Kategorian ‘Matkatavarat’ kirjoitukset
Aika: 26.10.2007 kello 16:03
Pidemmällä reissulla kuvien säilyttämisen järkeviä vaihtoehtoja on oikeastaan vain kaksi: kuvatankki tai kannettava tietokone. Kuvatankki on oikeastaan vain kovalevy, jolle kuvia voi siirtää suoraan muistikortilta. Sen hyviä puolia ovat edullinen hinta, pieni koko ja kevyt paino. Huonona puolena taas se, että kuvien katselu, käsittely ja julkaisu jää pois eli tankki toimii puhtaasti varastona. Meidän vaihtoehdoksi jääkin kannettava, joka on ehkä kallis ja painava, mutta se mahdollistaa kuvien käsittelyn ja järkevän arkistoinnin jo matkan aikana. Ja kun kuitenkin haluamme julkaista kuvia myös matkapäiväkirjaan niin kahden vaihtoehdon välillä ei tarvitse paljon arpoa.
Lue loput tästä kirjoituksesta »
Aika: 24.10.2007 kello 15:34
Aasian yksi lystikkäimpiä puolia on täysin totutusta eroavat kielet. Erityisesti länsimaista poikkeava kirjoitus aiheuttaa sen, että sitä tuntee itsensä viisi vuotiaaksi: mitään ei kerta kaikkiaan ymmärrä vaikka merkkejä kuinka tavaa. Koska monissa maissa puhe on toonista, ei sekään meinaa ottaa onnistuakseen. Se ei silti tarkoita, ettei kannattaisi yrittää. Viime reissulla oli mukavaa huomata, kuinka pelkkä kiitoksen sanominen paikallisten kotikielellä palautti leveääkin leveämmän hymyn takaisin.
Lue loput tästä kirjoituksesta »
Aika: 18.09.2007 kello 22:53
Eilen bongasin postin lähetyksen seurannasta, että USA:sta tilaamani GPS-navigaattori on saapunut Joensuuhun. Tänään postilootasta kolahti tullin lappu. Lappu kourassa marssin tullikonttoriin. Avulias setä ei meinannut löytää pakettia kaiken ryönän keskeltä, mutta jostain se sen lopulta tonki.
Tullista ei saa tavaraa mukaansa ilman asianmukaista kuittia eikä minulla sellaista tietenkään ollut, koska tuotteen myyjä mainosti laittavansa kaikki tarvittavat liput ja laput tilauksen mukaan. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin avata paketti ja todeta, että mitään kuittia ei ollut sielläkään. Meinasin jo lähteä tyhjin käsin, mutta sitten sanoin tullimiehelle, että voin käydä tulostamassa kuitin netistä. Tullimiespä totesikin, että onnistuu se täälläkin ja hyppäsin siltä seisomalta tiskin toiselle puolelle ja tulostin ostokuitin sähköpostilootasta.
Melko pitkään kestäneen säätämisen jälkeen sain maksettua tullit sekä verot ja pääsin pakenemaan paikalta paketti kourassa. Menivätkö laskelmani lopullisesta hinnasta oikein ja säästinkö senttiäkään tilaamalla USA:sta? Todellakin!
Maksoin eBayssa navigaattorista $339.95 toimituskuluineen. Tähän tuli päälle 3,7 % tulli ja sen päälle vielä 22 % arvonlisävero. Tulli muutti dollarit vanhentuneella ja nykyistä huonommalla kurssilla, jolloin navigaattorin lopulliseksi hinnaksi jäi noin 362€. Vertailun vuoksi saman laitteen saa Suomesta halvimmillaan Marineasta hintaan 579€ eikä tämä sisällä vielä postikuluja. Säästiin siis ainakin 217€ kun tilasin värkin jenkeistä.
Nyt matkan varustehankinalista on yhtä pykälää pienempi ja tulevan reissun edesottamuksia sijoitetaan kartalle Garmin GPSMAP 60CSx -navigaattorilla.
Aika: 11.09.2007 kello 23:33
Reissasipa sitten mihin päin maapalloa tahansa, on viisumien ja muiden asiakirjojen tarpeellisuus hyvä selvittää. Se on ikävä tilanne, jos kohdemaan lentokentällä törmääkin tullimiehen käteen ja loma loppuu ennen kuin se edes alkaa.
Viisumin hakeminen on varsin vaivatonta eikä se useimmiten tarvitse muuta kuin voimassa olevan passin, pari passikuvaa sekä nipun rahaa. Useimpien maiden kohdalla homma pelaa niin, että edellä mainitut rojut sekä maksettu palautuskuori pistetään kirjatussa kuoressa kohdemaan suurlähetystöön ja joidenkin päivien jälkeen sieltä palautuu passi, johon viisumi on kiinnitetty.
