Bangkok on meillä pelkkä aloituspiste, josta käynnistämme matkan parin päivän pehmeän laskun jälkeen. Tämän takia emme halunneet tuhlata kaupunkimajoitukseen joutavaa rahaa ja asetimme ehdottomaksi hintakatoksi budjettiin varatun viisieuroisen. Isot rahat työnnämme mieluummin paikkoihin, joissa oikeasti haluamme viettää aikaa.

Viime matkalla luotettavaksi osoittautunut Hostelworld.com sai luvan toimia tälläkin kertaa välikätenä. Kahden hengen huoneiden hinnat lähtivät vajaasta kolmesta eurosta. Ryhmämajoituksia sai alle kahdella eurolla, mutta ne sivuutamme suoraan. Pienen vertailun ja tutkiskelun jälkeen päädyimme vitsikkäästi nimettyyn K.S. House Guesthouseen.

Majapaikka sijaitsee vain viiden minuutin kävelymatkan päässä Bangkokin traveller-ghettosta, Khao San Roadista. Viime reissulla tämä elämys jäi kokematta, mutta nyt siihen on mahdollisuus. Toinen uusi tuttavuus on Bangkokin läpi luikerteleva Chao Phraya -joki, johon on matkaa alle puoli kilometriä.

Otimme sen verran halvat huoneet, ettei niihin todennäköisesti kuulu ilmastointia. K.S:stä sellaisia kyllä löytää kun vaan latoo enemmän paalua tiskiin. Lämpimästä vedestä pääsemme nauttimaan ainoastaan mielikuvissamme, mutta kylmää vettä tulee suihkusta yllin kyllin. Täytynee paikkailla vuoden lämpimimmän ajan ja ilmastoinnin puutteen yhteisvaikutuksia virkistävillä jääsuihkuilla.

Valokuvien ja mahdollisten videoiden lähettämisessä pääsemme ainakin hyvään alkuun, sillä kaikissa huoneissa on langaton verkko. Paikan muihin palveluihin lukeutuvat muun muassa pesula, faksi, tv-huone, aamupalaravintola sekä tuttu ja turvallinen turisti-info. Uskoisin, että näillä eväillä on varsin hyvä startata reissu. Varasimme huoneen ainoastaan kolmeksi päiväksi, joten Chiang Mai kutsuu varsin nopeasti.

Kiinnostuneet Google Earthin käyttäjät voivat katsoa paikan sijainnin lataamalla KML-tiedoston, muut saavat luvan tuupata selaimensa Google Mapsiin. Mitättömän kokoisia valokuvia majapaikan tiloista löytyy esimerkiksi KhaoSanRoad.comista.

Vanhojen lajien historia on kaikkea muuta kuin urheilullinen. Kysymys on lähes poikkeuksetta ollut sotataidosta. Ennen tuliaseiden tuloa sotilaan kyky käyttää kehoaan aseena oli korvaamaton. Lajeissa on edelleen mukana aseita kuten miekkoja, keppejä sekä tikareita. Monien maiden historiasta löytyy köyhyyttä, sortoa, kaaosta ja orjuutta, jotka ovat kaikki olleet omiaan kehittämään tylyjä ja tehokkaita itsepuolustusmenetelmiä.

Seuraavassa on pari tiivistä poimintaa Kaakkois-Aasiassa harrastettavista kamppailulajeista.

Muay Thai

Thaimaa on tunnettu kansallislajistaan muay thaista, joka kotoisammin tunnetaan thainyrkkeilynä. Sen esimuodon muay boranin sanotaan olevan jopa 2000 vuotta vanha, joten lajilla on todella pitkä historia.

Usein thainyrkkeilijät aloittavat uransa hyvin nuorena. He saattavat asua salilla ja otella viikoittain tai jopa useita kertoja viikossa. Monille se on tapa elättää itsensä ja perheensä. Lajin ja harjoittelun kovuudesta johtuen thainyrkkeilijöiden ura päättyy varsin nuorena. Usein he kuitenkin jatkavat lajin parissa valmentajina.

Thainyrkkeilyä pidetään varsin brutaalina lajina mitä se tietyssä mielessä onkin. Ottelut käydään pystyssä eli niissä ei ole mattopainia tai lukkoja. Sekä lyöminen että potkiminen on sallittua keskivartaloon ja päähän. Lisäksi potkuja saa suunnata myös jalkoihin. Perinteisten lyöntien ja potkujen lisäksi myös kyynärpäälyönnit sekä polvipotkut ovat sallittuja. Ottelijat käyttävät suojina nyrkkeilyhansikkaita.

