Puisto on oikea lintupongareiden unelma, sillä alueella on tavattu 350 lintulajia. Alueella elelee noin 200 nisäkäslajia, 55 eri sammakkolajia ja 67 käärmelajia. Toivottavasti pääsemme pongaamaan myös lepakoita, joita puistossa on 80 eri lajia. Kasvillisuudesta enemmän kiinnostuneet retkeilijät voivat löytää puistosta yli 10 000 eri kasvilajia.

Alueella asuu metsästäjä-keräilijöitä, orang asleja. Orang aslit ovat Malesian alkuperäisasukkaita ja heitä on Taman Negaran alueella noin 500. Elämäntyyliin kuuluu väliaikaisissa rakennelmissa asuminen, paikasta toiseen siirtyminen ravinnon perässä, puhallusputkilla metsästäminen ja vähäiset yhteydet muuhun maailmaan. Nykyään kuitenkin turistit pääsevät maksua vastaan vierailemaan orang aslien yhteisöissä.

Trooppisen ilmaston vuoksi päivälämpötilat vaihtelevat 25-37 asteen välillä ja kosteusprosentti on korkea, yli 80%. Rankkoja monsuunisateita tulee lokakuusta tammikuuhun. Puisto on auki ympäri vuoden, mutta sadekauden aikana on hyvä varmistella, etteivät joet ole tulvineet pahasti yli. Miellyttävin aika vierailla puistossa on maaliskuusta syyskuulle, koska silloin on kuivempaa ja monien eläinten lisääntymisaika.

Majoitus, aktiviteetit ja pääsymaksut

Koska Taman Negarasta on kasvamassa yhä suositumpi vierailukohde niin Malesialaisten kuin Singaporilaistenkin keskuudessa, et ole varmasti ainut vierailija puistossa. Kesäkuussa paikallisilla on lomaa, joten silloin majoituksen saaminen ja aktiviteettien järjestäminen voi olla hankalaa jos niitä ei ole bookannut etukäteen.

Helpoin tapa on varata koko setti, johon sisältyvät majoitukset, ruoat ja kuljetukset. Toinen tapa on varata esimerkiksi vain majoitus etukäteen ja päättää muista aktiviteeteista vasta paikan päällä. Puistossa voi tehdä paljon erihintaisia ja vaativuudeltaan eritasoisia retkiä. Tarjolla on lukuisia valmiita retkipaketteja, mutta myös oman retken räätälöimisestä voi neuvotella.

Kalastus, vuorikiipeily, viidakkoseikkailut, eläin- ja kasvibongaus, luolatutkimukset, yösafarit ja kanotointi ovat muutamia esimerkkejä siitä, mitä Taman Negarassa voi harrastaa jos pelkkä käppäily ympäriinsä ei tarjoile riittävästi elämyksiä. Joitakin retkeily- ja kalastustarvikkeita saa vuokrattua puiston keskuksesta, joten koko varustusarsenaalia ei tarvitse kanniskella mukanaan.

Majoitusmahdollisuuksia löytyy laidasta laitaan. Majoituspaikat vaihtelevat aina hienoista perhemökeistä vaatimattomampiin huoneisiin ja bungaloweihin. Retkeilystä intoutuneille on tarjolla myös leirintäaluepaikkoja reilun euron hintaan. Joihinkin majoituspaikkoihin ei pääse kuin vesiteitse, joten lienee viisainta ottaa hyvissä ajoin selville oman majapaikan tarkka sijainti.

Alueella ei ole pankkiautomaatteja, joten lähimmissä kaupungeissa on viimeinen mahdollisuus nostaa käteistä. Huomioi, että pankit ovat auki arkipäivisin vain kello 9.30 – 15.30 ja viikonloppusin kiinni. Vain muutamissa resorteissa voi maksaa pankkikorteilla, joten käteistä rahaa on hyvä olla mukana.

Puistossa käyskennelläkseen tarvitaan erilaisia lupia. Sisäänpääsymaksu on 20 senttiä, kuukauden kameralupa on noin euron ja leiriytyminen maksaa 40 sentistä euroon per yö. Vaikka omin päin kikkailu on varsin mukavaa, saa luonnosta enemmän irti jos joku asiaan enemmän perehtynyt on mukana. Perusoppaan saa päiväksi reilulla 30 eurolla ja reilut 50 euroa sijoittamalla saa esimerkiksi lintuihin tai kasveihin erikoistuneen oppaan seuraksi.

