Vanhojen lajien historia on kaikkea muuta kuin urheilullinen. Kysymys on lähes poikkeuksetta ollut sotataidosta. Ennen tuliaseiden tuloa sotilaan kyky käyttää kehoaan aseena oli korvaamaton. Lajeissa on edelleen mukana aseita kuten miekkoja, keppejä sekä tikareita. Monien maiden historiasta löytyy köyhyyttä, sortoa, kaaosta ja orjuutta, jotka ovat kaikki olleet omiaan kehittämään tylyjä ja tehokkaita itsepuolustusmenetelmiä.

Seuraavassa on pari tiivistä poimintaa Kaakkois-Aasiassa harrastettavista kamppailulajeista.

Muay Thai

Thaimaa on tunnettu kansallislajistaan muay thaista, joka kotoisammin tunnetaan thainyrkkeilynä. Sen esimuodon muay boranin sanotaan olevan jopa 2000 vuotta vanha, joten lajilla on todella pitkä historia.

Usein thainyrkkeilijät aloittavat uransa hyvin nuorena. He saattavat asua salilla ja otella viikoittain tai jopa useita kertoja viikossa. Monille se on tapa elättää itsensä ja perheensä. Lajin ja harjoittelun kovuudesta johtuen thainyrkkeilijöiden ura päättyy varsin nuorena. Usein he kuitenkin jatkavat lajin parissa valmentajina.

Thainyrkkeilyä pidetään varsin brutaalina lajina mitä se tietyssä mielessä onkin. Ottelut käydään pystyssä eli niissä ei ole mattopainia tai lukkoja. Sekä lyöminen että potkiminen on sallittua keskivartaloon ja päähän. Lisäksi potkuja saa suunnata myös jalkoihin. Perinteisten lyöntien ja potkujen lisäksi myös kyynärpäälyönnit sekä polvipotkut ovat sallittuja. Ottelijat käyttävät suojina nyrkkeilyhansikkaita.

Muay thaita läheisesti muistuttavia lajeja harrastetaan myös Thaimaan naapurimaissa. Burmalla on lethwei, Laosilla muay lao, Kambodzalla pradal serey ja Malesialla tomoi. Thaimaan armeijalle lajista on kehitetty oma versio, josta käytetään nimeä lerdrit.

Labokator

Kambodzan historiaan kuuluva labokator on laji, jota käyttivät jo muinaiset Angkorin sotajoukot. Vielä nykyäänkin harrastajat kunnioittavat pukeutumisessaan lajin historiaa mukailemalla khmer-sotilaiden uniformua: vyötärölle kiinnitetään huivi ja pään sekä hauiksien ympärille laitetaan silkkinauhat.

Labokatorissa on edelleen jäljellä sotataidon henki, sillä toisin kuin muay thaissa, siinä ottelut jatkuvat myös maassa ja tekniikkavalikoima on paljon laajempi. Lajin ajatuksena on muuntaa koko keho aseeksi ja siksipä osumia viedään perille myös päällä, vyötäröllä ja sormilla. Laji jakautuu 341 tyyliin, jotka kaikki hakevat tekniikkansa luonnosta. Joukkoon mahtuu lukuisia tekniikoita, joiden tarkoitus on aiheuttaa mahdollisimman suurta vahinkoa nopeasti tai jopa tappaa.

Vovinam

1900-luvulla Ranskan vallan alaisessa Vietnamissa kehittynyt laji on sekoitus monia kamppailulajeja. Laji painottaa fyysisen kunnon lisäksi vahvasti myös henkiseen kehitykseen. Moni lajeista käyttää joko kovaa tai pehmeää tyyliä, mutta vovinam pyrkii käyttämään kumpaakin tehokkaasti. Ajatuksena on, että kova voidaan päihittää pehmeällä ja päinvastoin. Vovinamin opit eivät rajoitu ainoastaan salille tai kehään vaan ne pyritään omaksumaan jokapäiväiseen elämään.

Tyyliltään vovinam eroaa melkoisesti muay thaista ja labokatorista. Lajin erikoisuutena ovat saksipotkut sekä erilaiset hyppyihin yhdistetyt jalkalukot, joilla vastustaja pyritään kaatamaan. Siksipä ottelut muistuttavatkin paljon korealaista taekwondoa.

Vovinam on levinnyt varsin laajasti Vietnamin ulkopuolelle. Onkin varmasti vain ajan kysymys milloin se rantautuu myös Suomeen.

