvanvakaaja. Se olis myös riittävän pieni, tarjosi kohtalaiset säädöt, firewire- ja USB-liitännät, asiallisen kuvanlaadun sekä 32-kertaisen zoomin. Tallennusmediaksi valitsimme mini-dv -nauhat, joten vaihtoehtoja ei ihan hirvittävästi ole. Tai jos on niin minua ei enää totta puhuen kiinnosta, sillä olen niin totaalisen kyllästynyt kauhomaan siinä termisuossa, jossa kuluttajaa yritetään harhauttaa kaikin mahdollisin keinoin.

Sijoittamalla noin 200 euroa enemmän olisi saanut paremmalla optiikalla ja kolmella kennolla varustetun NV-GS320:n, mutta koska kamera tulee puhtaasti hupikäyttöön valokuvaamisen rinnalle, ei meillä ollut mitään kiinnostusta satsata siihen tämän enempää. Ainoat asiat mitä jäin omassa kamerassa kaipaamaan olivat DV-sisääntulo sekä infrapunayökuvaus.

Viime reissusta opimme kaksi asiaa: kannettava on meille lähes välttämättömyys ja sen on oltava hiivatin paljon kevyempi. Laite oli yksi matkan suurimmista riivauksista ja sen raahaaminen oli suoraan sanottuna ihan perseestä. Tästä syystä tulevalle reissulle painoa ja kokoa oli saatava reilusti pois, jotta laitteelle ei tarvitsisi erillistä kantolaukkua. Lähdemme siitä, että läppäri kulkee joko kameralaukussa tai sitten rinkassa jolloin kädet jäävät vapaaksi. Kaikenlainen käsissä kuljetettava irtoroina aiheuttaa ylimääräistä sykytystä otsalohkossa.

Miksi?

Kone ei varmasti kuulu kovin monen matkaajan varustuksiin, mutta toisaalta kovin moni matkaaja ei tykitä yhtä paljon kuvia kuin me. Kuvat on saatava pois muistikorteilta ja varmuuskopioitua ja siinä läppäri on mainio apuväline.

Toisaalta pidämme myös aktiivisesti matkapäiväkirjaa eikä se onnistu, jos joudumme jatkuvasti etsimään nettikahviloita – niitä kun ei edes ole joka paikassa. Emme aio tälläkään kertaa tyytyä pelkkään tekstiin vaan julkaisemme myös valokuvia viime reissun tapaan. Haluamme, että päiväkirja kertoo juuri siitä hetkestä missä olemme, eikä ole mikään muistelutarina.

Meidän on oltava jollain tavalla yhteydessä Suomeen, sillä ainakin Hanna joutuu todennäköisesti tekemään reissun aikana koulutehtäviä. Voi myös olla, että kirjoitamme pieniä juttuja lehtiin, joten emme voi jättäytyä pelkkien nettikahviloiden varaan. Kannettavalla olemme yhteydessä ulkomaailmaan käytännössä aina kun kännykän GPRS-yhteys pelaa. Toisten mielestä se on huono juttu, meistä se on hyvä.

Loppujen lopuksi tietokone on mainio viihtymisen väline. Ulkomaailma tarjoaa hillittömän määrän tekemistä ja näkemistä, mutta välillä on mukavaa lösähtää kotoisasti sänkyyn ja pelata vaikkapa pari kierrosta StepManiaa tai vaihtaa sananen netissä lorvailevien kavereiden kanssa. Eikä tietenkään pidä unohtaa kotiväkeä, johon voi aika-ajoin ottaa videoyhteyden esimerkiksi Skypellä.

Vanhoja juttuja lukeneet muistavat varmasti, että olemme suunnitelleet kannettavan tietokoneen hankkimista reissuun. Apple MacBook on ollut jo pitkään houkuttelevin vaihtoehto pienen koon, hyvän akkukeston ja asiallisen käytettävyyden takia. En ole kuitenkaan hätäillyt kannettavan kanssa, sillä nykyinen HP:n läppäri sopii mainiosti Suomen olosuhteisiin. Aavistelin myös, että Apple ehtisi julkaista jotain uutta ennen matkaa. Aavistukseni osui oikeaan, sillä Apple esitteli Macworld 2008 -tapahtumassa uuden kannettavansa – MacBook Airin.