Muutama neuvo viidakossa samoilijoille

Ilman asiantuntevaa opasta ei kannata lähteä liian pitkille reiteille, sillä kuuma ilma ja kosteus sekä epätasainen maasto tekevät lyhyeltäkin vaikuttavasta reitistä haastavan. Mukana kannattaa olla reilusti vettä ja ruokaa, sillä viidakosta summamutikassa syöminen ja juominen kokemattomalle ei ole todellakaan suositeltavaa.

Kevyet, pitkähihaiset paidat ja pitkälahkeiset housut sekä hyväksi todetut kengät kuuluvat perusvarustukseen. Ne estävät pienimpien naarmujen syntymisen ja pitävät enimmät ötökät loitolla. Taman Negarassa kuljeskellessaan voi törmätä verta imeviin otuksiin, iilimatoihin. Lukemani mukaan ne ovat melkoinen riesa etenkin siksi, ettei verenvuoto puremakohdasta meinaa tyrehtyä kovinkaan helposti.

Muutama yksinkertainen sääntö on hyvä muistaa: älä häiritse tai tapa eläimiä, älä terrorisoi niiden pesiä äläkä kerää luonnosta mitään mukaasi. Kulje merkityillä poluilla äläkä turhaan katko tai tallaile kasveja. Kuljeta mukanasi jonkinlaista veistä, vedeltä suojassa olevia tulitikkuja ja taskulamppua.

Älä hortoile viidakossa itsestäsi ellet tiedä mitä olet tekemässä, sillä eksymisen riski on todella suuri ja tapaturman sattuessa kukaan ei ole auttamassa sinua. Kuskaa mukanasi pientä ensiapulaukkua, jossa on puhdistusainetta, laastareita, ideaaliside, hydrocortisonia ja jotain muuta allergialääkettä.

Harvinaisten eläinten, kuten tiikereiden ja norsujen, näkeminen on erittäin epätodennäköistä. Monet matkailijat luulevat näkevänsä kaikki listoilla mainitut eläimet ja pettyvät kun näkevät “vain” perhosia ja muita pienempiä eläimiä. Jotkut eivät näe edes niitä, koska kiirehtivät polkuja mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Välillä on hyvä pysähtyä, kuunnella ääniä ja tarkkailla ympäristöä. Sademetsässä käyskentelystä kannattaa nauttia eikä asettaa huikeita ennakko-odotuksia pongailtavien eläimien ja kasvien suhteen.

Kuljetukset puistoon

Puistossa on neljä pääsisäänkäyntiä: pohjoinen Kuala Koh, itäinen Tanjung Mentong, eteläinen Kuala Tahan ja läntinen Sungai Relau. Vaikka pääsisimme jollain konstilla läntisen sisäänkäynnin kautta puistoon, ajattelimme kuitenkin käyttää pääsisäänkäyntiä eli eteläistä Kuala Tahanin väylää.

Suunnitelmissamme olisi hurauttaa junalla tai bussilla Jerantutiin. Jerantutista siirrymme Kuala Temblingiin, josta matka jatkuu jokiveneellä Kuala Tahaniin. Kuljetuksia lähtee vain kaksi päivässä (kello 9.00 ja 14.00), joten veneestä ei parane myöhästyä. Myös bussilla pääsee Kuala Tahaniin, mutta maisemat ovat ilmeisesti paljon komeammat veneestä käsin pällisteltyinä. Lisäksi tien Kuala Tahaniin kuvataan muistuttavan lähinnä vuoristorataa, joten jokivene lienee miellyttävämpi vaihtoehto.

Niin busseja kuin juniakin löytyy monesta eri hinta- ja laatuluokasta. Yritämme päästä ilmastoituihin busseihin ja juniin, jotta olo ei kävisi liian tukalaksi tuntikausia kestävien siirtymisten aikana. Keskellä viidakkoa matkaaminen on varmasti mielenkiintoinen kokemus, vaikka vauhti ei päätä huimaisikaan hitaasti puksuttavan junan kyydissä.

Aikaisemmin tänä vuonna Malesiaa sai kärsiä pahimmasta tulvasta 40 vuoteen. Hyvin ei mene nytkään. Tällä hetkellä maata riivaavat monsuunisateet, joiden aiheuttamat tulvat ovat tappaneet 12 ihmistä. Näiden lisäksi yli 20 000 on joutunut jättämään kotinsa. Helpostusta ei ole ihan heti luvassa, sillä meteorologit ovat ennustaneet loppuviikolle lisää sateita.

