Löimme hetki sitte lukkoon lähtöaikataulut ostamalla VR:n sivuilta junaliput. Bangkokissa olemme ensi lauantaina, mutta sitä ennen meidän on reissattava joitakin satoja kilometrejä Suomen puolelle.

Tarkoituksena on saada tavarat lähtövalmiiksi keskiviikkona eli ylihuomenna. Torstaina aamulla ajamme autolla Pieksämäkeen, jonne jätämme uskollisesti palvelleen Corollan. Hengailemme sen päivän siellä Hannan vanhempien luona. Perjantaina on nytkähdettävä liikkeelle hyvissä ajoin, sillä juna pakenee asemalta 6:43. Pendolino kolistelee Helsinkiin suoraan eikä meidän tarvitse vaihtaa välissä junaa.

Tarjolla olisi ollut muitakin vaihtoehtoja. 45 minuuttia myöhemmin lähteneessä intercityssä olisi joutunut tekemään vaihdon Kouvolassa ja sitä seuraava taas olisi mennyt niin täpärälle, ettei ongelmille olisi jäänyt juurikaan aikaa. Aamuherätys sopii meille kuitenkin hyvin. Pääsemme heti kääntämään sisäisiä kellojamme Thaimaan aikavyöhykkeelle. Juna on Helsingissä 10:30 jolloin meille jää lähes 4,5 tuntia aikaa sompailuun.

Lentoyhtiönä on tällä kertaa Austrian Airlines. Selvitin yhtiön nettisivuilta lähtöselvitysaikoja. Helsinki-Vantaan -kentällä selvitys on tehtävä 35 minuuttia ennen lähtöä. Wienissä on meneillään jonkin sortin rakennushärdelli ja siellä suositeltiin tekemään selvitykset jopa kolme tuntia ennen lähtöä. Austrial Airlines tarjoaa lähtöselvityksen tekemistä myös netissä, mutta meille on vielä epäselvää päteekö se myös meidän lennolla. Se selviää varmasti muutaman päivän kuluttua. Mikäli nettiselvitys ei onnistu, teemme sen kentällä automaatissa tai tiskillä.

Suomessa tämä sujui erittäin näppärästi. Meillä on kuitenkin tulilla myös vähemmän onnistunut junalippuvaraus. Varasimme Asia Discoveryn kautta junaliput Bangkokista Chiang Maihin. Olisimme mieluusti käyttäneet paikallisen VR:n palveluita, mutta sieltä tuli takaisin pelkkiä virheilmoituksia täydestä postilaatikosta. Myöskään faksit eivät menneet perille.

Asia Discoveryltä ei ole tullut virheilmoituksia, mutta eipä ole tullut sen puoleen lippujakaan. Patistelin firmaa reilu viikko sitten, mutta en saanut kyselyihini minkäänlaista vastausta. Eilen lähetin mailia maksut vastaanottaneelle Royal Exclusivelle, mutta sieltäkään ei ole kuulunut vielä mitään. Tilanne on sikäli ikävä, että liput on maksettu ja ajankohta sattuu Songkramin alkuun, jolloin junat ovat tupaten täynnä. Saa nähdä menikö rahat hukkaan ja joudummeko käyttämään leppoisan junan sijaista linja-autoa. Ainakaan tämän hetkisessä valossa emme voi suositella Asia Discoveryä junalippujen varaukseen…

* * * *

Bongasinkin juuri Austrian Airlinesin sivuilta, että Pohjoismaissa lähtöselvitystä ei voi tehdä netissä. Sivusto näytti kuitenkin Bangkok-Wienna välille vihreätä valoa, joten ehkäpä paluulennon lähtöselvityksen voimme hoitaa majapaikasta käsin.

Lippujen lisäksi Kilroy Travels oli lähettänyt meille myös yllätyksen. Aikaisemmin kerroimme, kuinka lippuja säätäessä muutoksen hinnaksi oli luvattu 64 euroa. Kun lasku lopulta tuli, oli molempien muutokseen ilmestynyt 16,70 euroa lisää. Kolmas soitto asiakaspalveluun selvitti lisäyksen johtuneen lentokenttäverosta, joka selviää vasta kun tilaus oikeasti tehdään. Ei auttanut itku markkinoilla ja niinpä maksoimme summan ilman suurempaa napinaa.

Tänään sieltä tuli kuitenkin maili, että muutoksen lentokenttävero oli laskettu väärin. Mutta kuinka paljon? 16,70 euroa! Kyselivät vaan tiliä jonne liikaa perityn osuuden voi palauttaa. Niinpä lippujen muutos oli kuin olikin 64 euroa ja nyt olemme yhtä hymyä. 33,40 eurolla tekee Kaakkois-Aasiassa vaikka mitä!

