Hetki sitten kävimme ostamassa kaupungista mini-dv-nauhoja, minigrip-pusseja sekä apteekkisälää. Nyt on kaikki tarpeellinen irtaimisto haalittuna kasaan. Itse selvittelin omat tavarani jo aikaisemmin ja Hisekin penkoi omansa kasaan yön myöhäisinä tunteina. Nyt on jäljellä enää rinkkojen pakkaaminen. Mielenkiintoista nähdä paljonko painoa lopulta kertyy…

Loppuilta meneekin sitten matkapäiväkirjan viimeistelyyn. Tarkoitus olisi julkaista se illalla, sillä siirrymme kuitenkin matkapäiväkirjan puolelle heti huomisesta lähtien.

Viime reissusta oppineena emme lähteneet vaihtamaan hirveää euronivaskaa bahteiksi. Pyöräytimme yhteensä 40 euroa, jolla pääsee kevyesti alkuun. Loppurahat voi vaihtaa sitten paikan päällä paremmalla kurssilla. Vaikka euro onkin tunnettu ja hyväksytty valuutta, se ei päihitä jenkkidollareita. Kambodzassa ja osin myös Laosissa dollareilla voi maksaa myös suoraan. Dollari on ylipäätään hyvä valuutta siksi, että vaikka sillä ei voisikaan suoraan maksaa niin se on helppo vaihtaa paikalliseen valuuttaan. Siksi me vaihdoimme yhteensä 350 euroa dollareiksi. Niistä osan voi vaihtaa Thaimaassa bahteiksi, mutta loput säästämme myöhempää käyttöä varten.

Kun ensimmäinen paalunivaska loppuu, automaateista saa lisää. Yritämme kuitenkin välttää jatkuvaa nostamista, sillä pankit nyhtävät välistä hirvittäviä summia. Kun rahaa nostaa, sitä kannattaa nostaa kerralla enemmän. Mikäli ostoksiaan maksaa visa-kortilla, välttää palvelumaksut mutta toisaalta ottaa tietoisen riskin. Kortteja on kopioitu Kaakkois-Aasiassa ennenkin, joten kannattaa harkita kaksi kertaa ennen kuin antaa muovilastunsa höylättäväksi. Kopiointeja on tapahtunut myös suoraan automaateista eli varminta on valita pankkien seinissä olevia automaatteja ja välttää niitä kaikein syrjäisimpiä.

Raha-asiat ovat kovin suhteellisia, mutta 400 euroa on Thaimaassa melkoinen summa. Mikäli vähänkään isompia summia kuljettaa mukanaan, kannattaa seteleitä ripotella eri piiloihin. Kaikkea ei missään tapauksessa pidä säilyttää yhdessä paikassa eikä varsinkaan kukkarossa, jossa kulkee myös pankkikortit ja muut asiapaperit. Me aiomme ainakin levitellä rahamme eri reppuihin sekä pariin jemmaan, josta rahoja ei ihan pienessä hädässä viedä.

Eroja alkaa tulla kun johtoa aletaan murjoa seinässä näkyvään rööriin. Meillä ei ole kokemusta muista Kaakkois-Aasian maista, mutta ainakin Thaimaassa töpselit pystyi tunkemaan pistorasiaan. Paino sanalla pystyi, sillä meidän vehkeissä olevat piuhat kyllä menivät rasiaan, mutta ne eivät pysyneet siellä järin hyvin. Jouduimme tekemään joissakin paikoissa virityksiä jotta piuhat eivät putoilleet seinästä. Täytyy kuitenkin painottaa, että Kaakkois-Aasiassa on käytössä erilainen pistorasiastandardi, joten voit joutua tilanteeseen jossa meikäläiset töpselit eivät seinään istu. Mitä taas tulee sieltä ostettuihin laitteisiin, niin ne eivät käy suomalaisiin rasioihin.

Me emme halua tulevalla reissulla rakentaa viritelmiä joten kävin ostamassa paikallisesta sähkötarvikeliikkeestä adapterin. Kahdeksan euroa maksavassa paketissa on adapterit käytännössä koko maailmaan. Kaikissa Kaakkois-Aasian maissa on käytössä samanlainen pistorasia, joten meidän pitäisi selvitä yhdenlaisella adapterilla. Myytävänä on myös mötiköitä, joissa kaikki rasiatyypit on ängetty samaan palikkaan.