Idässä tulvat ovat katkoneet teitä Kelantanin ja Terengganun maakunnissa ja etelässä sai kärsiä Johorin maakunta. Näistä viimeinen on ollut pahimmassa myllerryksestä. Yksistään Johorin maakunnassa noin 13 000 asukasta on joutunut pakenemaan kodeistaan.

Johor on Malesian keskeinen palmuöljyn ja kumin tuottaja sekä kasvisten ja siipikarjan kasvattaja. Asiantuntijat ovatkin arvelleet, että tulvat saattavat vaikuttaa paitsi vientituotteiden niin myös ruoan hintaan.

Arjen kiireiden takia matkasuunnitelma on edelleen vaiheessa ja kirjoittaminenkin ollut viime aikoina olematonta. Paikataan tilannettaa kertomalla, että meidänkin suunnittelussa suurena apuvälineenä toimiva Google Maps on lisännyt valikoimiinsa Malesian tie- ja raidekartastot.

Kartat kattavat pääteiden lisäksi myös kaupunkien pienet syrjäkujat ja rautatieasemien sijainnit on merkitty erillisellä kuvakkeella. Kuvakkeet ovat ilmestyneet myös Thaimaahan, mutta siellä rautateitä ei ole merkitty niin, että ne voisi erottaa autoteistä.

Kambodzan, Vietnamin ja Indonesian kohdalla joutuu edelleen kärvistelemään karkeilla päätiekartoilla, mutta niistäkin on suuri apu suunnitelmaa tehdessä. Thaimaan kohdalla oman konstikkuutensa tuo englanninkielisen translitteroinnin puute – kaikki nimet ovat ainoastaan thaiksi.

Vaikka matkasuunnitelma ei vielä olekaan täysin valmis, on joitain asioita lyöty lukkoon. Kaikki aikaisemmin suunnitellut maat ovat edelleen mukana, mutta aikataulua ja reittiä olemme muuttaneet jonkin verran. Kulkuneuvojen kohdalla joudumme näillä näkymin tekemään pieniä kompromisseja. Saimme myös yllätyksenä erään henkilön avustuksella kokonaan uudenlaisia mahdollisuuksia, mutta eipä siitä vielä tässä vaiheessa enempää. Tarkempaa tietoa tulee luonnollisesti heti kun saamme suunnitelmat lyötyä lukkoon.

Malesiasta Sumatraan

Ongelmat alkavat jo siitä mistä ja miten maahan on ylipäätään mahdollista päästä. Lentokoneella ongelmaa ei olisi – senkun vaan menee kentälle, lentää ja hyppää toisella kentällä pois. Me emme kuitenkaan lennä, joten Sumatran saarelle on päästävä meriteitse. Reittisuunnitelmassa ennen Indonesiaa on maan pohjoispuolella sijaitseva Malesia. Sieltä vaihtoehtoja on meidän onneksemme useita.

Nopeiten maasta toiseen pääsee Melaka-Dumai -lautalla. Matka kestää noin kaksi tuntia ja lysti maksaa noin 170 000 rupiaa (13 euroa). Vaihtoehtona on myös noin viisi tuntia kestävä Penang-Belawan -lautta, jonka hinta on noin 380 000 rupiaa (28 euroa). Tarjolla on myös joitakin eksoottisempia vaihtoehtoja välipysähdyksineen, mutta ne jätämme suosiolla omaan arvoonsa.

Vaihtoehdoista ensimmäinen vaikuttaisi lähinnä meidän tarpeita vastaavalta. Sen ainut huono puoli on siinä, että emme pääse Sumatralla niin pohjoiseen kuin aluksi suunnittelimme, eli joudumme näillä näkymin miettimään Sumatran kohteita ja reittejä uudelleen.

Saarelta toiselle

Saarten välillä loikkimisen pitäisi olla vaivatonta. Suurten saarien kuten Sumatran, Javan ja Balin välillä lauttoja kulkee päivittäin. Pienemmille ja vähemmän asutuille saarille yhteyksiä ei ole aivan näin tiuhaan, mutta sielläkin lauttoja liikkuu useita kertoja viikossa. Yhdelle saarelle ei siis tarvitse jäädä happanemaan päiväkausiksi.