Soittelin aamulla Kilroy Travelsiin ja tiedustelin, että onko 3. elokuuta vapaita paikkoja. Samassa hintaluokassa olevia lippuja ei ollut, mutta yhtä kallimmasta niitä irtosi. Asiakaspalvelija sanoi, että lipun vaihto palvelumaksuineen maksaisi 64 euroa. Sanoin, että keskustelen asiasta ensin Hannan kanssa ja soitan sitten uudelleen jos päätämme vaihtaa liput.

Pienen pähkäilyn jälkeen tulimme siihen tulokseen, että summa on varsin kohtuullinen koska lipun vaihto maksaisi muutenkin 35 euroa. 29 euroa on summa joka ei varmasti kaada meidän kummankaan budjettia ja saamme sillä varmistuksen paluuajankohtaan.

Niinpä tartuin taas luuriin. Kilroylla vastasi toinen asiakaspalvelija jolle jouduin selittämään tilanteen uudelleen. Mainitsin myös, että olin hetki sitten soittanut ja silloin lipun päivityksen sanottiin maksavan 64 euroa. Hän näki, että olin soittanut ja näki myös sen, että kyseinen summa oli minulle luvattu. Asiakaspalvelija päätti kuitenkin laskea summan vielä uudestaan ja varmistaa, ettei varaustilanne ollut muuttunut. Kaikki täsmäsi.

Pienten varmistelujen ja arpomisten jälkeen tulimme siihen pisteeseen, että uusi lippu on varattu ja vanhan voi perua. Asiakaspalvelija lupasi lähettää minulle laskun sähköpostiin. Katsoin töissä postit ja huomasin laskun tulleen. En kuitenkaan jäänyt sitä siinä lukemaan koska en olisi ehtinyt kuitenkaan sitä maksaa.

Kotona kaivoin nettipankkitunnukset esiin ja aloin maksaa laskua. Siinä vaiheessa tajusin ettei kaikki ole kohdallaan. Laskun loppusumma ei suinkaan ollut 128 euroa, jonka 2 x 64 euroa olisi pitänyt antaa. Summa oli 161,40. Se tarkoitaisi sitä, että lippujen muuttaminen olisi maksanutkin 80,70 euroa.

Emme tietenkään maksaneet laskua, koska meille oltiin kahden eri henkilön toimesta sanottu toinen summa. Meidän edelliset liput on kuitenkin peruttu, joten tällä hetkellä meillä on pelkkä varaus mutta ei vielä paluulippuja. Soitan heti huomenna Kilroylle ja alan selvittää tätä asiaa. Toivon mukaan kysymys on vain inhimillisestä virheestä ja meille on lähetetty väärä lasku. Päivittelen tänne uutta faktaa heti kun sellaista ilmenee.

* * * *

Soitin Kilroylle ja asia selvisi. Laskun loppusummaa nostivat lentokenttäverot. Ne ovat asiakaspalvelijan mukaan lähes päivittäin muuttuvia ja niitä ei pysty näkemään ennen lipun varaamista. Varmistin asian vielä kysymällä, että eikö meidän edellisissä lipuissa moisia veroja ollut. Oli ne, mutta veron suuruus on ilmeisesti muuttunut tässä välissä, joten joudumma nyt maksamaan tämän erotuksen.

Harmittaa vähän, sillä meillä ei ollu tarkoituksena tuhlata 161 euroa pelkästään lennon muuttamiseen kun olisimme odottamalla voineet saada saman 70 eurolla. Tässä maksaa nyt vähän tyhjästä ja yli kaksinkertainen hinta tuntuu kyllä meidän budjetissa. Vaan eihän se auta kuin maksaa koska meidän edelliset paikat oli jo myyty jollekin toiselle. Uusi paluuaika on siis 3. elokuuta 2008 mikä tarkoittaa sitä, että matkalle tulee pituutta reilut 3,5 kuukautta.

Pieni huomautus Kilroylle, että lippuja vaihtaville asiakkaille kannattaisi mainita mahdollisista veroista eikä ilmoittaa absoluuttista summaa joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Pari kaupunkia

Etelä-Laos on matkaajalle pieni haaste, sillä sieltä ei löydy kuin pari suurempaa kaupunkia ja loput ovat pienempiä kyliä. Se ja turismin vähyys ovat varmasti syinä sille, että alueen julkinen liikenne ei ole laadultaan lähimainkaan esimerkiksi Thaimaan tasoa. Hyvä valmistautuminen tekeekin reissaamisesta paljon nautittavampaa.

Thaimaan rajan tuntumassa sijaitseva 66 000 asukkaan Pakse toimii alueen liikennekeskuksena ja monille se ei juuri muuta olekaan. Kaupungissa on muutamia ravintoloita, temppeleitä sekä museo, mutta mitään erikoisempaa sillä ei ole tarjota. Suurin osa matkaajista hyppää Paksesta bussiin ja ottaa suunnan kohti pohjoista.

Hieman yli 200 kilometria Paksesta pohjoiseen sijaitsee 124 000 asukkaan Savannakhet. Se on Etelä-Laosin suurin kaupunki, joka ei koostaan huolimatta tarjoa juuri Paksea kummempaa. Hyvän sijainnin takia monet viettävät siellä silti yön tai pari ennen kuin jatkavat matkaansa Pohjois-Laosiin tai Vietnamiin.