Lue loput tästä kirjoituksesta »
Aika: 06.09.2007 kello 21:12
Olen tässä jo useamman päivän vöyhkännyt GPS-navigaattoreiden tarjontaa, tutkinut ominaisuuksia ja vertaillut hintoja. Minua on jo pidemmän aikaa harmittanut se, että navigaattoreiden hinnat ovat Suomessa hävyttömän korkeat. Kartattoman peruslaitteen saa omakseen noin 150 eurolla, mutta kartallisesta saakin maksaa liki 300 euroa. Järeämpien laitteiden hinta nousee viiteensataan ja vain taivas on rajana kun kukkaron nyörejä aletaan raottaa.
Minulla on kokemuksia ainoastaan Garminin navigaattoreista eikä niistä ole mitään huonoa sanottavaa. Siitä syystä pitäydyinkin tutkimaan kyseisen valmistajan laitteita ja jätin muut omaan arvoonsa. Garminilla on muutenkin hyvä maine retkinavigaattorien valmistajana joten pelkkä kokeilemisen ilo ei ollut riittävä syy vaihtaa valmistajaa.
Iskin silmäni Thaimaan reissulla tuttavan esittelemään Garmin GPSMAP 60 -sarjaan. Sarjassaan kuuluu kolme eri mallia: 60, 60Cx sekä 60CSx. Kiinnostuin ainoastaan kahdesta viimeisestä, mutta suolaiset hinnat meinasivat viedä ostohalut ennen kuin ennätin edes kunnolla innostua. Kun postimaksut otetaan huomioon niin 60Cx:n sai halvimmillaan noin 434 eurolla. Sarjan parhaasta mallista olisi saanut kärsiä noin 588 euroa. Laitteet ovat muuten identtiset, mutta 60CSx:ssä on elektroninen kompassi sekä korkeus- ja ilmanpainemittari. Yli 150 euroa siitä on kyllä hulluutta.
Päätin tutkia aikani kuluksi hintoja ison meren toiselta puolelta, Yhdysvalloista. eBay -huutokaupassa samoja malleja oli myytävänä huomattavasti halvemmalla. Toimituskulut Suomeen ovat tietenkin vähän korkeammat ja hintoihin täytyy lisätä noin 4% tullimaksu sekä 22% arvonlisävero. Vaikka nämä kaikki laskikin yhteen, niin 60Cx-mallille jäi hintaa vain noin 309 euroa. Parhain malli maksoi noin 330 euroa eli 258 euroa vähemmän kuin Suomessa! Yritä siitä sitten repiä huumoria.
Tänään löysin riittävän luotettavan tuntuisen myyjän ja pistin värkin tilaukseen. Parin klikkauksen jälkeen PayPal -maksu siirtyi myyjän tilille ja jäljellä on enää odottelua. Matkan kalustolistaan voi siis lisätä Garmin GPSMAP 60CSx -navigaattorin.
Aika: 06.09.2007 kello 02:07
Matkan suunnittelu Thaimaahan kävi viime vuonna kohtalaisen kivuttomasti sillä oppaiden ja materiaalin kirjo oli hyvin laaja. Etsimänsä löysi yleensä Thaimaa-aiheisilta foorumeilta, Googlella tai viimeistään Lonely Planetin matkaoppaasta. Muiden Kaakkois-Aasian maiden kohdalla tilanne ei ole aivan yhtä yksinkertainen, sillä maista ei löydy tietoa läheskään niin helposti.
Edellisen reissun aikana näimme useita matkailijoita, jotka kävelivät keltainen Lonely Planetin raamattu käsissään. Kysymyksessä on Southeast Asia on a Shoestring -nimeä kantava eepos, joka on erinomainen aloituspaikka Kaakkois-Aasian matkaajille. Viime viikolla tämä kirja tarttui mukaan kirjakaupun hyllyltä, joten nyt on ainakin yksi paikka, josta voimme aloittaa matkan tarkemman suunnittelun.
Kirja käsittelee kaikki alueen maat: Thaimaa, Myanmar, Laos, Kambodza, Vietnam, Malesia, Singapore, Brunei, Filippiinit, Indonesia ja Itä-Timor. Koska opus on maiden lukumäärästä huolimatta vain hieman Thaimaa-opasta paksumpi, on ymmärrettävää, ettei yhdenkään maan kohdalla päästä hillittömän suuriin tietomääriin.
Kaikesta huolimatta kirjasta löytyvät jokaisen maan keskeiset kohteet ja joitain vähän tuntemattomampiakin paikkoja. Maiden historiat, kulttuurit, uskonnot, tapahtumat ja luonnot käydään pääpiirteittäin läpi. Kulkuyhteydet on listattu paitsi maan sisällä niin myös maiden välillä. Lonely Planetin -oppaille tyypilliseen tapaan kirjassa on esiteltynä lukematon määrä erilaisia majoitus- ja ruokailupaikkoja joten alkuun pääseminen ei ole vaikeaa. Eikä tietenkään pidä unohtaa erinomaisia kaupunkikarttoja, joita on monesti lähes mahdotonta löytää ennen määränpäähän saapumista. Eikä aina silloinkaan.