Räväkkää viihdettä

Pelkästään Kaakkois-Aasian alueilla kamppailulajeja on niin käsittämätön määrä, ettei niitä yksinkertaisesti kannata tämän enempää listata. Kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi silatiin, long lomiin, kaliin sekä kombataan. Monien lajien kohdalla kysymys on lähinnä painotuksista ja pienistä vivahde-eroista. Ulkopuolisen silmin lukuisat lajit voivat näyttää hyvin samalta.

Ottelut ovat varsin hupaisaa viihdettä, vaikka monet eivät osaakaan ottaa sitä sellaisena. Niissä ei koskaan ole kysymys vihasta vaan ainoastaan vastustajan ja itsensä voittamisesta. Moniin lajeihin kuuluu olennaisena osana rituaaleja, joilla osoitetaan kunnioitusta jumalille, esi-isille, valmentajille, vastustajille sekä katsojille. Kun lajeja katsoo hieman lähempää, niin niistä löytää paljon muutakin kuin vain turpaan mättämistä.

Otteluissa tunnelma on yleensä hyvin tiivis ja ilma täyttyy kiivaista kannustushuudoista. Vedonlyönti on keskeinen osa ottelua ja joillekin se onkin tärkein syy saapua kehän laidalle kannustamaan kohdettaan voittoon. Mikäli liikut Kaakkois-Aasian suunnalla ja haluat hieman erilaisen matkailuelämyksen niin suosittelen suuntaamaan johonkin suureen otteluun.

Harrastukseen mukaan?

Matkaajien on mahdollista päästä sisään lajien maailmaan. Erityisesti Thaimaassa on lukuisia saleja, jotka ottavat valkonaaman vastaan hyvillä mielin. Tarjolla on päivän kokeiluja, viikon intensiiviharjoitteluja ja innokkaimmat voivat jäädä treenaamaan pidemmäksikin aikaa.

Tässä on kuitenkin syytä pitää järki päässä. Kamppailulajit ovat kokemattoman käsissä veitsi, jolla viiltää todennäköisimmin itseään sormeen. Älä ryntää salille suin päin siinä toivossa, että sinusta tulisi mestari viikon harjoittelun jälkeen. Lyhyessä ajassa saat ainoastaan maistiaisen siitä kuinka thait treenaavat itsensä kuntoon. Harjoittelun alkumetreillä iso osa loukkaantumisista sattuu nimenomaan omasta taitamattomuudesta eikä suinkaan vastustajan käsittelystä. Tiedä omat rajasi.

Älä missään tapauksessa ota osaa kaduilla tai kaupungin laitasaleilla käytäviin turistiotteluihin, joihin kuka tahansa saa osallistua. Siellä saat todennäköisimmin turpaasi ja hyppäät välittömästi pois matkavakuutuksen piiristä. Netistä löytyy myös tarinoita siitä, kuinka voitollaan paikallisen “mestarin” nolannut turisti on mäiskitty ja ryöstetty porukalla ottelun jälkeen. Pidä siis uhosi ja egosi kurissa.

Muay thaita on mahdollista harrastaa myös Suomessa. Siitä puuttuu tietenkin se Thaimaan mukana tuoma karuus, mutta se on ainakin turvallinen tapa kokeilla lajin sopivuutta itselleen. Lisätietoja harjoittelumahdollisuuksista löytyy Suomen Muay Thai -liiton sivuilta.

Luontokuvat ovat meidän molempien intohimo, mutta emme aio viettää kolmea kuukautta sademetsän siimeksessä. Olemme työntäneet matkasuunnitelmaan myös muutamia järkälemäisiä suurkaupunkeja. Bangkok Thaimaassa, Ho Chi Minh Vietnamissa, Phnom Penh Kambodzassa, Kuala Lumpur Malesiassa ja Jakarta Indonesiassa. Phnom Penh on näistä pienin, mutta silti siellä asuu yli miljoona ihmistä. Se on noin viidesosa koko Suomen asukasmäärästä.

On täysin makuasia tykkääkö hengailla suurkaupungin vilskeessä jossa kaikki on lähellä vai syrjäkylien rauhallisuudessa, jossa palveluita saa etsiä eikä niitä välttämättä löydy lainkaan. Vaikka suurkaupungin saasteet ja betoniviidakot eivät jaksakaan viihdyttää meitä viikkotolkulla niin niissä on silti oma viehätyksensä, jonka takia emme malta pysyä niistä poissa. Ihmisten määrä, arkkitehtuuri, kaupunkitemppelit ja paikallinen kaupunkikulttuuri ovat vain pieni pala suurkaupunkien tarjonnasta. Eikä sovi tietenkään unohtaa sitä huimaa krääsän määrää, jota kaupunkien ostoskeskukset, kaupat ja markkina-alueet ovat täynnä. Helpot kulkuyhteydet tuovat omanlaisensa hermolevon matkaan kun muutamaan päivään ei tarvitse miettiä kuinka pääsisi määränpäähän.