Saaristoja ja viidakkoa

Reilut 100 kilometria Paksen eteläpuolella sijaitsee Si Phan Don, jossa Mekong-joki haarautuu moneen osaan muodostaen lukuisia saarekkeita. Saarekkeista suurin on Don Khong. Alue vetää ihmisiä puoleensa upean ympäristönsä ansiosta ja Lonely Planet puhuukin siitä yhtenä luonnon ihmeenä. Metsän siimeksessä luikertelevan joen lisäksi siellä voi nähdä myös vesiputouksia, vesipuhveleita, tulikärpäsiä sekä leikkisiä mutta uhanalaisia iravadindelfiinejä.

Etelä-Thaimaan itäosa on vuoristoista viidakkoa, mutta siellä on lukuisia pieniä kyliä. Valokuvaajille nämä alueet ovat varmasti oikeita helmiä. Julkiset kulkupelit eivät viidakkokyliin kulje eli niihin pääseminen vaatii neuvottelutaitoja. Kunhan hinnasta vaan päästään yhteisymmärrykseen niin paikalliset autokuskit ovat varmasti innokkaita kuskaamaan valkonaamoja mihin tahansa.

Seikkailumielellä liikenteeseen

Kuten arvata saattaa, ei reissaamaan kannata lähteä sillä ajatuksella, että pääsee matkustamaan viiden tähden bussissa päällystettyjä teitä pitkin. Osa teistä on jollain tavalla päällystettyjä, mutta suurin osa on käytännössä katsoen hiekkateitä. Suosituimpien alueiden välillä kyllä kulkee busseja ja osa niistä on varsin laadukkaita, mutta positiivinen asenne ja seikkailumieli kannattaa pakata rinkkaan. Paksesta etelään on mahdollista päästä myös Mekong-jokea pitkin. Se on bussiin verrattuna hidasta, mutta tarjoaa varmasti mielenkiintoisen elämyksen. Lyhyempiä seikkailuja varten on mahdollista vuokrata mopoja sekä polkupyöriä.

Yritämme lähipäivien aikana tarkentaa reittisuunnitelmaamme. Etelä-Laos vaikuttaisi kyllä kuvaamisen kannalta ihanteelliselta paikalta ja se tarjoaisi varmasti ainutlaatuisen seikkailun, jota ei muualla pääsisi kokemaan. Emme vaan vielä tiedä kuinka se istuu aikatauluumme ja muuhun suunnitelmaan, mutta eiköhän sekin selviä tulevien päivien aikana.

Malesiasta Sumatraan

Ongelmat alkavat jo siitä mistä ja miten maahan on ylipäätään mahdollista päästä. Lentokoneella ongelmaa ei olisi – senkun vaan menee kentälle, lentää ja hyppää toisella kentällä pois. Me emme kuitenkaan lennä, joten Sumatran saarelle on päästävä meriteitse. Reittisuunnitelmassa ennen Indonesiaa on maan pohjoispuolella sijaitseva Malesia. Sieltä vaihtoehtoja on meidän onneksemme useita.

Nopeiten maasta toiseen pääsee Melaka-Dumai -lautalla. Matka kestää noin kaksi tuntia ja lysti maksaa noin 170 000 rupiaa (13 euroa). Vaihtoehtona on myös noin viisi tuntia kestävä Penang-Belawan -lautta, jonka hinta on noin 380 000 rupiaa (28 euroa). Tarjolla on myös joitakin eksoottisempia vaihtoehtoja välipysähdyksineen, mutta ne jätämme suosiolla omaan arvoonsa.

Vaihtoehdoista ensimmäinen vaikuttaisi lähinnä meidän tarpeita vastaavalta. Sen ainut huono puoli on siinä, että emme pääse Sumatralla niin pohjoiseen kuin aluksi suunnittelimme, eli joudumme näillä näkymin miettimään Sumatran kohteita ja reittejä uudelleen.

Saarelta toiselle

Saarten välillä loikkimisen pitäisi olla vaivatonta. Suurten saarien kuten Sumatran, Javan ja Balin välillä lauttoja kulkee päivittäin. Pienemmille ja vähemmän asutuille saarille yhteyksiä ei ole aivan näin tiuhaan, mutta sielläkin lauttoja liikkuu useita kertoja viikossa. Yhdelle saarelle ei siis tarvitse jäädä happanemaan päiväkausiksi.

Lautoille on myös vaihtoehtoja, sillä saarilta voi yrittää vuokrata käytännössä minkälaisen veneen tahansa. Muutama ystävällinen sana paikalliselle kalastajalle ja saatat saada edullisen privaattikyydin lähimmälle pikkusaarelle. Moottoriviat eivät kuitenkaan ole mitenkään epätavallisia, joten pientä harkintaa on syytä käyttää venhon valinnassa. Tämä pätee etenkin silloin jos meinaa toimi itse paatin kipparina.