Lautoille on myös vaihtoehtoja, sillä saarilta voi yrittää vuokrata käytännössä minkälaisen veneen tahansa. Muutama ystävällinen sana paikalliselle kalastajalle ja saatat saada edullisen privaattikyydin lähimmälle pikkusaarelle. Moottoriviat eivät kuitenkaan ole mitenkään epätavallisia, joten pientä harkintaa on syytä käyttää venhon valinnassa. Tämä pätee etenkin silloin jos meinaa toimi itse paatin kipparina.

Sumatra

Sumatran tieverkosto ei laadullaan loista. Saaren satunnaisesti päällystetty “valtatie” lienee yksi hyväkuntoisimmista. Sekin on täynnä niskat nyrjäyttäviä kuopia. Suurin osa Sumatrasta on vuoristoista viidakkoa ja tiet mutkittelevat sen mukaisesti. Kun nämä kaksi yhdistää toisiinsa saadaan lopputuloksena matkustamista, jossa aikatauluja ei kannata laskea tunnin tarkkuudella eikä matkapahoinvointilääkkeitä aliarvioida.

Bussitarjonta kattaa kaiken ahtaista ja rämisevistä peltipurkeista tilaviin luksuskieseihin. Mukavimmin matka taittuu ilmastoidussa bussissa, jonka penkit taittuvat löhöilyasentoon, tilaa on vaikka muille jakaa ja ulos pyrkivät eritteet voi käydä dumppaamassa auton vessaan. Ilmastoinnissa ei säästellä, joten asusteeksi kannattaa valita jotain hieman lämpimämpää. Hinnat vaihtelevat luonnollisesti käytössä olevan bussin mukaan, mutta esimerkkinä parhaimmalla super-executive-bussilla 12 tunnin matka Medanista Pekanbaruun maksaa 160 000 rupiaa (12 euroa).

Saarella kulkee myös jonkinlainen junaverkosto, mutta tietojeni mukaan se ei ole kovin käyttökelpoinen.

Java

Indonesian pääsaarella tilanne on paljon parempi kuin naapurisaarella. Hyväkuntoisia teitä riittää ja bussiyhteydet pelaavat. Sumatran tavoin busseja löytyy joka lähtöön, joten tehtäväksi jää vain katsoa omalle kukkarolla ja hermoille sopiva. Kaiken lisäksi bussivuoroja on hirvittävät määrät, joten monesti riittää että hilaa itsensä asemalle ja odottelee pienen tovin sopivan bussin saapumista. Bussilippu ostetaan useimmiten vasta bussissa. Hienoimpiin busseihin saa lippuja myös terminaaleista, matkatoimistoista ja hotelleista.

Javalla on hyvin toimiva rautatieverkosto, joka yltää saaren päästä päähän ja tavoittaa kaikki keskeisimmät kaupungit. Aikatauluja voi yrittää tulkata paikallisen VR:n sivuilta.

Halvin economy-luokka on täynnä kovia penkkejä, joita on todella vaikea saada. Täyteen ahdetussa junissa joutunee siis useimmiten tyytymään seisomapaikkaan ja olemaan taskuvarkaiden ja muiden häslääjien armoilla. Junat pysähtyvät joka ikisellä pikkuasemalla joten matka kestää selvästi pisimpään.

Pikajunissa on tarjolla bisnes- ja executive-luokat, jonne paikat varataan etukäteen. Jalkatilaa on reilusti ja penkit ovat mukavia. Bisnesluokassa viilennystä irtoaa tuulettimesta kun taas executive-luokkaa jäähdyttää ilmastointi. Jälkimmäisessä on myös muita etuja kuten laskeutuvat penkit, välipalatarjoilu ja joissain tapauksessa televisio. Kaikkein ylintä luokkaa edustavat luxusjunat, jotka tunnistaa tavallisesti nimen edessä olevasta Argo-sanasta. Ne vastaavat pitkälti executive-luokkaa, mutta tarjoavat lisäksi bisnespalveluita.

Bali

Balin turistisaaren julkista liikennettä hoitavat minibussit joita kutsutaan myös sanalla bemo. Tyypilliseen tapaan minibussit tarjovat tunnelmallisen ja ahtaan tavan matkustaa, mutta toisaalta 2000 rupiasta (15 senttiä) alkavat hinnat eivät juuri päätä huimaa. Eikä kannata ihmetellä, jos sinulta turistina nyhdetään muita suurempaa setelinivaskaa. Bemon kyytiin voi hypätä periaatteessa mistä tahansa reitin varrelta, mutta varmiten sen saa bussiasemalta.