Ongelmat eivät välttämättä lopu siihen, että johto käy rasiaan ja laite käynnistyy. Varsinkin syrjäisemmillä seuduilla ja saarilla sähköä tuotetaan generaattoreilla. Virtaa ei välttämättä ole tarjolla ympäri vuorokauden ja silloin kun sitä seinästä tulee, se saattaa olla erittäin epätasaista. Pätkiminen ja jännitepiikit eivät ole mitenkään mahdottomia, joten herkimpien sähkölaitteiden käyttöä kannattaa harkita, ellei välissä ole jonkinlaista suojaa.

Sitten vielä varoituksen sana: paikalliset sähköturvallisuusmääräykset eivät ole sieltä tiukimmasta päästä. Jos vastaan tulee epämääräinen johtohärdelli, voi olla fiksumpaa hakea sähkö jostain muualta. Maadoitukset ja suojaukset saattavat loistaa poissaolollaan, jolloin sähköiskun vaara on ilmeinen.

Yleissilmäilyä ja ärsytyksiä

Keräsin romut lattialle, jotta hahmottaisin paremmin mitä mukaan lähtee. Kun kaikki oli kasassa, alkoi nousta pieni epäilys, että mahtuvatkohan ne edes rinkkaan ja kamerareppuun. Ylimääräisiä kantamuksia emme todellakaan ota mukaan, joten nyt ei ollut vaihtoehtoja. Joko kaikki mahtui tai sitten oli alettava karsimaan.

Pakatessa kohtasin viime reissun ärsyttävimmät esineet: vaelluskengät ja sukelluslasit. Molemmat vievät hillittömästi tilaa ja kaiken lisäksi sukelluslasit olisi pakattava niin, että ne eivät hajoaisi. Ennätin jo kirota pienessä mielessä molemmat kapistukset. Onneksi heti perään muistin kuinka tärkeitä kummatkin ovat. Ilman hyviä kenkiä viidakossa rypeminen on tympeää ja ilman kunnollisia sukelluslaseja saat olla jatkuvasti puhaltelemassa vettä pois näkökentästä.

Koska matkaamme kaupungeissa, kylissä ja metsissä, on meidän kuljetettava myös näiden ympäristöjen vaatimuksiin istuvia tavaroita. Jos viettäisimme koko ajan vain yhdenlaisessa ympäristössä, voisi osan rojuista jättää suoraan pois.

Alle satakiloiset punnitaan neuvolassa

Sulloin rojuja reppuihin vimmatulla tahdilla. Kamerareppu meni sievästi kiinni, mutta rinkassa tuli raja vastaan: vaelluskengät ja teltta oli jätettävä ulkopuolelle. Kaikki rinkan ulkopuolelle jäävä on riesaa ja sitä pitäisi välttää viimeiseen asti. Tilanne ei todellakaan ollut sellainen kuin olisin halunnut. Asiasta välittämättä tempaisin rinkan selkääni ja kamerarepun rintapuolelle. Tulos: 20,4kg.

Painan itse noin 68 kiloa, joten rinkka painaa lähes kolmasosan painostani. Vaellukselle suositeltu yläraja on neljäsosa omasta painosta ja rankoilla vaelluksia vieläkin vähemmän. Me emme kuitenkaan vaella koko kalusto selässä, joten nämä rajat saavat hieman ylittyä. Neljäsosa omasta painosta oli kuitenkin tavoitteeni ja nyt se ylittyi. Tunnustelin rinkkaa selässäni, koitin kuvitella itseni kävelemässä epävarmana lähes 40 asteen helteessä. Päähäni tuli vain yksi ajatus: liikaa!

Laihdutuskuuri

Mietimme miten lähtisimme asiaa ratkaisemaan. Kuvauskalusto itsessään painaa jo lähes kahdeksan kiloa ja siitä emme pysty tinkimään käytännössä lainkaan. Ilman telttaa ja vaelluskenkiä rinkan paino putoaisi 3,8 kiloa. Vietämme kuitenkin niin ison osan ajasta metsissä, että emme todellakaan voi jättää vaelluskenkiä pois. Mutta entä teltta?

Purin rinkan ja koitin järjestellä rojuja hieman fiksummin. Hienosäädöllä sain sisälle lisää tilaa ja onnistuin survomaan sinne myös vaelluskenkäni. Jos teltan jättäisi pois niin kaikki tavarat mahtuisivat reppujen sisään. Puntaroimme, että niin kiva kuin se teltta olisikin matkassa, ei sen riesa/hyöty suhde ole kovin hyvä. Voi siis hyvinkin olla, että jätämme sen pois. Se kuitenkin asettaa melkoisen pulman Sumatran pienen kylän suhteen, sillä olemme koko ajan suunnitelleet yöpyvämme siellä teltassa.