Sumatra

Sumatran tieverkosto ei laadullaan loista. Saaren satunnaisesti päällystetty “valtatie” lienee yksi hyväkuntoisimmista. Sekin on täynnä niskat nyrjäyttäviä kuopia. Suurin osa Sumatrasta on vuoristoista viidakkoa ja tiet mutkittelevat sen mukaisesti. Kun nämä kaksi yhdistää toisiinsa saadaan lopputuloksena matkustamista, jossa aikatauluja ei kannata laskea tunnin tarkkuudella eikä matkapahoinvointilääkkeitä aliarvioida.

Bussitarjonta kattaa kaiken ahtaista ja rämisevistä peltipurkeista tilaviin luksuskieseihin. Mukavimmin matka taittuu ilmastoidussa bussissa, jonka penkit taittuvat löhöilyasentoon, tilaa on vaikka muille jakaa ja ulos pyrkivät eritteet voi käydä dumppaamassa auton vessaan. Ilmastoinnissa ei säästellä, joten asusteeksi kannattaa valita jotain hieman lämpimämpää. Hinnat vaihtelevat luonnollisesti käytössä olevan bussin mukaan, mutta esimerkkinä parhaimmalla super-executive-bussilla 12 tunnin matka Medanista Pekanbaruun maksaa 160 000 rupiaa (12 euroa).

Saarella kulkee myös jonkinlainen junaverkosto, mutta tietojeni mukaan se ei ole kovin käyttökelpoinen.

Java

Indonesian pääsaarella tilanne on paljon parempi kuin naapurisaarella. Hyväkuntoisia teitä riittää ja bussiyhteydet pelaavat. Sumatran tavoin busseja löytyy joka lähtöön, joten tehtäväksi jää vain katsoa omalle kukkarolla ja hermoille sopiva. Kaiken lisäksi bussivuoroja on hirvittävät määrät, joten monesti riittää että hilaa itsensä asemalle ja odottelee pienen tovin sopivan bussin saapumista. Bussilippu ostetaan useimmiten vasta bussissa. Hienoimpiin busseihin saa lippuja myös terminaaleista, matkatoimistoista ja hotelleista.

Javalla on hyvin toimiva rautatieverkosto, joka yltää saaren päästä päähän ja tavoittaa kaikki keskeisimmät kaupungit. Aikatauluja voi yrittää tulkata paikallisen VR:n sivuilta.

Halvin economy-luokka on täynnä kovia penkkejä, joita on todella vaikea saada. Täyteen ahdetussa junissa joutunee siis useimmiten tyytymään seisomapaikkaan ja olemaan taskuvarkaiden ja muiden häslääjien armoilla. Junat pysähtyvät joka ikisellä pikkuasemalla joten matka kestää selvästi pisimpään.

Pikajunissa on tarjolla bisnes- ja executive-luokat, jonne paikat varataan etukäteen. Jalkatilaa on reilusti ja penkit ovat mukavia. Bisnesluokassa viilennystä irtoaa tuulettimesta kun taas executive-luokkaa jäähdyttää ilmastointi. Jälkimmäisessä on myös muita etuja kuten laskeutuvat penkit, välipalatarjoilu ja joissain tapauksessa televisio. Kaikkein ylintä luokkaa edustavat luxusjunat, jotka tunnistaa tavallisesti nimen edessä olevasta Argo-sanasta. Ne vastaavat pitkälti executive-luokkaa, mutta tarjoavat lisäksi bisnespalveluita.

Bali

Balin turistisaaren julkista liikennettä hoitavat minibussit joita kutsutaan myös sanalla bemo. Tyypilliseen tapaan minibussit tarjovat tunnelmallisen ja ahtaan tavan matkustaa, mutta toisaalta 2000 rupiasta (15 senttiä) alkavat hinnat eivät juuri päätä huimaa. Eikä kannata ihmetellä, jos sinulta turistina nyhdetään muita suurempaa setelinivaskaa. Bemon kyytiin voi hypätä periaatteessa mistä tahansa reitin varrelta, mutta varmiten sen saa bussiasemalta.

Etelä-Balilla säätämistä vieroksuville mittaritaksit ovat oiva bemojen korvike. Mittarien käyttäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, joten jos kuski ei suostu mittariaan käyttämään niin valitse toinen taksi. Fiksuinta on käyttää sinisiä Bali Taxi -firman autoja. Muiden firmojen ja pimeiden taksien kohdalla mistään ei voi olla täysin vara. Taksien aloitustaksa on noin 5000 rupiaa (40 senttiä) ja kruisailu maksaa noin 2000 rupiaa (15 senttiä) kilometriltä.

Mikäli satut liikkumaan keskeisimpien turistialueiden välillä, on kolmantena vaihtoehtona turistibussit. Ne ovat nopeita ja luotettavia, mutta kalliimpia kuin muut vaihtoehdot. Liput kannattaa varata vähintään päivää etukäteen.