Muay thaita läheisesti muistuttavia lajeja harrastetaan myös Thaimaan naapurimaissa. Burmalla on lethwei, Laosilla muay lao, Kambodzalla pradal serey ja Malesialla tomoi. Thaimaan armeijalle lajista on kehitetty oma versio, josta käytetään nimeä lerdrit.

Labokator

Kambodzan historiaan kuuluva labokator on laji, jota käyttivät jo muinaiset Angkorin sotajoukot. Vielä nykyäänkin harrastajat kunnioittavat pukeutumisessaan lajin historiaa mukailemalla khmer-sotilaiden uniformua: vyötärölle kiinnitetään huivi ja pään sekä hauiksien ympärille laitetaan silkkinauhat.

Labokatorissa on edelleen jäljellä sotataidon henki, sillä toisin kuin muay thaissa, siinä ottelut jatkuvat myös maassa ja tekniikkavalikoima on paljon laajempi. Lajin ajatuksena on muuntaa koko keho aseeksi ja siksipä osumia viedään perille myös päällä, vyötäröllä ja sormilla. Laji jakautuu 341 tyyliin, jotka kaikki hakevat tekniikkansa luonnosta. Joukkoon mahtuu lukuisia tekniikoita, joiden tarkoitus on aiheuttaa mahdollisimman suurta vahinkoa nopeasti tai jopa tappaa.

Vovinam

1900-luvulla Ranskan vallan alaisessa Vietnamissa kehittynyt laji on sekoitus monia kamppailulajeja. Laji painottaa fyysisen kunnon lisäksi vahvasti myös henkiseen kehitykseen. Moni lajeista käyttää joko kovaa tai pehmeää tyyliä, mutta vovinam pyrkii käyttämään kumpaakin tehokkaasti. Ajatuksena on, että kova voidaan päihittää pehmeällä ja päinvastoin. Vovinamin opit eivät rajoitu ainoastaan salille tai kehään vaan ne pyritään omaksumaan jokapäiväiseen elämään.

Tyyliltään vovinam eroaa melkoisesti muay thaista ja labokatorista. Lajin erikoisuutena ovat saksipotkut sekä erilaiset hyppyihin yhdistetyt jalkalukot, joilla vastustaja pyritään kaatamaan. Siksipä ottelut muistuttavatkin paljon korealaista taekwondoa.

Vovinam on levinnyt varsin laajasti Vietnamin ulkopuolelle. Onkin varmasti vain ajan kysymys milloin se rantautuu myös Suomeen.

Räväkkää viihdettä

Pelkästään Kaakkois-Aasian alueilla kamppailulajeja on niin käsittämätön määrä, ettei niitä yksinkertaisesti kannata tämän enempää listata. Kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi silatiin, long lomiin, kaliin sekä kombataan. Monien lajien kohdalla kysymys on lähinnä painotuksista ja pienistä vivahde-eroista. Ulkopuolisen silmin lukuisat lajit voivat näyttää hyvin samalta.

Ottelut ovat varsin hupaisaa viihdettä, vaikka monet eivät osaakaan ottaa sitä sellaisena. Niissä ei koskaan ole kysymys vihasta vaan ainoastaan vastustajan ja itsensä voittamisesta. Moniin lajeihin kuuluu olennaisena osana rituaaleja, joilla osoitetaan kunnioitusta jumalille, esi-isille, valmentajille, vastustajille sekä katsojille. Kun lajeja katsoo hieman lähempää, niin niistä löytää paljon muutakin kuin vain turpaan mättämistä.

Otteluissa tunnelma on yleensä hyvin tiivis ja ilma täyttyy kiivaista kannustushuudoista. Vedonlyönti on keskeinen osa ottelua ja joillekin se onkin tärkein syy saapua kehän laidalle kannustamaan kohdettaan voittoon. Mikäli liikut Kaakkois-Aasian suunnalla ja haluat hieman erilaisen matkailuelämyksen niin suosittelen suuntaamaan johonkin suureen otteluun.

Harrastukseen mukaan?

Matkaajien on mahdollista päästä sisään lajien maailmaan. Erityisesti Thaimaassa on lukuisia saleja, jotka ottavat valkonaaman vastaan hyvillä mielin. Tarjolla on päivän kokeiluja, viikon intensiiviharjoitteluja ja innokkaimmat voivat jäädä treenaamaan pidemmäksikin aikaa.