Monissa suurkaupungeissa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä avautuu silmiesi eteen. Saatat olla keskellä korkeita pilvenpiirtäjiä ja katsoa, kuinka ihmiset kulkevat puku päällä, ajelevat vuoden 2006 autolla ja näppäilevät kommunikaattorilla. Viiden minuutin taksimatkan päässä saattaa odottaa aaltopeltihökkeleissä asuvia, risaisiin rätteihin pukeutuneita kerjäläisiä, joiden takapiha toimii kaatopaikkana. Kontrasti on todella voimakas.

Suurkaupunkien erikoisuutena ovat kaupunkien sisällä sijaitsevat pienet “maat”. Tällaisia ovat esimerkiksi Bangkokin Chinatown ja Kuala Lumpurin Little India. Se on hämmästyttävää, kuinka koko ympäristö voi muuttua niin nopeasti niin erilaiseksi. Se on kuin ajaisi taksilla kokonaan toiseen maahan. Ihmiset, ruoka, rakennukset, mainokset, kieli ja arkkitehtuuri voivat olla kokonaan ympäröivästä kaupungista poikkeavaa. Se hämmensi ainakin meitä viime reissulla, kun asuimme matkan viimeiset päivät Chinatownissa.

Matkaoppaat ja -sivustot varoittelevat monesti suurkaupunkien vaaroista joista yksi merkittävimmistä on taskuvarkaus. Me lähdemme kuitenkin matkalle sillä asenteella, että me itse vaikutamme eniten siihen kuinka tien päällä pärjäämme. Varkaat ja muut kriminaalit eivät ole typeriä. Kyllä he ymmärtävät ottaa tarvitsemansa sieltä mistä sen helpoiten saa. Kun ei hölmöile niin kaikki sujuu paljon paremmin ja jos haluaa saada turpaansa, niin sekin varmasti järjestyy. Terveellä maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

Vaikka kaupungit saattavatkin näyttää aluksi pelkältä harmaalta massalta, on siellä paljon kuvattavaa. Varsinkin suomalaisen silmin, jolle Helsinki näyttäytyy suurkaupunkina. Kaupungit ovat täynnä pientä nippeliä ja yksityiskohtaa. Niistä löytyy myös paljon samoja elementtejä kuin syrjäkyliltäkin: temppeleitä, puistoja, eläimiä, markkinoita sekä tietysti paikallisia ihmisiä. Ja koska kaupungeissa on paljon turisteja, on siellä myös paljon nähtävyyksiä. Kameraa ei siis kannata missään tapauksessa jättää hotellihuoneeseen homehtumaan tai tuloksena on vain lukuisia kuvia ottamattomien kuvien albumiin.

Isäni olisi kiinnostunut kokeilemaan Thaimaassa eväkkäiden narraamista ja selvittelinkin hieman, että mitkä ovat vuoristoisen Pohjois-Thaimaan kalastusmahdollisuudet. Aluksi epäilin, että mahdollisuudet ovat olemattomat, sillä en satelliittikuvia tutkimalla nähnyt alueella juurikaan järviä tai lampia – pelkkää vuoristoa koko seutu. Toinen syy epäilyyni oli se, että edelliseltä reissulta muistelen kalastusretkiä tarjoavien yritysten keskittyvän rannikkokaupunkeihin ja saariin.

Pikainen haku googlella tuotti heti tulosta. Dream Lake Co Ltd järjestää kalaretkiä kahdelle eri järvelle. Paketit alkavat puolen päivän kalareissuista ja pisimmät kestävät kolme päivää. Sivuja ei ilmeisesti ole päivitetty aikoihin, mutta vuoden 2006 hintojen mukaan puolen päivän kalareissu maksaisi 1600 bahtia (37 euroa) ja koko päivän 1900 bahtia (44 euroa). Paketteihin kuuluvat kuljetukset, opastus, välineet ja koko päivän retkeen myös ruoka.

Minulle ei vielä selvinnyt, että kuinka kaukana sivuston mainostamat Dream Lake ja Paradise Lake järvet ovat Chiang Main keskustasta ja mitkä niiden paikalliset nimet ovat, mutta ehkä sekin vielä ajastaan selviää.