Hannan on vielä testattava oma pakkauksensa, jotta saamme tarpeen mukaan tasoitettua lastia. Reilusti minua kevyempänä Hannan rinkka on oltava paljon kevyempi. Kummankin kamerareput painavat lähes yhtä paljon, joten Hannan tapauksessa tämä neljäsosan tavoite tulee varmasti ylittymään.

Kyllä oli taas odottavan aika julmetun pitkä. Viime viikko meni UPS:n lähetyksen seurantaa kytätessä. Applelta nimittäin tuli tieto, että tilaamani MacBook Air on postitettu.

Arvioitu toimitusaika oli 27.2.2008, mutta jotenkin pienessä mielessäni ajattelin, että se on laskettu varmuuden vuoksi yläkanttiin. Alkuviikko meni neuroottisen seurannan ja kiroamisen merkeissä, mutta se ei paketin saapumista nopeuttanut. Kone saapui toissapäivänä juuri niin kuin oli laskettu.

Tilausta tehdessä mietin, että mahtaakohan minulle tulla morkkis siinä vaiheessa kun kone saapuu. Masiina kun ei ollut minun rahatilannetta katsoen sieltä ihan halvimmasta päästä. Selvisin kuitenkin ilman morkkista. Air vaikuttaa juuri niin hyvälle kuin se paperilla näytti.

Se on oikeasti kevyt, mikä on matkaa ajatellen ominaisuuslistan kärkipäässä. Vain himpun verran yli kilon painoinen mötikkä on huomattavasti HP:n rohjoa mukavampi kuljettaa. Ulkomitoiltaan pieni lätty mahtuu vaivatta kameralaukkuun, joten erillisiä kasseja ei koneen takia tarvitse kuskata. Testasin eilen illalla koneen akkukestoa ja lupailtu viisi tuntia saattaa hyvinkin täyttyä. Ihan tyhjiin en konetta pyöritellyt, mutta koko illan pärjäsin pelkällä akulla. Käyttöaika langatonta verkkoa käytettäessä on sen perusteella useita tunteja.

Olen kyllä puuhannut Mac OS X -käyttöjärjestelmän kanssa aikaisemmin, mutta se on ollut lähinnä työkäyttöä. Arkipäiväinen käyttö on jäänyt melko vähälle, joten nyt edessä onkin uuteen ympäristöön totuttelua ja tarvittavien ohjelmien asentamista. Tähän olisi aikaa reilu kuukausi ja sen jälkeen Air joutuukin melkoiseen koetukseen.

Runko

Runkona meillä molemmilla on vuonna 2004 julkaistu Canon EOS 20D. Itselläni on lisäksi rungon pohjaan ruuvattu akkukahva. 20D on iästään huolimatta erittäin toimiva runko. Sarjan tuorein tulokas 40D eroaa siitä oikeastaan vain ulkoisilta ominaisuuksiltaan sekä pari megapikseliä tarkemmalla kennollaan. Muuten sisuskalut ja ominaisuusluettelo ovat hyvin samanlaiset. Kymppisarjan rungoissa kennon koko on 22.2 x 14.8mm joten sen polttovälikerroin on 1.6.

Maisemille ja ihmisille

Objektiiveja meillä on sen verran, että pystymme kuvaamaan periaatteessa kaikkea mitä haluammekin. Ainoastaan erittäin laajat laajakulmat sekä todella pitkät teleobjektiivit puuttuvat eikä meiltä tietenkään löydy tuhansien eurojen ammattilaiskakkuloita. Laajimmassa päässä ovat Canon EF-S 17-85mm F4-5.6 IS USM sekä Sigma 17-35mm F2.8-4 EX HSM. Molemmat objektiivit on rakennettu pienikennoisille rungoille, joten niiden kohdalla polttovälikerrointa ei tarvitse ottaa huomioon.

Canonin lasi kattaa varsin hyvän polttovälialueen, joten se sopii varsin hyvin kaikkiin yleisiin kuvaustilanteisiin. Sigma puolestaan on maisemaobjektiivi, joten sen kaveriksi löytyy Canon EF 50mm F1.4 USM, joka on mitä mainioin henkilökuvien ottamiseen. Kertoimen takia se vastaa meidän rungoissa 80mm objektiivia.