MacBook Airia voi hyvällä syyllä kutsua kannettavaksi, sillä se painaa noin 1,3 kilogrammaa. Paksuutta on noin 2 cm. 13 tuuman näyttö ei ole järin iso, mutta ei sen matkakannettavassa tarvitsekaan olla. Mitoiltaan masiina olisi kuin luotu matkustamiseen.

Pieneen tilaan on vaikea survoa kaikkea, joten jostain on jouduttu tinkimään. Tietokoneesta ei löydy lainkaan optista asemaa, joten CD- ja DVD-levyjä sillä ei voi käyttää. Se on kuitenkin saatavana lisälaitteena ja vaihtoehtona on myös Remote Disc -ohjelma, jolla toisen Macin tai PC:n aseman voi valjastaa kannettavan käyttöön. Liitäntänä on ainoastaan linjalähtö äänelle, yksi USB 2.0 -portti sekä Micro-DVI -liitin ulkoiselle näytölle. Huomioimisen arvoinen seikka on ethernet- eli lankaverkon täydellinen puuttuminen. Sekin on kuitenkin mahdollista saada adapterilla.

Koneen sisuskaluissa ei ole valittamista. 1.6GHz Intel Core 2 Duo -prosessori yhdistettynä 2GB muistiin on varsin riittävä normaalityöskentelyyn. Kovalevytilaa on 80GB, mutta vaihtoehtona on myös 60GB:n SSD-levy hirvittävään hintaan. 13″ näyttö on kiiltäväpintainen ja LED-valoilla valaistu. Asiasta kiinnostuneiden nörttien kannattaa suunnata Applen MacBook Air -sivulle, josta löytyy muut laitteen nippelit.

Perusvinkeillä MacBook Air maksaa veroineen ja toimituskuluineen 1699€. Opiskelijoille hinta on 1596,98€. Mistään hirvittävän edullisesta koneesta ei ole kysymys. SSD-levyllä varustetun tehokkaamman myllyn hinnat ovat 2878€ ja 2705,96€. Lisälaitteiden hinnat löytää Apple Storesta.

Nykyiseen, lähes kolmen kilon painoiseen HP:n läppäriin verrattuna MacBook Air olisi unelmahankinta. Optisen aseman puute mietitytti aluksi, koska olimme ajatelleet varmuuskopioida valokuvat DVD-levyille. Ystävän vinkki osoittautui kuitenkin varsin käyttökelpoiseksi: hieman passia suuremmat kovalevyt.

Ne painavat paljon vähemmän kuin ulkoinen DVD-asema sekä DVD-levyt yhteensä ja ovat siten kuljetettavissa esimerkiksi käsimatkatavaroissa. Yhdelle levylle mahtuu todennäköisesti meidän koko reissun kuvat. Mikäli hankimme levyjä kaksi, voi toisen lähettää varmuuden vuoksi Suomeen matkan puolessa välissä. Esimerkki tällaisesta pienenpienestä kovalevystä on vaikkapa Western Digitalin Passport Portable, joita löytyy monessa eri koossa ja värissä.

Saapa nähdä, että mitä tässä tulee vielä shoppailtua.

Viime viikolla oli opinnäytetyöseminaari jossa esitteli aiheen ja suunnitelmani. Vastaavalta olettajalta sain hyväksynnän jo aikaisemmin, mutta en uskaltanut asiasta suuremmin kirjoitella ennen kuin siunaus irtoaisi myös koulutusohjelman johtajalta. Nyt se on saatu joten voin alkaa keskittyä opinnäytetyön tekemiseen.