Tässä on kuitenkin syytä pitää järki päässä. Kamppailulajit ovat kokemattoman käsissä veitsi, jolla viiltää todennäköisimmin itseään sormeen. Älä ryntää salille suin päin siinä toivossa, että sinusta tulisi mestari viikon harjoittelun jälkeen. Lyhyessä ajassa saat ainoastaan maistiaisen siitä kuinka thait treenaavat itsensä kuntoon. Harjoittelun alkumetreillä iso osa loukkaantumisista sattuu nimenomaan omasta taitamattomuudesta eikä suinkaan vastustajan käsittelystä. Tiedä omat rajasi.

Älä missään tapauksessa ota osaa kaduilla tai kaupungin laitasaleilla käytäviin turistiotteluihin, joihin kuka tahansa saa osallistua. Siellä saat todennäköisimmin turpaasi ja hyppäät välittömästi pois matkavakuutuksen piiristä. Netistä löytyy myös tarinoita siitä, kuinka voitollaan paikallisen “mestarin” nolannut turisti on mäiskitty ja ryöstetty porukalla ottelun jälkeen. Pidä siis uhosi ja egosi kurissa.

Muay thaita on mahdollista harrastaa myös Suomessa. Siitä puuttuu tietenkin se Thaimaan mukana tuoma karuus, mutta se on ainakin turvallinen tapa kokeilla lajin sopivuutta itselleen. Lisätietoja harjoittelumahdollisuuksista löytyy Suomen Muay Thai -liiton sivuilta.

Luontokuvat ovat meidän molempien intohimo, mutta emme aio viettää kolmea kuukautta sademetsän siimeksessä. Olemme työntäneet matkasuunnitelmaan myös muutamia järkälemäisiä suurkaupunkeja. Bangkok Thaimaassa, Ho Chi Minh Vietnamissa, Phnom Penh Kambodzassa, Kuala Lumpur Malesiassa ja Jakarta Indonesiassa. Phnom Penh on näistä pienin, mutta silti siellä asuu yli miljoona ihmistä. Se on noin viidesosa koko Suomen asukasmäärästä.

On täysin makuasia tykkääkö hengailla suurkaupungin vilskeessä jossa kaikki on lähellä vai syrjäkylien rauhallisuudessa, jossa palveluita saa etsiä eikä niitä välttämättä löydy lainkaan. Vaikka suurkaupungin saasteet ja betoniviidakot eivät jaksakaan viihdyttää meitä viikkotolkulla niin niissä on silti oma viehätyksensä, jonka takia emme malta pysyä niistä poissa. Ihmisten määrä, arkkitehtuuri, kaupunkitemppelit ja paikallinen kaupunkikulttuuri ovat vain pieni pala suurkaupunkien tarjonnasta. Eikä sovi tietenkään unohtaa sitä huimaa krääsän määrää, jota kaupunkien ostoskeskukset, kaupat ja markkina-alueet ovat täynnä. Helpot kulkuyhteydet tuovat omanlaisensa hermolevon matkaan kun muutamaan päivään ei tarvitse miettiä kuinka pääsisi määränpäähän.

Monissa suurkaupungeissa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä avautuu silmiesi eteen. Saatat olla keskellä korkeita pilvenpiirtäjiä ja katsoa, kuinka ihmiset kulkevat puku päällä, ajelevat vuoden 2006 autolla ja näppäilevät kommunikaattorilla. Viiden minuutin taksimatkan päässä saattaa odottaa aaltopeltihökkeleissä asuvia, risaisiin rätteihin pukeutuneita kerjäläisiä, joiden takapiha toimii kaatopaikkana. Kontrasti on todella voimakas.

Suurkaupunkien erikoisuutena ovat kaupunkien sisällä sijaitsevat pienet “maat”. Tällaisia ovat esimerkiksi Bangkokin Chinatown ja Kuala Lumpurin Little India. Se on hämmästyttävää, kuinka koko ympäristö voi muuttua niin nopeasti niin erilaiseksi. Se on kuin ajaisi taksilla kokonaan toiseen maahan. Ihmiset, ruoka, rakennukset, mainokset, kieli ja arkkitehtuuri voivat olla kokonaan ympäröivästä kaupungista poikkeavaa. Se hämmensi ainakin meitä viime reissulla, kun asuimme matkan viimeiset päivät Chinatownissa.