Muut saaret

Edellä mainitut kolme saarta ovat Etelä-Indonesian kehittyneimmät. Muiden saarien kohdalla on syytä odottaa vaatimattomampaa tarjontaa. Meidän suunnitelmissa kaikkin itäisin kohde on pienenpieni varaanikeidas Komodo, mutta sinne päästäksemme joudumme näillä näkymin majailemaan sen itäpuolella sijaisevalla Floresin saarella. Sinne pääsy vaatii useamman saariloikan joten tulemme varmasti törmäämään jos jonkinlaiseen menopeliin.

Junissa, busseissa ja lautoissa löytyy lukuisia eri luokkavaihtoehtoja. Esimerkiksi viimeksi matkustimme Thaimaassa pisimmillään yli kymmenen tuntia junassa. Varasimme etukäteen junaliput aseman lippuluukulta toisen luokan makuupaikoille. Parempaa luokkaa ei olisi edes kaivattu, sillä nukkuminen onnistui varsin hyvin siisteissä, turvallisissa ja hiljaisissa vaunuissa.

Liput kannattaa ostaa luotettavasta pisteestä (eli asemalta jos mahdollista), sillä viimeksi meidät sullottiin muiden koheltamisen seurauksena huonompaan bussiin mistä olimme maksaneet. Ilmastointi reistaili ja bussi meinasi hyytyä kesken matkan. Asiakkaita yritettiin ilmeisesti väsyttää, jotta he jäisivät yöksi bussilafkan ehdottamaan majapaikkaan. Juuri tästä syystä on oltava hyvin tarkka siitä, mistä lipun ostaa ja minkälaiseen kulkupeliin.

Thaimaassa on mahdollisuus saada mittaritakseja, joiden hinnat ovat vähintään kolme kertaa halvempia verrattuna pimeisiin takseihin. Helposti voisi ajatella, että muutamalla eurolla ei ole niin väliä, mutta pidemmillä matkoilla tyhjästä maksaminen alkaa kyllästyttää. Muiden maiden kohdalla hinta lienee kiinni lähinnä omista neuvottelu- ja tinkaamistaidoistaan.

Varsin tehokkailla skoottereilla hurruuttelee kaksi ihmistä kepoisasti, sillä ne kulkevat reilusti yli 70km/h. Varovainen saa kuitenkin olla, sillä tiet voivat olla paikoitellen huonossa kunnossa ja vuoristotiet ovat yllättävän jyrkkiä. Lisäksi paikalliset ajelevat tutuilla teillä kaasujalka soikeana, joten on viisainta pysyä visusti tien laidassa. Paikallisten lisäksi vaaratekijöinä ovat pienessä sievässä ajelevat valkonaamat, jotka ajelevat vastapalloon Thaimaan ajosuunnasta (vasemmanpuoleinen liikenne) piittaamatta.

Lentokone on monille varmasti kätevin vaihtoehto, jos aikaa on vähän ja haluaa nähdä useita maita ja kaupunkeja. Maiden välisiä ja maansisäisiä lentoja tekevät useat eri lentoyhtiöt. Hintoja kannattaa vertailla ja etsiä tarjouslentoja, sillä lyhyilläkin väleillä lippujen hintaerot voivat olla huikeat.

Itse valitsemme pitkille matkoille lentokoneen sijaan mieluummin joko junan, laivan tai bussin. Aasiassa matkustaminen on todella halpaa, sillä esimerkiksi 700 kilometrin matka Bangkokista Chiang Maihin makuupaikalla maksaa 20 euroa. Paikallisten käyttämät bussit ovat edullisia, mutta isokokoisille matkaajille ne voivat tuntua ahtailta. Vähän enemmän rahaa törsäämällä saa leppoisan matkan ilmastoidussa bussissa, jonka penkit mahtuvat taittumaan melko taakse.

Maisemien katselu, istuskelu, lueskelu ja musiikin kuuntelu on mukavaa ja samalla saa kerättyä energiaa määränpäässä odottaviin seikkailuihin. Kun koko ajan ei ole jotain tekemistä ja kiirettä, jaksavat uudet kokemukset innostaa. Meille pitkät matkustusajat eivät ole rasite vaan pikemminkin hyvä asia.

Jo pelkästään lentäminen Suomesta Aasiaan saastuttaa ihan riittävästi, joten pyrimme kuormittamaan ympäristöä mahdollisimman vähän. Parasta tietysti olisi jäädä kotiin eikä liikkua minnekään, mutta valitsemme hieman miedommat ratkaisut. Lentokoneen sijaan käytämme mitä tahansa muuta kulkuneuvoa, jolla pääsemme liikkumaan kohtalaisen vaivattomasti.

Tämän hetken kokonaisarvio matkustusbudjetista on noin 400 euroa. Siitä pitkät matkat lohkaisevat noin 270 euroa. Jakarta-Bangkok lento syö miltei neljäsosan matkustusbudjetista. Paikallisliikenteeseen on varattu noin 130 euroa. Summaan sisältyvät taksien ynnä muiden sellaisten lisäksi myös polttoaineet sekä mopojen ja polkupyörien vuokrat.