Lähtöpäivän lisäksi minua hiillostavat nyt myös opettajat, jotka odottavat näkevänsä valmiin julkaisualustan ennen reissua. En ole toviin kirjoittanut riviäkään päiväkirjan koodia, mutta suunnittelutyötä olen kyllä tehnyt. Hannan kanssa olemme hahmotelleet myös ulkoasua ja muita mukavia lisäkilkkeitä. Opinnäytetyön tutkimusosuus käsittelee paikkatietoa online-julkaisemisessa.

Pelkän matkapäiväkirjan ja valokuva-albumin lisäksi järjestelmään on tulossa erillinen majoitusmuistio sekä kiinnostavien paikkojen tietokanta. Näihin on tarkoituksena liittää myös paikkatieto, jolloin kaikkea on mahdollista tutkia ja selata kartan sekä satelliittikuvien avulla. Minulla on loppuvaiheilla eräs toinen ohjelmointiprojekti, mutta heti sen valmistuttua alan keskittyä täysipainoisesti matkapäiväkirjan tekemiseen ja siinä vaiheessa alan raportoimaan kunnolla projektin etenemisestä.

Muistikortteja on monentyyppisiä kuten esimerkiksi CompactFlash (CF), SecureDigital (SD) ja Extreme Digital (xD). Äkkinäiseltä voi mennä sormi suuhun kun kortteja suitsutetaan termeillä ultimate, ultra, extreme ja elite pro. Lisäksi jokainen valmistaja tarjoaa lukuisia eri nopeuksisia kortteja ja kannattaakin miettiä, että minkälainen kortti soveltuu parhaiten omiin käyttötarkoituksiin ja kameraan. Jos kamera on hidas, ei nopeasta kortista ole juuri mitään hyötyä. Etenkin sarjakuvauksessa, jota käytetään paljon esimerkiksi urheilu- ja luontokuvauksessa, tallennusnopeus on ratkaiseva tekijä. Lisähintaa saa maksaa myös siitä, että kortti kestää hyvin ääriolosuhteita eli todella korkeita ja matalia lämpötiloja.

Muistien hinnat ovat laskeneet aivan huikeasti, sillä itse maksoin vuosia sitten puoligigaisesta kortista noin 70 euroa. Nykyään vähintään samaan hintaan saa neljä gigaa todella nopeaa muistia. Jos muistikorttien hankkimisella ei ole tulenpalava kiire, kannattaa ehdottomasti vertailla kauppojen ja nettikauppojen hintoja.

Pikainen hintavertailu netissä tuotti seuraavia tuloksia:

• SanDisk CF-kortti, 2GB (Extreme III) n. 45€
• SanDisk CF-kortti, 4GB (Extreme III) n. 65€
• SanDisk CF-kortti, 8GB (Extreme III) n. 125€

Vaikka suuremmissa korteissa gigan hinta on halvempi kuin pienissä, ennemmin kuljetan mukanani muutamaa, esimerkiksi neljän tai kahden gigan kokoista korttia. Jos kahdeksan gigan kortti häviäisi tai rikkoontuisi, katoaisi yhdellä pyyhkäisyllä yli tuhat kuvaa. Matkakuvia ajatellen tämä olisi täysi katastrofi. Viime talvena ostettu muistikorttikotelo on osoittautunut varsin näppäräksi ja hintansa veroiseksi. Kotelo suojaa kortteja kolhuilta, pölyltä, staattiselta sähköltä ja se on täysin vesitiivis.

Reissussa kortit täyttyvät nopeasti ja kuvat on siirrettävä jonnekin. Yksi vaihtoehto kuvien säilyttämiseen olisi “kuvatankki” eli kannettava kovalevy, jossa on kortinlukija. Haluamme kuitenkin julkaista kuvia myös reissun päältä, joten pelkkä kuvien säilöminen ei riitä. Viime reissussa siirsimme joka päivä kuvat kannettavalle tietokoneelle ja poltimme tasaisin väliajoin varmuuskopioita DVD-levylle. Seuraavalla reissulla todennäköisesti lähettelemme useita varmuuskopioita postitse kotimaahan, jotta saamme kuvat talteen mahdollisimman huolellisesti. Joidenkin mielestä tietokoneen kantaminen reissussa on turhaa, mutta itse katson sen olevan hyötyyn nähden pieni vaiva. Ennemmin kannan muutaman lisäkilon selässäni kuin tuskastelen epävarman ja hitaan siirron sekä mahdollisesti toimimattomien CD-levyjen kanssa joka ilta.