Matkaoppaat ja -sivustot varoittelevat monesti suurkaupunkien vaaroista joista yksi merkittävimmistä on taskuvarkaus. Me lähdemme kuitenkin matkalle sillä asenteella, että me itse vaikutamme eniten siihen kuinka tien päällä pärjäämme. Varkaat ja muut kriminaalit eivät ole typeriä. Kyllä he ymmärtävät ottaa tarvitsemansa sieltä mistä sen helpoiten saa. Kun ei hölmöile niin kaikki sujuu paljon paremmin ja jos haluaa saada turpaansa, niin sekin varmasti järjestyy. Terveellä maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

Vaikka kaupungit saattavatkin näyttää aluksi pelkältä harmaalta massalta, on siellä paljon kuvattavaa. Varsinkin suomalaisen silmin, jolle Helsinki näyttäytyy suurkaupunkina. Kaupungit ovat täynnä pientä nippeliä ja yksityiskohtaa. Niistä löytyy myös paljon samoja elementtejä kuin syrjäkyliltäkin: temppeleitä, puistoja, eläimiä, markkinoita sekä tietysti paikallisia ihmisiä. Ja koska kaupungeissa on paljon turisteja, on siellä myös paljon nähtävyyksiä. Kameraa ei siis kannata missään tapauksessa jättää hotellihuoneeseen homehtumaan tai tuloksena on vain lukuisia kuvia ottamattomien kuvien albumiin.

Reissasipa sitten mihin päin maapalloa tahansa, on viisumien ja muiden asiakirjojen tarpeellisuus hyvä selvittää. Se on ikävä tilanne, jos kohdemaan lentokentällä törmääkin tullimiehen käteen ja loma loppuu ennen kuin se edes alkaa.

Viisumin hakeminen on varsin vaivatonta eikä se useimmiten tarvitse muuta kuin voimassa olevan passin, pari passikuvaa sekä nipun rahaa. Useimpien maiden kohdalla homma pelaa niin, että edellä mainitut rojut sekä maksettu palautuskuori pistetään kirjatussa kuoressa kohdemaan suurlähetystöön ja joidenkin päivien jälkeen sieltä palautuu passi, johon viisumi on kiinnitetty.

Thaimaa

Thaimaahan suomalaisten on helppo mennä, sillä siellä voi oleskella 30 päivää ilman viisumia. Passin on kuitenkin oltava voimassa tuona aikana. Mikäli matka venähtää pidemmäksi, on viisumin hankinta edessä ja tuolloin passin on oltava voimassa matkan ajan ja vähintään kuusi kuukautta maahantulopäivästä lähtien. 60 vuorokauden turistiviisumi maksaa noin 20 euroa.

Laos

Laosissa tilanne on hieman toinen, sillä sinne ei suomituristilla ole mitään asiaa ilman viisumia. Tilanne on kuitenkin siitä helppo, että monilla rajanylityspaikoilla myönnetään 30 päivän viisumeita. Rajalla parasta valuuttaa ovat USA:n dollarit ja hintaa viisumilla on noin 30-40 dollaria. Vaihtoehtoisesti sen voi hakea myös etukäteen Laosin suurlähetystöistä. Lähin suurlähetystö sijaitsee Tukholmassa.

Vietnam

Vietnamissa alle 15 päivän oleskeluun ei vaadita viisumia. Sitä pidemmille matkoille viisumi on hankittava Vietnamin suurlähetystöstä, Helsingistä. Kuukauden viisumilla on hintaa 45 euroa. Passin on oltava voimassa kolme kuukautta maahantulopäivästä lähtien. Ulkoasiainministeriön mukaan Vietnamiin saapuvalla tulee olla edestakainen lentolippu tai lippu muuhun maahan maasta poistumista varten. Tässä meillä on pieni selvitteleminen, sillä menemme Vietnamiin bussilla ja sillä myös lähdemme sieltä.

Kambodza

Kambodzaan ei Laosin tavoin pääse ilman viisumia. Niitä on kuitenkin saatavana sekä Thaimaan että Vietnamin rajanylityspaikoilla 20 dollarin hintaan. Korkeampiakin hintoja on kyllä vastaan tullut. Vaihtoehtoisesti viisumin voi hankkia konsulaatista joko Vietnamista tai Thaimaasta. Ihmisten kokemuksien mukaan konsulaatti saa viisumit askarreltua yhden päivän aikana, kunhan passit ja rahat toimittaa sinne ennen kello kymmentä. Kambodzan viisumi on voimassa 30 päivää ja rahalla sitä voi pitkittää vielä toiset 30 päivää.

Malesia

Malesiassa on kahdenlaisia rajoituksia, mutta lyhyellä matkalla kumpikaan niistä ei aiheuta toimenpiteitä. Malesian niemimaalla ja Sabahin osavaltiossa suomalaiset saavat oleskella viisumivapaasti kolme kuukautta. Sarawakin osavaltiossa vapautta riittää vain yhdeksi kuukaudeksi. Viisumien hankkiminen tulee siis lähinnä kyseeseen silloin kun maahan aikoo mennä töihin.