Arvion tekeminen on ollut melkoisen työn ja tuskan takana. Tarkkojen lukujen löytäminen on monestakin syystä äärimmäisen vaikeaa, joten budjettia suunniteltaessa on hyvä jättää reilusti liikkumavaraa ja pyöristää summat suosiolla yläkanttiin. Mikäli onnistumme rakentamaan yksityiskohtaisemman budjettiarvion niin julkaisemme sen luonnollisesti myös täällä. Mikäli sinulla on kokemusta kohdemaissa matkustamisesta niin laita toki kommenttia. Kaikki apu on nyt tarpeen.

Eilen suhrasimme muutaman tunnin tutkien Lonely Planetin -opusta, Google Earthia ja Internetin salaisuuksia. Tarkoituksena oli saada vähän tarkkuutta matkasuunnitelmaan.

Alkuperäisen reitin häiritsevin ongelma oli se, että alkumatkasta joutuisimme sahaamaan samoja reittejä edestakaisin. Tämä ei napostellut kumpaakaan joten asialle oli tehtävä jotain.

Reitin arpominen ei ollutkaan niin helppoa mitä aluksi ajattelimme ja erilaisien kulkuyhteyksien sekä rajanylityspaikkojan löytäminen oli vieläkin hankalampaa. Jonkinlainen karkea suunnitelma saatiin kuitenkin tehtyä ja tässäpä se on tiivistettynä.

Thaimaa

Matkan alkupiste ei tietenkään muutu mihinkään, eli lysti alkaa Bangkokista, Thaimaasta. Siitä hivuttaudumme pohjoiseen Chiang Maihin ja käymme myös Chiang Raissa. Alun perin ajatuksena oli palata takaisin Bangkokiin, mutta nyt suunnitelmissa onkin suunnata kohti Koilis-Thaimaata. Tarkemmat pysähdyspaikat saatavat selvitä vasta matkan aikana, mutta vaihtoehtoina on nyt ainakin Phitsanulok, Khon Kaen sekä Ubon Ratchathani.

Laos

Aikaisemmin Laos jäi suunnitelmista pois, sillä emme onnistuneet mahduttamaan sitä järkevästi aikatauluun. Nyt se on taas mukana ja ensimmäinen kaupunki on heti rajan takana sijaitseva Pakse, josta löytyy kuitenkin joitakin majapaikkoja jos yöpyminen sattuu kiinnostamaan. Laos jää meidän osalta lähinnä läpikulkumaaksi, mutta matkan varrella on ainakin yli 120 000 asukkaan Savannakhet, jossa voimme pysähtyä.

Vietnam

Keski-Vietnamissa ensimmäinen pysähdyspaikka on Hue, yksi Vietnamin keskeisistä kulttuurillisista ja uskonnollisista keskuksista. Sieltä lähdemme valumaan tasaisen varmasti kohti etelää ja matkan varrella on useita pienempiä kaupunkeja, joissa voimme pysähtyä. Määränpää on kuitenkin Ho Chi Minh, joka tunnetaan myös nimellä Saigon. Siellä asuvien yli viiden miljoonan asukkaan keskellä saamme taas annoksen kunnon kaupunkihulinaa ennen kuin jatkamme matkaamme kohti Kambodzaa.

Kambodza

Nokka osoittaa rajan ylityksen jälkeen Kambodzan pääkaupunkiin, Phnom Penhiin. Siellä hortoillaan tovi ja jatketaan Siem Reapiin, joka on ollut meidän suunnitelmissa alusta alkaen johtuen mahtavista Angkorin temppeleistä, joita on pakko päästä kuvaamaan. Kambodzassa olisi varmasti kiinnostavia pikkukaupunkeja, mutta me emme jää sinne hortoilemaan sen enempää vaan jatkamme matkamme yli rajojen.

Thaimaa: Uusinta

Thaimaan uusintakierroksella pääsemme kulkemaan vuoden takaisia reittejä kun suuntaamme kohti Surat Thania ja siitä edelleen Koh Taon sukellussaarta. Sukellusepisodin jälkeen karautamme eteläisten provinssien läpi aina rajalle asti ja hyppäämme siivosti Malesian puolelle.

Malesia

Matkan pölyjä jäämme pyyhkimään rajan välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan Kota Bharuun. Jos viidakkoseikkailut ovat syystä tai toisesta jääneet vähälle niin tässä vaiheessa sitä ainakin on viimeistään tiedossa. Suuntaamme nimittäin maan merkittävimpään kansallispuistoon Taman Negaraan. Sieltä kaasuttelemme jälleen kohti etelää ja maan pääkaupunkia Kuala Lumpuria. Mikäli parempia vaihtoehtoja ei löydy, niin jatkamme vielä vähän matkaa Melakaan, josta lähtee lauttayhteys naapurimaahan. Singapore on ainakin tällä hetkellä poissa suunnitelmasta.