Örkkeille ja otuksille

Eläimet harvemmin tulevan ihan vierelle poseeraamaan, joten mukaan lähtee Canon EF 75-300mm F4-5.6 III USM vähän kauempana olevia kohteita varten. Polttovälikertoimen takia objektiivi vastaa 120-480mm putkea. Objektiivin suurin miinus on kuvanvakaimen puute. Sille olisi joskus tarvetta sankan sademetsän hämärissä olosuhteissa, mutta emmeköhän me pärjää ilmankin.

Ainoat eläimet, joiden lähelle voi päästä, ovat erilaiset hyönteiset ja muut pikkuörkit. Niitä varten löytyy Canon EF 100mm F2.8 USM -makro-objektiivi. Runkoon pultattuna se vastaa 160mm objektiivia, joten lähikuvia pystyy ottamaan vähän kauempaakin. Viime reissu osoitti, että tälle löytyy todella paljon käyttöä sillä sademetsät pursuavat kaikenlaista lieroa kun vaan malttaa katsoa ympärilleen.

Erikoistilanteisiin

Jalustat löytyvät meiltä molemmilta, mutta jätämme ne tällä kertaa kotiin. Niistä on yksinkertaisesti liian paljon riesaa ja liian vähän hyötyä. Hämäriä hetkiä varten otamme kuitenkin mukaan Canon Speedlite 430EX -salamat. Niiden nokkaan on hankittu niin sanotut bouncerit eli valonsirottimet, jotta varjoista tulisi vähän miellyttävämpiä.

Jokaisessa objektiivissa on kiinni UV-suotimet suojaamassa objektiivia, mutta otamme mukaan myös polarisaatio- sekä infrapunasuotimet. Polarisaatiosuodin korostaa mukavasti luonnon omia värejä ja poistaa heijastuksia esimerkiksi lasin läpi kuvatessa. Infrapunasuodin laskee läpi nimensä mukaisesti ainoastaan infrapunasäteilyä. Punaisen värin lisäksi kennolle ei muita värejä tartu, joten suodinta tarvitsee ainoastaan kun haluaa luoda sadunomaisia mustavalkokuvia. Lähes 30 sekunnin valotusajatkin rajoittavat kuvauskohteita.

Huolto ja suojaus

Miten pärjäsimmekään ilman erinomaisia muistikorttikoteloita? Niihin mahtuu neljä CF-korttia, ne ovat kevyitä ja kaiken lisäksi vedenpitäviä. Monsuunisade, tulva tai pieni sukelluskaan ei tuhoa korteille tallennettuja kuvia kunhan ne vaan ovat koteloiden suojissa.

Metsissä kyntäessä tulee väkisinkin kosketuksiin kaikenlaisen kuran kanssa. Vastaiskuna yritämme pitää rojut puhtaana nokkelan puhalluspumpun sekä puhdistuskynän avulla. Kameroiden kennot ovat sen verran herkkiä, että niitä emme lähde itse puhdistamaan. Valtuutettu ammattilainen saa tehdä sen ammattitaidolla tai muuten tuloksena voi olla käyttökelvoton kamera.

Paniikkivyö

Tätäkin blogia ahkerasti kommentoinut Wizzu antoi meille lainaksi rahavyön. Kyse ei kuitenkaan ole perinteisestä, paidan alle piilotettavasta rahavyöstä.

Wizzun antama vyö näyttää ihan normaalilta housujen lenkkeihin kiinnitettävältä nahkavyöltä. Erityisenä piirteenä on vyön sisäpintaan piilotettu pieni vetoketju, jonka alle voi survoa setelin tai kaksi. Vetoketju on vyötä pidettäessä selkäpuolella, joten rahat ovat todella hyvässä turvassa ellei sitten vaatteita viedä päältä. Salataskuun ei sovi suurta setelirullaa, mutta aiomme jemmata sinne hätävararahoja esimerkiksi dollareina, jolloin yksikin seteli on riittävä hätätilanteiden varalle. Iso käsi Wizzulle!

Varmuuskopiopassi

Joensuussa on surkea tietotekniikkavalikoima, sillä alan erikoisliikkeet loistavat poissaolollaan. Postimyyntishoppailukaan ei enää napostele jatkuvien epäonnistumisien ja tuotepalautuksien takia. Nyt rojua oli saatava suoraan käteen ilman odottelua ja Helsingissä se onnistui.