Indonesia

Indonesia liittyy Laosin ja Kambodzan kanssa niihin maihin, jonne ei pääse ilman viisumia. Tietyiltä lentokentiltä suomalaiset voivat saada 30 vuorokauden viisumin. Jos et satu menemään oikealle lentokentälle niin jäljelle jäävä vaihtoehto on etukäteen hakeminen lähimmästä Indonesian suurlähetystöstä, jollainen löytyy Helsingistä. Etukäteen haettu viisumi on voimassa kaksi kuukautta maahantulopäivästä. Passin on Indonesian kohdalla oltava voimassa kuusi kuukautta maasta poistumisen jälkeen.

Meidän on siis varattava matkalle nippu USA:n dollareita sekä läjä passikuvia. Näiden tietojen perusteella emme hae Suomesta kuin Indonesian viisumit. Laosin viisumit ostamme rajalta ja Kambodzan Ho Chi Minhistä tai viimeistään rajalta. Thaimaassa, Vietnamissa ja Malesiassa oleskelemme niin lyhyitä aikoja kerrallaan, ettei niihin tarvitse hakea viisumia lainkaan.

Viisumisäädöksistä ja muista ajankohtaisista asioista kannattaa lukea Ulkoasiainministeriön sivuilta.

Matkailijoita neuvotaan usein valitsemaan matkansa ajankohta niin, ettei kohteessa oli tukalan kuuma muttei toisaalta kaikkein kylmintäkään. Lämpötilaa suurempi vaikutus lienee kuitenkin kosteudella, sillä Kaakkois-Aasian leveysasteilla vettä voi tulla kuukaudessa lähes yhtä paljon kuin Suomessa koko kesän aikana. Ja vaikka vettä ei koko jatkuvasti sataisikaan niin ilman kosteusprosentti pysyy silti korkealla korkealla.

Voimakkaiden sademäärävaihteluiden takia maat jakautuvat turistimäärältään kahteen kauteen. High seasonin aikaan ilma on mukavan lämmin ja kostea eikä valkonaaman tarvitse läkähtyä ilmastointilaitteen vieressä. Rannat täyttyvät ihmisistä ja kaikesta saa maksaa vähän enemmän. Pahimmilla turistialueilla hinnat saattavat jopa tuplaantua. Kun ilmat sitten lämpenevät entisestään ja monsuunisateet alkavat piiskata ympäristöä, ei Mauri Matkaajan selkänahka enää kestä ja poishan sieltä on lähdettävä. Toisaalta juuri tämä on monelle syy mennä nimenomaan sadekauden aikaan, sillä turisteja on vähemmän, hinnat on alhaiset eikä majapaikoista ole niin kova kilpailu.

Thaimaa

Matkan aloitamme Thaimaasta huhtikuun puolessa välissä ja suuntaamme suoraan pohjoiseen. Siellä ilmat ovat mukavan lämpimät ja sateita on vähän. Kambodza-visiitin jälkeen palaamme toukokuun puolella etelään sukeltamaan. Tuolloin sadepäiviä on huomattavasti enemmän sillä touko-lokakuu on Thaimaan sateisinta aikaa ainakin Bangkokin korkeuksilla. Viime reissulla meille kuitenkin kerrottiin, että monsuunit eivät iske saarille yhtä rajusti kuin manteerelle ja sukellustoiminta jatkuu ihan normaalisti.

Kambodža

Kambodzassa tulemme luultavasti kastumaan, sillä Thaimaan tavoin touko-lokakuu on maan sateisinta aikaa. Tästä voi aiheutua myös muita ongelmia kuten heikkokuntoisten teiden hajoamista vieläkin heikompaan kuntoon. Erilaisia oppaita ja muiden kokemuksia lukeneena olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että lähes joka puolelle pääsee myös sadekaudella. Se vaan vie silloin vähän enemmän aikaa.

Toukokuussa sadepäiviä on keskimäärin 14 ja vettä sataa tuolloin 134 millimetriä. Helsingin vastaavat luvut ovat 13 ja 41 mm. Monsuunisateet ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia kuin mihin suomalaiset ovat tottuneet. Vettä saattaa tulla hetkellisesti hirvittävät määrät, mutta loppupäivä voi olla ihan aurinkoinen. Sadepäivien tai sateen määrä ei siis välttämättä kerro koko totuutta.