Pidemmällä reissulla kuvien säilyttämisen järkeviä vaihtoehtoja on oikeastaan vain kaksi: kuvatankki tai kannettava tietokone. Kuvatankki on oikeastaan vain kovalevy, jolle kuvia voi siirtää suoraan muistikortilta. Sen hyviä puolia ovat edullinen hinta, pieni koko ja kevyt paino. Huonona puolena taas se, että kuvien katselu, käsittely ja julkaisu jää pois eli tankki toimii puhtaasti varastona. Meidän vaihtoehdoksi jääkin kannettava, joka on ehkä kallis ja painava, mutta se mahdollistaa kuvien käsittelyn ja järkevän arkistoinnin jo matkan aikana. Ja kun kuitenkin haluamme julkaista kuvia myös matkapäiväkirjaan niin kahden vaihtoehdon välillä ei tarvitse paljon arpoa.

Kannettavahan meillä oli edelliselläkin reissulla. HP:n läppäri hoiti hommansa, mutta se oli aivan liian iso ja painava rinkka selässä reissaamiseen. Kaiken lisäksi sen akkukesto on onneton ja olimme käytännössä sidottuja pistorasioihin. Kannettavan kuskaaminen tuotti kyllä melko monta ylimääräistä hikipisaraa, mutta silloin meillä ei ollut vaihtoehtoja. Kannettava oli Hannan isän ja saimme sen käyttöömme ilmaiseksi eikä kummallakaan ollut rahaa omaan läppäriin. Nyt tilanne on hieman toinen.

Kannettavien valikoima on huima. Valmistajia on lukuisia ja jokaiselle valmistajalla on useampi malli monessa eri hintaluokassa. Minun ei kuitenkaan tarvinnut kovin pitkään miettiä mihin valmistajaan päätyisin, sillä olen puljannut koko pienen ikäni koneiden kanssa ja tiedän omat tarpeeni ja myös sen millainen masiina ne täyttää. Ratkaisu on Apple MacBook.

Pieni koko, hyvä akkukesto ja loistava käytettävyys yhdistettynä erinomaiseen suorituskykyyn ei jätä hirveästi toivomisen varaa. Monet ammattikuvaajat ja -graafikot ovat päätyneet mäkkiin näiden samojen syiden takia. Ohjelmistotarjontakin yltää lähes samaan mitä PC-koneissa. Adobe on kunnostautunut mäkkirintamalla ja sen ohjelmistoperhe onkin saatavana Mac OS X -käyttöjärjestelmälle. Reissulla kuvien arkistointia ja kevyttä kuvankäsittelyä hoitaa Adobe Lightroom ja vaativammassa viilailussa luotamme Adobe Photoshopiin. Uusi Mac OS X -versio tuo myös suoran tuen geotageille eli kuviin liitetylle paikkatiedolle. Vaativampaan GPS-kikkailuun on tarjolla Garminin omat ohjelmistot.

Valkoisia omenakoneita saisi kaupasta vaikka saman tien, mutta ostan omani vasta vähän ennen matkaa. Apple julkaisee tänään uuden Mac OS X -version ja jo pelkästään sen takia on fiksuinta odotella, että MacBookeistakin tulee uudet versiot. Toivon mukaan laitteistokin ehtii saada samalla kertaa pientä kohennusta. Opiskelijat saavat tällä hetkellä halvimman MacBookin Applen verkkokaupasta 985,76 euron hintaan. Itse ajattelin tähyillä astetta parempaa mallia jonka hinta on 1 173,64 euroa. Tuotteiden hinnat ilman opiskelija-alennusta ovat 1 049,00 ja 1 249,00 euroa.