En ole vielä ehtinyt tutustua oppaaseen pintapuolta syvällisemmin, mutta eittämättä se tulee olemaan keskeinen apuväline reissun suunnittelussa. Vastaan ei ole tullut vielä yhtään vakavasti otettavaa kilpailijaa, joten siitäkin syystä Southeast Asia on a Shoestringiä voi suositella jokaiselle, joka on ajatellut suunnata Kaakkois-Aasian suuntaan.
Samasta syystä kirjaa on syytä käyttää varauksella ainakin jos haluaa vältellä tupaten täynnä olevia kohteita. Lonely Planet on uskoakseni maailman suosituin matkaopassarja, joten et tule todennäköisesti olemaan ainoa joka tähtää kirjassa esiteltyihin kohteisiin. Pahimpaan turistiaikaan monet majapaikoista voivat viitata kintaalla, sillä vapaita huoneita ei yksinkertaisesti ole. Kirjan avulla on helppo saada pehmeä lasku uuteen paikkaan, mutta pienellä etsimisellä ja kokeilemisellä löytää varmasti mukavia ja halpoja paikkoja, joissa ei tarvitse kilpailla muiden matkaajien kanssa elintilasta.
Aika: 24.07.2007 kello 14:49
Thaimaassa selviää varsin vähällä säätämisellä varsinkin jos aikoo hengailla tiiviisti turistialueilla ja pysyttelee poissa Myanmarin raja-alueilta. Rokote.fi on hyvä apuväline pikaisen rokotustarpeen tutkimiseen, mutta käynti asiantuntevan tartuntatautilääkärin luona oli hyvä juttu ainakin edellisellä matkalla. Hän suositteli tutustumaan myös Fit for Travel -sivustoon, jossa pyritään pitämään ajantasaista tietoa eri maiden tartuntatautiriskeistä.
Perusmatkaajan on hyvä hankkia itselleen rokote A- ja B-hepatiittia vastaan, sillä molemmat on mahdollista saada jo täältä Suomesta. Niiden lisäksi on hyvä varmistaa, että kroppaan on tökätty piikit kurkkumätää, jäykkäkouristusta, tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. Suurimmalta osalta suomalaisista nämä löytyvätkin.
Tutkin hieman noita rokotussivustoja ja Thaimaata ympäröiviin maihin on tällä hetkellä edellä mainittujen perusrokotusten lisäksi varsin yleiset suositukset. Joka maahan suositellaan harkitsemaan rokotuksia japanin aivotulehdusta ja lavantautia vastaan. Indonesiaan menevien on syytä tarkistaa myös koleran tilanne.
Näiden lisäksi on tietysti tämä ikuisuuskysymys malarialääkityksen tarpeellisuudesta. Malariaanhan ei ole olemassa rokotetta vaan ainoastaan estolääkitys joka sekään ei ole mikään sataprosenttinen suoja. Malarialääkkeet ovat siitä ilkeitä, että ne ovat joko kalliita tai sitten niistä voi tulla vahvoja sivuvaikutuksia. Tämä on varmasti syynä siihen, että kokeneemmat matkaajat eivät niitä suosittele ihan pieneen hätään. Lääkäri ei voi tietenkään vähätellä lääkityksen tarpeellisuutta, mutta hänkin totesi että ensisijainen suoja malariaa vastaan on asianmukainen vaatetus, sillä malaria leviää itikoiden välityksellä.
Meidän matka suuntautuu epäilemättä sivumpaan suurimmista turistialueista ja kaupungeista joten rokotteet eivät ole se osa-alue jossa aiomme säästää. Itse aion tälläkin kertaa käydä lääkäriltä kyselemässä ajantasaisimmat tiedot ennen matkaa. Hepatiiteista ei nyt tarvitse huolehtia sillä Twinrix-piikkien teho kestää ainakin seuraavat 10 vuotta.
Malarian suhteen on tehtävä vielä päätöksiä, sillä tulemme olemaan todennäköisesti kohtalaisen pitkiä aikoja riskialueilla. Viime reissulla mukana oli Malaronea, mutta hintansa takia se tuskin tulee tällä kertaa kysymykseen. Heti seuraava vaihtoehto lienee Lariam, joka on tunnettu sen kiukkuisista sivuvaikutuksista, jotka voivat kestää pitkään.