Vietnam

Ho Chi Minh Cityn tienoilla sateet ovat aavistuksen rankempia kuin Kambodzassa. Sadepäiviä on 16 ja sademäärä 221 mm. Vettä ei siis sada juuri sen useammin, mutta kun sitä tulee niin se on täyttä raivoa. Maata ovat riivanneet myös hirmumyrskyt ja sellaiseen emme välitä joutua.

Vietnamiin suunnittelimme tekevämme pelkän lyhyen visiitin, joten parempi lienee seurailla paikallista Pekka Poutaa kun sinne päin on aikomus. Sääukolle emme kyllä ala uhoamaan ja jätämme vierailun suosiolla väliin jos taifuunit näyttävät tulevan niskaan.

Malesia

BBC:n tilastojen mukaan meidän kohdemaista Malesia on sateisin. Vuotuinen sademäärä maan pääkaupungissa Kuala Lumpurissa on yli 2400 mm. Vertailun vuoksi Helsingissä vettä ropisee vain vajaat 700 mm ja siitäkin iso osa tulee lumena. Menemme Malesiaan kuitenkin juuri silloin kun sateet alkavat hellittää ja alustavassa suunnitelmassa se on lähinnä läpikulkumaa, joten ongelmia tuskin tulee.

Indonesia

Jos sateet eivät ole hellittäneet vielä Malesiassakaan niin ne jäävät jälkeen viimeistään kesäkuisessa Indonesiassa. Sadepäiviä on vaivaiset seitsemän ja vettä tulee 97 mm. Helsingin lukemat ovat 13 ja 51 mm joten tästä voitaneen päätellä, että saamme niskaamme muutaman kipakan monsuunisateen ja siinä se. Indonesiassakin tulemme viettämään varmasti osan ajasta meressä sukeltaen, joten pienet sadekuurot eivät meitä juuri häiritse.

Tilastoiden armoilla

Tilastot ovat tietenkin mielenkiintoista seurattavaa ja antavat jonkinlaista suuntaa siitä mitä on luvassa. Niihin ei kuitenkaan pidä luottaa sokeasti, sillä kysymys on pelkästään keskiarvoista. Uhkarohkeasti emme lähde hirvittävään säähän jos sellaista on luvassa.

Sattui se sadekausi missä tahansa maassa, on varmasti fiksuinta katsoa ensin ikkunasta ulos ennen kuin lähtee hessuilemaan. Monessa maassa on kuollut ihmisiä rankkasateiden aiheuttamiin tulviin ja mutavyöryihin. Vaikkei hengestään pääsisikään niin tatin saa ainakin otsaansa kasvatettua, kun odottaa bussin irtoamista keskeltä liejuhautaa.

Varoituksien jälkeen on kuitenkin hyvä todeta, että olen lukenut netistä lukuisia hyviä ja onnistuneita kertomuksia, jossa reissaajat ovat paikan päällä pahimman sadekauden aikaan. Se ei siis tarkoita suoraan sitä, että matka on pilalla. Siihen on vain asennoiduttava oikein. Mikäli sinulla on kokemuksia sadekauden aikaan reissaamisesta niin laita toki kommenttia.

Tarkemmat ilmastotiedot löydät tekemästäni dokumentista (PDF), jossa on mukana myös vertailukäppyrät Helsingistä ja Inarista. Vaihtoehtoisesti voit vierailla BBC:n Weather Centren Average Conditions -sivulla, johon myös koko tämä artikkeli pohjautuu.

Jaamme matkakohteet karkeasti kolmeen alueeseen, joissa jokaisessa vietämme noin kuukauden. Alueelta toiselle siirrymme suoraan, vaikka matkutustusajat venyisivätkin pitkiksi. Meille ei ole tärkeintä keräillä mahdollisimman montaa leimaa passiin eikä nähdä kerralla lukemattomia paikkoja vaan haluamme nähdä isolta alueelta pieniä osa-alueita. Näin matkaväsymys ei pääse iskemään eikä liiallisella juoksemisella turruta itseään. Jos yrittää kahmia kerralla huikeita määriä kokemuksia, mikään ei tunnu enää miltään eikä jaksa innostua näkemästään.

Matkamme ensimmäinen osa-alue on Thaimaa. Reissumme alkaa Bangkokista ja huristamme junalla Pohjois-Thaimaahan. Vietämme siellä aikaa ainakin Mikan vanhempien kanssa, oman perheeni matkasuunnitelmat ovat vielä tässä vaiheessa avoinna. Chiang Rai on yksi uusista Pohjois-Thaimaan kohteista, johon aiomme tutustua. Lopulta hivuttaudumme Koillis-Thaimaan kautta Kambodzhaan.