Mukaan tarttui Western Digitalin 120 gigatavun Passport-kovalevy. Vähän passia suurempi ja painavampi reppukovalevy on erinomainen vaihtoehto valokuvien varmuuskopiointiin. Aluksi ajattelimme ostaa kaksi ja lähettää toisen Suomeen matkan puolivälissä, mutta se olisi ollut liioittelua eikä rahaakaan olisi ollut.

Reissuvideokamera

Katselimme myös videokameroita, mutta emme löytäneet mitään sellaista mikä olisi muuttanut ajatuksiamme sopivasta kamerasta. Sattumoisin kameroita löytyi täältä Joensuusta, joten jätimme Helsingin valikoiman omaan arvoonsa. Viime viikolla tehdyllä kierroksella varasimme Heliokselta Panasonic NV-GS80 -videokameran sekä yli 2000 mAh:n tehoakun. Kameran kävin noutamassa tänään, mutta akkuja ei löytynyt hyllystä joten sen saamme vähän myöhemmin.

Miksi juuri tämä kamera? Se oli niitä harvoja 300 euron hintaisia kameroita, joissa oli optinen kuvanvakaaja. Se olis myös riittävän pieni, tarjosi kohtalaiset säädöt, firewire- ja USB-liitännät, asiallisen kuvanlaadun sekä 32-kertaisen zoomin. Tallennusmediaksi valitsimme mini-dv -nauhat, joten vaihtoehtoja ei ihan hirvittävästi ole. Tai jos on niin minua ei enää totta puhuen kiinnosta, sillä olen niin totaalisen kyllästynyt kauhomaan siinä termisuossa, jossa kuluttajaa yritetään harhauttaa kaikin mahdollisin keinoin.

Sijoittamalla noin 200 euroa enemmän olisi saanut paremmalla optiikalla ja kolmella kennolla varustetun NV-GS320:n, mutta koska kamera tulee puhtaasti hupikäyttöön valokuvaamisen rinnalle, ei meillä ollut mitään kiinnostusta satsata siihen tämän enempää. Ainoat asiat mitä jäin omassa kamerassa kaipaamaan olivat DV-sisääntulo sekä infrapunayökuvaus.

Sukelluskorttimysteeri ratkesi varsin kivuttomasti parin sähköpostin jälkeen. AOWD -kortti saapui minulle viime viikolla, joten sukellukset eivät kosahda ainakaan kortin puuttumiseen. Tosin olihan minulla OWD-kortti ennestään, mutta voimme tarvittaessa sukeltaa 30 metrin syvyyteen. Useimmiten kyllä pysymme alle 18 metrissä, jotta kalojen näkeminen ja varsinkin kuvaaminen olisi mahdollista.

Hidas kuvien siirtäminen kameran omalla kökköliittimellä sai myös parannusta, sillä ostimme kummallekin kortinlukijat. Nopeuden lisäksi hyvänä puolena voidaan pitää sitä, että lukijan avulla kameran akkua ei tarvitse tuhlata siirtovaiheessa, sillä lukija ottaa virtansa suoraan tietokoneesta.

Viime reissulla alati kertyvä paristoläjä muodostui riesaksi. Nehän ovat ongelmajätettä, joita ei missään tapauksessa pitäisi jättää paikallisten hävitettäväksi. He kun todennäköisesti dumppaavat ne muiden jätteiden mukana ympäristöön. Salamat, navigaattorit ja MP3-soittimet kuitenkin vaativat virtaa, joten paristoja kertyi jo 1,5 kuukauden reissulla melkoinen kasa. Nyt ei kerry, sillä kortinlukijan kaverina tilasimme myös pari akkulaturia sekä tehokkaita 2700 mAh AA-akkuja sekä vähän heikompia AAA-akkuja. Akkujen latausaika on sen verran pitkä, että joudumme ottamaan mukaan molemmat laturit.

Minun käytössä olevan, räävittömän huonosta akusta tunnetun Nokia N70:n tilalle saamme lainaan kestävämmän E50:n. Kylkiäisenä irtoaa myös Bluetooth-GPS. Sopivasti Nokiakin on julkaissut luureilleen Location Tagger -ohjelmiston, joten saamme myös kännykällä otettuihin kuviin mukaan paikkatiedon. Se, miten sitä käytämme, selviää joskus myöhemmin kunhan saan matkapäiväkirjan vähän parempaan kuntoon.

Kamerakalusto sai päivitystä, kun kaveri antoi meille käyttöönsä Sigman 17-35mm F2.8-4 EX Aspherical HSM -objektiivinsa. Nyt meillä kummallakin on varsin asialliset laajakulmakakkulat niin saadaan maisemat hyvin talteen.