Indonesia

Ensikosketuksen Indonesiaan otamme Sumatran saarella, Medanin kaupungissa. Emme lähde hortoilemaan tsunamituhoistaan tunnetun Acehin suuntaan, vaan jatkamme hyvin alkanutta etelälinjaa. Matkan varrella on joitakin mahdollisia pysähdyspaikkoja, kuten Pekanbaru, Padang ja Palembang. Saaren eteläkärjestä uimme meren yli Javan saarelle.

Indonesian keskuksessa, Javalla, sijaitsee myös maan pääkaupunki Jakarta, jossa aiomme vierailla. Sieltä käännymme kohti itää, jossa on jälleen useita mahdollisia pysähdyspaikkoja: Bandung, Semarang, Yogyakarta ja Surabaya. Itäkärjessä joudumme taas hyppäämään vetten päälle, jotta matka etenisi johonkin.

Bali, tuo Indonesian turistikeskus hiekkarantoineen on yksi mahdollisista sukellussaarista. Siitä eteenpäin pieniä saaria riittääkin ja suunnitelmissa olisi katsastaa ainakin Lombok sekä Sumbawa.

Yksi suosikkilöydöistä oli pienenpieni Komodon saari, joka on tunnettu saaren mukaan nimetyistä varaaneista. Kolmimetrisiä ja yli satakiloisia jötkäleitä ei voi jättää väliin ja saaren ympäristöön on myös mahdollista tehdä sukellusretkiä. Monien mukaan Komodo on yksi maailman kauneimpia sukelluskohteita, joten ei liene yllätys, että yritämme laittaa oman lusikkamme soppaan. Komodoa kauemmaksi emme luultavasti lähde vaan teemme U-käännöksen. Vaihtoehtoja siitä eteenpäin on kaksi ja lopulliseen päätökseen vaikuttaa paljon matkabudjetti sekä kulkuyhteydet, jotka ovat vielä hieman hämärän peitossa.

Paluumatka

Yksinkertaisempi vaihtoehto on palata omia jälkiä pitkin Javalle ja liftata sieltä lentokoneeseen. Kiinnostavampi vaihtoehto olisi muutaman sadan kilometrin päässä sijaitseva, maailman kolmanneksi suurin saari, Borneo. Se on tunnettu sademetsistään sekä lepakkoluolistaan. Tämän vaihtoehdon päätepysäkki voisi olla esimerkiksi Malesian puolella sijaitseva Kuching. Olimmepa sitten Borneossa tai Javalla niin viimeinen etappi on lentomatka Bangkokiin.

Tällaisella suunnitelmalla olemme liikenteessä. Matkaa kertyy helposti yli 10 000 kilometriä ja vietämme tien päällä yli viikon. Meidän tapauksessa se ei ole mikään ongelma, sillä meille välimatkat ovat osa tätä kaikkea ja otamme siitä kaiken irti. Suunnitelma voi vielä muuttua ja pidämmekin sen koko ajan eräänlaisena matkan selkärankana, johon on helppo nojautua, mutta jota ei ole pakko orjallisesti noudattaa.

Google Earthin käyttäjät voivat ladata itselleen matkasuunnitelman KML-muodossa ja muut saavat sen nähtäväkseen Google Mapsin kautta.

Eilen Posti-Pate survoi luukusta sisään paksun kirjekuoren, jonka päällä komeili Kilroy Travelsin logo. Tuli ihan haikea olo kuin muisteli vuoden takaa tätä samaa hetkeä. Kauan ei joutanut wanhoja muistelemaan kun matkakuume löi tikulla silmään.

Kaikkea emme kuitenkaan saaneet kerralla sillä kirjeessä oli ainoastaan menoliput. Paluuliput tulevat varmasti ihan lähipäivinä vaikka eipä niillä niin kiirettä, koska olemme kuitenkin tulostaneet e-liput Internetistä jo aikaisemmin. Ylenpalttista intoa latisti kuitenkin pieni epäonni.

Kansainväliset opiskelija- eli ISIC-kortit oli laitettu väärälle ajalle. Korttien voimassaolo piti alkaa vasta tästä kuusta ja jatkua aina ensi kesään asti. Nyt saapuneissa korteissa voimassaoloaika on kuitenkin vain 7/2007 – 12/2007 joten kortit eivät ole voimassa enää siinä vaiheessa kun lentokoneeseen pitäisi nousta. Kaiken lisäksi minun kortissani oppilaitoksen kohdalla lukee Polytechnoc eikä Polytechnic. Ei ole oikoluku pelannut.

En tiedä tekeekö noilla läpysköillä loppujen lopuksi yhtään mitään, mutta laitoin silti asiasta sähköpostia Kilroy Travelsille. Edellinen matka meni ainakin ongelmitta ilman korttien esittelyäkin. Vaan eihän se vara venettä kaada, vai miten se nyt meneekään.