Toinen osa-alue kattaa Kambodzhan ja Vietnamin, jossa pyörimme yhteensä noin kuukauden ajan. Angkor Wat on varmasti yksi vierailun arvoisista paikoista. Muita kohteita ja reittisuunnitelmaa selvittelemme lähiaikoina. Kierroksen jälkeen palaamme takaisin Thaimaahan, jonka läpi ajelemme junalla kohti Koh Taon sukellusmestoja.

Kolmas ja viimeinen etappi on Thaimaan eteläpuolella sijaitsevat Malesia ja Indonesia. Pikaisesti saatamme pistäytyä myös Singaporessa. Koska Indonesia on lukuisista saarista muodostuva valtio ja levittäytyy hyvin laajalle alueelle, emme aio koluta jokaista saarta vaan teemme muutamia pidempiä reissuja. Indonesiassa on tarkoitus ainakin sukeltaa, muut aktiviteetit ja reissusuunnitelmat ovat täysin avoinna.

Paluumatkalla joutunemme turvautumaan lentokoneeseen, koska paluumatka Bangkokiin Indonesian perukoilta kestäisi yksinkertaisesti liian kauan. Paluulento lienee fiksuinta ottaa Bangkokista, sillä muista maista lähteviä lentoja Suomeen on vähän ja suurin osa lennoista koukkaa joka tapauksessa Bangkokin tai jonkin muun kaupungin kautta.

Koska paljon maita lyhyessä ajassa ei tunnu luontevalta ratkaisulta, jätämme luultavasti Myanmarin, Kiinan ja Laosin tällä kertaa väliin. Nyt maita on koluttavana jo viisi kappaletta, eikä siihen kannata enempää tunkea. Toisissa maissa olemme pidempään ja toisissa vähemmän aikaa eikä suinkaan niin, että lymyämme tasan kaksi viikkoa samassa kohteessa ja sitten vaihdamme paikkaa.

Perusmatkaajan on hyvä hankkia itselleen rokote A- ja B-hepatiittia vastaan, sillä molemmat on mahdollista saada jo täältä Suomesta. Niiden lisäksi on hyvä varmistaa, että kroppaan on tökätty piikit kurkkumätää, jäykkäkouristusta, tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. Suurimmalta osalta suomalaisista nämä löytyvätkin.

Tutkin hieman noita rokotussivustoja ja Thaimaata ympäröiviin maihin on tällä hetkellä edellä mainittujen perusrokotusten lisäksi varsin yleiset suositukset. Joka maahan suositellaan harkitsemaan rokotuksia japanin aivotulehdusta ja lavantautia vastaan. Indonesiaan menevien on syytä tarkistaa myös koleran tilanne.

Näiden lisäksi on tietysti tämä ikuisuuskysymys malarialääkityksen tarpeellisuudesta. Malariaanhan ei ole olemassa rokotetta vaan ainoastaan estolääkitys joka sekään ei ole mikään sataprosenttinen suoja. Malarialääkkeet ovat siitä ilkeitä, että ne ovat joko kalliita tai sitten niistä voi tulla vahvoja sivuvaikutuksia. Tämä on varmasti syynä siihen, että kokeneemmat matkaajat eivät niitä suosittele ihan pieneen hätään. Lääkäri ei voi tietenkään vähätellä lääkityksen tarpeellisuutta, mutta hänkin totesi että ensisijainen suoja malariaa vastaan on asianmukainen vaatetus, sillä malaria leviää itikoiden välityksellä.

Meidän matka suuntautuu epäilemättä sivumpaan suurimmista turistialueista ja kaupungeista joten rokotteet eivät ole se osa-alue jossa aiomme säästää. Itse aion tälläkin kertaa käydä lääkäriltä kyselemässä ajantasaisimmat tiedot ennen matkaa. Hepatiiteista ei nyt tarvitse huolehtia sillä Twinrix-piikkien teho kestää ainakin seuraavat 10 vuotta.

Malarian suhteen on tehtävä vielä päätöksiä, sillä tulemme olemaan todennäköisesti kohtalaisen pitkiä aikoja riskialueilla. Viime reissulla mukana oli Malaronea, mutta hintansa takia se tuskin tulee tällä kertaa kysymykseen. Heti seuraava vaihtoehto lienee Lariam, joka on tunnettu sen kiukkuisista sivuvaikutuksista, jotka voivat kestää pitkään.