Olemme myös viimepäivien aikana selvitelleet ahkerasti vakuutuksia, vedenalaisia kuvausvälineitä sekä videokameroita. Kaikki alkavat näyttää melkolailla selvältä, mutta kun missään ei ole nimiä alla eikä laitteita ole käsissä niin eipä niistä vielä sen enempää. Ensi viikolla tiedämme todennäköisesti enemmän.

Neljäsosa painosta

Ensimmäistä kertaa reppu niskassa matkustava pakkaa herkästi aivan liian paljon tavaraa. Kodin lämmössä kevyeksi ja mukavaksi todettu pakkaus osoittautuukin 30 asteen helteessä majapaikkaa etsiessä rasitteeksi, jonka haluaisi ampua lähimmältä kukkulalta maatakiertävälle radalle. Älä siis koskaan pakkaa rinkkaasi ainoastaan sen mukaan, että miltä se tuntuu kotona.

Vaelluskäytössä rinkan painoksi suositellaan enintään 1/3 ja tottumattomalle 1/4 omasta painosta. Ruhon kiloista riippumatta rinkka ei kuitenkaan saisi painaa paljoa yli 20 kiloa. Näin reilu 50 kiloisen naisen rinkka saisi painaa enintään 13 kiloa. Jos tiedät meneväsi erittäin kuumaan, kosteaan ja vaikeaan ympäristöön, on rinkan oltava entistä kevyempi. Jos taas tiedät, että sinun ei tarvitse kantaa sitä kuin lyhyitä matkoja, ei painosta tarvitse ottaa niin suurta stressiä.

Rinkkoja kannattaa testata ajan kanssa, jotta löydät itsellesi sopivan. Älä missään tapauksessa ota ylisuurta rinkkaa, sillä pakkaat sen helposti liian painavaksi ja se on epämukava kantaa. Noin 60-70 litrainen on varmasti riittävä ja monet pärjäävät pienemmälläkin. Pitkiä vaelluksia tekevät ovat tietenkin asia erikseen ja heidän kohdallaan myös painosuositukset ylittyvät helposti.

Pakkaa rutiinilla

Kun rinkka ja painorajat ovat selvillä, on hyvä opetella pakkaamaan rinkka oikein. On makuasia haluaako painopisteen ylös vai alas, mutta tärkeää on, että se on lähellä kehoa. Luonnollisesti mikään terävä ei saa painaa selkään ja kaikenlainen roikkuva sälä rinkan ulkopuolella aiheuttaa ongelmia. Pakkaamiseen on hyvä opetella rutiini, jotta tavarat löytyvät helposti ja nopeasti. Se auttaa myös tilanteissa, joissa pakkaaminen on suoritettava kiireellä eivätkä tavaratkaan katoa niin helposti. Älä unohda määränpääsi olosuhteita. Jos seilaat merellä, hengailet muuten vaan erittäin kosteissa olosuhteissa tai tiedossa on pölyisiä maantieosuuksia, on vermeitä hyvä paketoida muovipusseihin.

Pakkaa kaikki roju rinkkaan. Yritä välttää käsissä kannettavia pikkupusseja ja laukkuja viimeiseen asti, sillä todennäköisesti hävität ne. Matkustamisesta tulee muutenkin mukavampaa, kun vahdittavana on yksi iso möhkäle monen pienen sijaan. Rosvotkaan eivät ihan huomaamatta kähvellä monikiloista rinkkaa. Jos kaikesta huolimatta päädyt tilanteeseen, jossa irtoromua kertyy, niin osta vaikka reppu ja kanna sitä vatsapuolella. Pidä kätesi vapaana viimeiseen asti. Tarvitset niitä.

Jos matkaajia on useita, itselle tärkeitä ja paikan päältä vaikeasti löytyviä asioita voi jakaa useampaan rinkkaan. Lennon aikana samat rojut on turvallisinta pitää käsimatkatavaroissa. Erityisesti lääkkeistään on hyvä pitää huoli, sillä ei ole mitenkään tavatonta, että rinkat ovat matkanneet täysin eri maahan kuin reissaaja itse. Siinä voi tulla hätä kun elintärkeät lääkkeet ovat tuhansien kilometrien päässä ja uuden maan kuvioista ei ole mitään hajua. Tärkeistä asiakirjoista kuten passeista ja vakuutuskorteista kannattaa ottaa digitaaliset kopiot esimerkiksi sähköpostiin.