* * * *

Kilroy Travelsille täytyy kyllä antaa kiitos erityisen toimivasta asiakaspalvelusta. Puhelimessa ei ole tarvinnut koskaan jonottaa ja sähköposteihin on useimmiten vastattu samana päivänä tai viimeistään seuraavana. ISIC-korttien painamisessa oli sattunut joku pieni viba ja saamme uudet kortit kun lähetämme väärät kortit takaisin Kilroylle. Hyvä että tämäkin asia selvisi näin joutuisasti ja helposti.

Jaamme matkakohteet karkeasti kolmeen alueeseen, joissa jokaisessa vietämme noin kuukauden. Alueelta toiselle siirrymme suoraan, vaikka matkutustusajat venyisivätkin pitkiksi. Meille ei ole tärkeintä keräillä mahdollisimman montaa leimaa passiin eikä nähdä kerralla lukemattomia paikkoja vaan haluamme nähdä isolta alueelta pieniä osa-alueita. Näin matkaväsymys ei pääse iskemään eikä liiallisella juoksemisella turruta itseään. Jos yrittää kahmia kerralla huikeita määriä kokemuksia, mikään ei tunnu enää miltään eikä jaksa innostua näkemästään.

Matkamme ensimmäinen osa-alue on Thaimaa. Reissumme alkaa Bangkokista ja huristamme junalla Pohjois-Thaimaahan. Vietämme siellä aikaa ainakin Mikan vanhempien kanssa, oman perheeni matkasuunnitelmat ovat vielä tässä vaiheessa avoinna. Chiang Rai on yksi uusista Pohjois-Thaimaan kohteista, johon aiomme tutustua. Lopulta hivuttaudumme Koillis-Thaimaan kautta Kambodzhaan.

Toinen osa-alue kattaa Kambodzhan ja Vietnamin, jossa pyörimme yhteensä noin kuukauden ajan. Angkor Wat on varmasti yksi vierailun arvoisista paikoista. Muita kohteita ja reittisuunnitelmaa selvittelemme lähiaikoina. Kierroksen jälkeen palaamme takaisin Thaimaahan, jonka läpi ajelemme junalla kohti Koh Taon sukellusmestoja.

Kolmas ja viimeinen etappi on Thaimaan eteläpuolella sijaitsevat Malesia ja Indonesia. Pikaisesti saatamme pistäytyä myös Singaporessa. Koska Indonesia on lukuisista saarista muodostuva valtio ja levittäytyy hyvin laajalle alueelle, emme aio koluta jokaista saarta vaan teemme muutamia pidempiä reissuja. Indonesiassa on tarkoitus ainakin sukeltaa, muut aktiviteetit ja reissusuunnitelmat ovat täysin avoinna.

Paluumatkalla joutunemme turvautumaan lentokoneeseen, koska paluumatka Bangkokiin Indonesian perukoilta kestäisi yksinkertaisesti liian kauan. Paluulento lienee fiksuinta ottaa Bangkokista, sillä muista maista lähteviä lentoja Suomeen on vähän ja suurin osa lennoista koukkaa joka tapauksessa Bangkokin tai jonkin muun kaupungin kautta.

Koska paljon maita lyhyessä ajassa ei tunnu luontevalta ratkaisulta, jätämme luultavasti Myanmarin, Kiinan ja Laosin tällä kertaa väliin. Nyt maita on koluttavana jo viisi kappaletta, eikä siihen kannata enempää tunkea. Toisissa maissa olemme pidempään ja toisissa vähemmän aikaa eikä suinkaan niin, että lymyämme tasan kaksi viikkoa samassa kohteessa ja sitten vaihdamme paikkaa.

Matkaan tuli kuitenkin pieni mutka, sillä Finnair on päättänyt laskea nuorisolippujen yläikärajaa 25 vuoteen. Mikähän ihmeen periaatepäätös sekin nyt sitten oli. Joka tapauksessa lippu jäi varaamatta, sillä minähän olen jo yli 25-vuotta ja Finnair ei myy flexible-lippuja opiskelijoilla muiden lentoyhtiöiden tavoin.

Onneksi olin selvitellyt myös seuraavan hintatason lippuja ja minulla oli heti uusi ehdotus valmiina. Austrian Airlines liikennöi samana päivänä ja lentoyhtiö myy flexible-lippuja myös opiskelijoille. Lähdemme siis kohti Thaimaata 11.4.2008 kello 14:50, jolloin lento OS 346 nousee Helsinki-Vantaan lentokentältä. Matkalla teemme välilaskun Wienissä. Sieltä matka jatkuu kello 23:20 lennolla OS 025. Bangkokiin saavumme 12.4.2008 kello 14:20 paikallista aikaa.

Paluulentoa emme vielä varanneet, koska Kilroy Travels ei anna varata lentoja niin pitkälle emmekä myöskään tiedä, että milloin ja mistä paluulennolle olisi parasta lähteä. Onhan tässä vielä aikaa.