En lähtenyt vielä tutkimaan sen enempää hintoja ja eri operaattoreiden eroja, mutta tässä on ainakin pieni lista eri maiden operaattoreista:

Thaimaa

• AIS
• DTAC

Laos

• ETL
• Tigo

Kambodža

• MobiTel
• Camshin
• Telekom Malaysia International

Vietnam

• Mobifone
• VinaPhone
• S-Fone
• Viettel

Malesia

• Celcom
• Digi
• Maxis
• TimeCel

Singapore

• MobileOne
• Singtel
• StarHub

Indonesia

• Excelcom
• Indosat
• Lippotel
• Telkomsel

Isäni olisi kiinnostunut kokeilemaan Thaimaassa eväkkäiden narraamista ja selvittelinkin hieman, että mitkä ovat vuoristoisen Pohjois-Thaimaan kalastusmahdollisuudet. Aluksi epäilin, että mahdollisuudet ovat olemattomat, sillä en satelliittikuvia tutkimalla nähnyt alueella juurikaan järviä tai lampia – pelkkää vuoristoa koko seutu. Toinen syy epäilyyni oli se, että edelliseltä reissulta muistelen kalastusretkiä tarjoavien yritysten keskittyvän rannikkokaupunkeihin ja saariin.

Pikainen haku googlella tuotti heti tulosta. Dream Lake Co Ltd järjestää kalaretkiä kahdelle eri järvelle. Paketit alkavat puolen päivän kalareissuista ja pisimmät kestävät kolme päivää. Sivuja ei ilmeisesti ole päivitetty aikoihin, mutta vuoden 2006 hintojen mukaan puolen päivän kalareissu maksaisi 1600 bahtia (37 euroa) ja koko päivän 1900 bahtia (44 euroa). Paketteihin kuuluvat kuljetukset, opastus, välineet ja koko päivän retkeen myös ruoka.

Minulle ei vielä selvinnyt, että kuinka kaukana sivuston mainostamat Dream Lake ja Paradise Lake järvet ovat Chiang Main keskustasta ja mitkä niiden paikalliset nimet ovat, mutta ehkä sekin vielä ajastaan selviää.

Thaimaassa opimme, että maan postiliikenne ei ole ehkä se kaikkein luotettavin. Matkan aikana kertyi kaikenlaista sälää eri paikoista ja loppujen lopuksi jouduimme lähettämään yhden valokuva-albumin ja sukelluskurssikirjat Suomeen. Niiden raahaaminen mukana olisi ollut yksinkertaisesti niin sietämätöntä ja 20 euron hinta siitä helpotuksesta ei oli sopiva. Isommalla rahatukulla paketti olisi hypännyt lentokoneeseen ja tullut Suomeen paljon nopeammin, mutta koska tavarat eivät olleet kiireellisiä niin emme viitsineet maksaa turhasta.

Lähettämämme postikortit tulivat tietojemme mukaan jokaiselle perille, mutta maata ja merta pitkin vaeltava paketti viipyi matkalla yli 1,5 kuukautta. Onneksi pakkasimme paketin huolellisesti ja mukana oli vähän pehmusteita, sillä lähetyslaatikon ulkonäöstä päätellen se on saanut kestää melkoista röykyytystä. Mitään kovin särkyvää ei välttämättä kannatta laittaa sillä kaikkein halvimmalla postimaksulla. Kaiken lisäksi paketti oli jossain matkan vaiheella paketoitu uudelleen teipillä ja narulla. Joku oli ystävällisesti varmistanut kiinnipysyvyyden tai sitten paketti oli aukaistu ja sisältöä pengottu.

Suoritimme Koh Taolla tuolloin sukelluskurssit. Hiselle sukelluskortit tulivat postissa vähän kotiinpaluun jälkeen, mutta itse sain ainoastaan peruskurssin kortin. Tiedä sitten mihin advanced-kortti on jäänyt vai onko se koskaan lähtenytkään Thaimaasta. Sitä olen selvittelemässä tällä hetkellä Koh Tao Diversin kanssa.

Aasiassa reissaamme pidemmän aikaa, käymmä monessa eri paikassa ja mieleen tulee varmasti kerran jos toisenkin ostaa kaikenlaista matkamuistoa. Ei varmastikaan auta kuin malttaa mielensä tai sitten on otettava se riski, että rojut tulevat sitten kuin tulevat – jos tulevat. Käyttämällä jotain kuriiriyritystä paketit saisi varmasti perille turvallisesti ja nopeasti, mutta hintakin on sitten toista luokkaa. Mikäli jotain aikoo maasta lähettää niin varminta on varmasti tehdä se jostain suuresta kaupungista. Mitä enemmän välietappeja ja korpialueita paketti joutuu samoilemaan niin sitä suurempi on todennäköisyys sille, että jotain ikävää tapahtuu.