Karsi, karsi ja karsi vielä lisää

Monesti turhaa painoa kertyy asioista, jotka otetaan “kaiken varalle”. Unohda sellaiset. Todennäköisesti selviät ihan hyvin ilman ja jos tarvetta kuitenkin ilmenee niin lähes kaikkea saa kyllä ostettua matkan aikanakin. Ihmiset mokaavat herkimmin vaatteiden kanssa. Rinkka selässä tepasteluun ei ole hyvä yhdistää ajatusta, jossa joka päivä kuljetaan erilaisessa vaatekokonaisuudessa. Ota mukaan vain välttämättömimmät, mutta älä kuitenkaan unohda hygieniaa ja siisteyttä. Jos tiedät vierailevasi temppeleissä, on mukaan syytä ottaa muutakin kuin ilovärishortsit ja hawai-paita.

Yleinen hyvä sääntö on, että jos epäröit hetkeäkään jonkin asian kuskaamista, jätä se suosiolla kotiin. Kaikkea ei kannata lähteä kantamaan Suomesta. Varsinkin pitkillä reissuilla vaatteita ja muuta sälää voi ostaa pitkin matkaa. Monet näyttävät kantavan reissuillaan isoa kirjanivaskaa mukanaan. Me suosittelemme jättämään kirjat kotiin, sillä ne vievät tilaa ja painavat todella paljon. Ota korkeintaan tärkeät opaskirjat mukaan, mutta osta muut opukset paikan päällä. Englanninkielistä kirjallisuutta löytyy kyllä melkein mistä tahansa ja samalla saat maistiaisia paikallisesta kirjallisuudesta. Kun tiedossa on pitkä siirtymä, lahjoita kirjasi sekä (puhtaat ja ehjät!) vaatteesi vaikka paikalliselle. Saat pikkurahalla mukavamman siirtymän ja samalla hyvän mielen jollekin paikalliselle.

Varustaudu tarpeidesi mukaan

Jos olet normimatkailija eikä sinulle ole suurempaa päämäärää, selviät helpolla. Jos taas erikoistut johonkin, ota aina huomioon omat tarpeesi ja heitä yleisohjeilla vesilintua. Olipa kyse sitten valokuvaamisesta, lintujen bongailusta tai vapaaehtoistyöntekijänä toimimisesta, on useimmiten tarpeellista tehdä kompromisseja ja kärsiä, jotta pääsisi päämääränsä. Älä kaikesta huolimatta sorru joutavan haalimiseen.

Meillä lähtee mukaan melkoinen määrä elektroniikkaa ja kuvausvälineitä. Ne painavat hillittömästi, mutta se on tietoinen valinta ja tiedämme, että selviämme rojumäärän kanssa. Yritämme kuitenkin saada kokonaispainoa pienemmäksi kuin viime reissulla. Olemme valinneet kevyempia vaihtoehtoja, korvanneet joitain asioita sähköisillä versioilla ja kenties merkittävimpänä jättäneet turhaa rojua kokonaan pois. Kaikesta huolimatta rinkkoihin ei varmasti jää joutavaa tilaa ja niiden lisäksi joudumme kuskaamaan vielä erillisiä kamerareppuja.

Pakkauslistaa tehdessä emme ota huomioon matkamuistoja tai muuta reissun aikana kertyvää krääsää. Yritämme malttaa mielemme ja ostaa muistorojut vasta loppumetreillä. Jos jotain on ihan välttämätöntä saada kesken matkan niin nakitamme postimiehen kantojuhdaksi. Viimeisten päivien shoppailuhärdellin hoidamme niin kuin viimeksikin: ostamme ylimääräisen matkalaukun ja survomme sen täyteen roipetta. Siinä vaiheessa matkaa ylimääräinen kantamus ei tunnu enää missään.

Lisäsimme navigointipalkkiin linkin pakkauslista-sivulle. Viime vuodesta poiketen teimme tällä kertaa kummallekin omat listat. Näin saamme paremmin esille miesten ja naisten erityistarpeet ja erot rinkan sisällössä. Jaamme tavaroita jonkun verran niin, että minun rinkastani tulee painavampi kuin Hisen rinkasta. Tästä syystä esimerkiksi suurin osa elektroniikasta on minun harteillani ja Hise kuskaa ensiapuvälineitä. Vaikka minun listassa ei lääkkeitä näykään niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin lähdössä ramboilemaan ilman droppeja.