Aika: 07.07.2007 kello 12:57
Thaimaassa opimme, että maan postiliikenne ei ole ehkä se kaikkein luotettavin. Matkan aikana kertyi kaikenlaista sälää eri paikoista ja loppujen lopuksi jouduimme lähettämään yhden valokuva-albumin ja sukelluskurssikirjat Suomeen. Niiden raahaaminen mukana olisi ollut yksinkertaisesti niin sietämätöntä ja 20 euron hinta siitä helpotuksesta ei oli sopiva. Isommalla rahatukulla paketti olisi hypännyt lentokoneeseen ja tullut Suomeen paljon nopeammin, mutta koska tavarat eivät olleet kiireellisiä niin emme viitsineet maksaa turhasta.
Lähettämämme postikortit tulivat tietojemme mukaan jokaiselle perille, mutta maata ja merta pitkin vaeltava paketti viipyi matkalla yli 1,5 kuukautta. Onneksi pakkasimme paketin huolellisesti ja mukana oli vähän pehmusteita, sillä lähetyslaatikon ulkonäöstä päätellen se on saanut kestää melkoista röykyytystä. Mitään kovin särkyvää ei välttämättä kannatta laittaa sillä kaikkein halvimmalla postimaksulla. Kaiken lisäksi paketti oli jossain matkan vaiheella paketoitu uudelleen teipillä ja narulla. Joku oli ystävällisesti varmistanut kiinnipysyvyyden tai sitten paketti oli aukaistu ja sisältöä pengottu.
Suoritimme Koh Taolla tuolloin sukelluskurssit. Hiselle sukelluskortit tulivat postissa vähän kotiinpaluun jälkeen, mutta itse sain ainoastaan peruskurssin kortin. Tiedä sitten mihin advanced-kortti on jäänyt vai onko se koskaan lähtenytkään Thaimaasta. Sitä olen selvittelemässä tällä hetkellä Koh Tao Diversin kanssa.
Aasiassa reissaamme pidemmän aikaa, käymmä monessa eri paikassa ja mieleen tulee varmasti kerran jos toisenkin ostaa kaikenlaista matkamuistoa. Ei varmastikaan auta kuin malttaa mielensä tai sitten on otettava se riski, että rojut tulevat sitten kuin tulevat – jos tulevat. Käyttämällä jotain kuriiriyritystä paketit saisi varmasti perille turvallisesti ja nopeasti, mutta hintakin on sitten toista luokkaa. Mikäli jotain aikoo maasta lähettää niin varminta on varmasti tehdä se jostain suuresta kaupungista. Mitä enemmän välietappeja ja korpialueita paketti joutuu samoilemaan niin sitä suurempi on todennäköisyys sille, että jotain ikävää tapahtuu.
Aika: 03.07.2007 kello 15:10
Edellisen matkan kuva- ja videosaalista selattuani tuli havaittua, että kameran ja videokameran mukana kantaminen ei välttämättä ole kauhean hyvä juttu. Jäi jotenkin sellainen olo, että kun yritti parhaansa mukaan saada hyviä valokuvia ja laadukasta videota niin loppujen lopuksi ei onnistunut kummassakaan. Molempien laitteiden yhtäaikainen kantaminen oli melkoinen riesa siitäkin huolimatta, että videokamera hyppäsi ongelmitta kameralaukkuun.
Uudessa ja kiinnostavassa ympäristössä on se ongelma, että ei näe metsää puilta. Siinä käy helposti niin, että joka puolella on niin paljon kaikkea kivaa, että kuvaa kaikkea tai sitten ei tajua kuvata mitään. Silloin kun kuvia sattuu ottamaan niin siihen touhuun ei keskity ja se sitten näkyy lopputuloksessa kun kuvat on tylsiä. Videokameran kanssa ongelma on vähän sama.
Videokamerassa on kaiken lisäksi se ongelma, että kuvattua materiaalia ei kuitenkaan voi käyttää sellaisenaan. Se on pakko leikata tai siitä tulee tylsääkin tylsempi lomavideo, missä ei ole mitään järkeä ja jota kukaan ei jaksa katsoa. Jälkityön määrä on melkoisen suuri jos haluaisi tehdä kolmen kuukauden matkasta jotain toimivaa.
Olenkin tässä nyt harkinnut, että jättäisin Aasian matkalla videokameran kokonaan pois. Saisin heti vähemmän kannettavaa ja pystyisin keskittymään täysipainoisesti valokuvaamiseen. Onhan se kieltämättä kiva katsella näin jälkikäteen Thaimaan matkavideota, koska videossa on paljon sellaista mitä valokuva ei pysty tallentamaan. Siitä huolimatta kahteen asiaan keskittyminen ei kuitenkaan huokuta sen enempää kuin viikkoja vievä jälkityökään. Mielummin keskittyisi kunnolla yhteen asiaan ja käyttäisi matkan jälkeisen ajan vaikka suuremman kuvamäärän käpistelyyn.
Kirjoitukset