Lähden hakemaan jonkinlaista kompromissia laadun, hinnan ja koon välillä. Koska tällä hetkellä ei todellakaan ole varaa panostaa kalliisiin koteloihin, katselen koteloita ja kameroita, joihin ei ulkoista salamaa saa kiinnitettyä. Lisäksi haluan kameran olevan todella pieni ja kevyt, jotta sen kantaminen järkkärin rinnalla on mielekästä. Vastassa on laaja merkki- ja merkintäviidakko, joista yritin löytää noin 450 euron yhteishintaan sopivat tuotteet.

Minulla on erittäin hyviä kokemuksia Olympuksen kamerasta (c-5060 Wide Zoom), joten ajattelin paneutua valmistajan nykyiseen pokkaritarjontaan. Nopeasti sain huomata, että koteloita oli runsaasti vanhoille malleille kohtalaisen edulliseen hintaan. Uudempia kotelomalleja toki löytyi, mutta niihin sopivat pokkarit ylittävät reilusti parin sadan euron hintakaton. Nettikauppat eivät turhaan vanhoja malleja komeroissaan pyörittele, joten niiden löytäminen olisi varmasti helpompaa normaaleista kaupoista. Yksi varteen otettava vaihtoehto on Olympuksen roisketiivis µ 760-kamera ja PT-036-kotelo*. Jos uudemman mallisen pokkarin ja kotelon haluaa tilata netistä suhteellisen nopealla toimitusajalla, kannattanee rahaa varata noin 500-600 euroa.

Sonylla on useita malleja vesitiiviistä koteloista sekä tietysti lukematon määrä eri kameravaihtoehtoja. Sonylta löytyy esimerkiksi MPK-THD kotelo ja siihen sopiva Cyber-shot T20S-kamera. Toinen malli on MPK-WD-kotelo ja Cyber-shot W80S. Hyvänä puolena Sonyn kotelossa näyttäisi olevan erittäin tukeva rannelenkki, joka ei irtoa kovemmassakaan rytäkässä. Molemmista sarjoista on ilmestynyt uudemmatkin mallit, jotka eivät kuitenkaan mahdu asettamani hintatason sisään.

Canonilla on myös laaja valikoima koteloita ja kameroita. Pitkän vertailun jälkeen järkevämmäksi vaihtoehdoksi nousi Digital Ixus 75-kamera ja sille tarkoitettu kotelo. Malliin käy useampikin sukelluskotelo, mutta edullisin lienee WP-DC14-kotelo. Canonilta on ilmestymässä maaliskuun aikana uusi malli, Ixus 80, joten oletan vanhenevan mallin hintojen laskevan lähiaikoina.

Valitettavasti parin sadan euron hintaluokasta ei löydy RAW-kuvia tallentavia kameroita, joten on tyydyttävä JPG-kuviin. Muistikortteja on joka tapauksessa hankittava lisää, joten ei ole väliä jos nykyiset CF-korttini eivät pokkariin käykään. Tärkeänä pidän lyhyiden videopätkien kuvausmahdollisuutta, jotta voimme tallentaa sukellusfiiliksiä ja kenties nettiin heitettäviä edesottamuksia maan päältä.

Kaikki kotelot kestävät painetta aina 40 metriin asti. Kaikki oleellinen, kuten ohjelmien vaihto, zoomaus ja salaman käyttö onnistuvat kotelon painikkeiden avulla. Kannattaa aina tarkistaa tiivisteiden kunto ja vaihtaa ne tarvittaessa, sillä muuten säästely parin sentin varaosissa saattaa pilata satojen eurojen kameran kuvineen. Zoomia tehokkaampi keino on tietysti mennä niin lähelle kohdetta kuin suinkin on mahdollista ja turvallista. Vähänkin sameammassa tai planktonin täyteisessä vedessä kuvauskohteesta ei saa mitään irti, jos salaman räväyttää kaukana kohteesta. Pikkupokkareiden salama on todella tehoton vähänkin syvemmissä vesissä, joten taskulampun vuokraaminen on varmasti paikallaan jos haluaa koralleiden väriloiston näkyvän kuvissa.

Esittelytekstit ja valmistajan omat superhyperhehkutukset eivät kerro aina koko totuutta, joten olisi mukava kuulla muiden käyttökokemuksia eri merkeistä ja malleista sekä nähdä mahdollisesti joitain kuviakin.

* * * * *

*Löysin kauppoja kierrellessäni Olympukselta hintahaitariin sopivan kameran ja kotelon, joten lisään ne artikkeliin nyt jälkikäteen.