Etelä-Balilla säätämistä vieroksuville mittaritaksit ovat oiva bemojen korvike. Mittarien käyttäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, joten jos kuski ei suostu mittariaan käyttämään niin valitse toinen taksi. Fiksuinta on käyttää sinisiä Bali Taxi -firman autoja. Muiden firmojen ja pimeiden taksien kohdalla mistään ei voi olla täysin vara. Taksien aloitustaksa on noin 5000 rupiaa (40 senttiä) ja kruisailu maksaa noin 2000 rupiaa (15 senttiä) kilometriltä.

Mikäli satut liikkumaan keskeisimpien turistialueiden välillä, on kolmantena vaihtoehtona turistibussit. Ne ovat nopeita ja luotettavia, mutta kalliimpia kuin muut vaihtoehdot. Liput kannattaa varata vähintään päivää etukäteen.

Muut saaret

Edellä mainitut kolme saarta ovat Etelä-Indonesian kehittyneimmät. Muiden saarien kohdalla on syytä odottaa vaatimattomampaa tarjontaa. Meidän suunnitelmissa kaikkin itäisin kohde on pienenpieni varaanikeidas Komodo, mutta sinne päästäksemme joudumme näillä näkymin majailemaan sen itäpuolella sijaisevalla Floresin saarella. Sinne pääsy vaatii useamman saariloikan joten tulemme varmasti törmäämään jos jonkinlaiseen menopeliin.

Luontokuvat ovat meidän molempien intohimo, mutta emme aio viettää kolmea kuukautta sademetsän siimeksessä. Olemme työntäneet matkasuunnitelmaan myös muutamia järkälemäisiä suurkaupunkeja. Bangkok Thaimaassa, Ho Chi Minh Vietnamissa, Phnom Penh Kambodzassa, Kuala Lumpur Malesiassa ja Jakarta Indonesiassa. Phnom Penh on näistä pienin, mutta silti siellä asuu yli miljoona ihmistä. Se on noin viidesosa koko Suomen asukasmäärästä.

On täysin makuasia tykkääkö hengailla suurkaupungin vilskeessä jossa kaikki on lähellä vai syrjäkylien rauhallisuudessa, jossa palveluita saa etsiä eikä niitä välttämättä löydy lainkaan. Vaikka suurkaupungin saasteet ja betoniviidakot eivät jaksakaan viihdyttää meitä viikkotolkulla niin niissä on silti oma viehätyksensä, jonka takia emme malta pysyä niistä poissa. Ihmisten määrä, arkkitehtuuri, kaupunkitemppelit ja paikallinen kaupunkikulttuuri ovat vain pieni pala suurkaupunkien tarjonnasta. Eikä sovi tietenkään unohtaa sitä huimaa krääsän määrää, jota kaupunkien ostoskeskukset, kaupat ja markkina-alueet ovat täynnä. Helpot kulkuyhteydet tuovat omanlaisensa hermolevon matkaan kun muutamaan päivään ei tarvitse miettiä kuinka pääsisi määränpäähän.

Monissa suurkaupungeissa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä avautuu silmiesi eteen. Saatat olla keskellä korkeita pilvenpiirtäjiä ja katsoa, kuinka ihmiset kulkevat puku päällä, ajelevat vuoden 2006 autolla ja näppäilevät kommunikaattorilla. Viiden minuutin taksimatkan päässä saattaa odottaa aaltopeltihökkeleissä asuvia, risaisiin rätteihin pukeutuneita kerjäläisiä, joiden takapiha toimii kaatopaikkana. Kontrasti on todella voimakas.

Suurkaupunkien erikoisuutena ovat kaupunkien sisällä sijaitsevat pienet “maat”. Tällaisia ovat esimerkiksi Bangkokin Chinatown ja Kuala Lumpurin Little India. Se on hämmästyttävää, kuinka koko ympäristö voi muuttua niin nopeasti niin erilaiseksi. Se on kuin ajaisi taksilla kokonaan toiseen maahan. Ihmiset, ruoka, rakennukset, mainokset, kieli ja arkkitehtuuri voivat olla kokonaan ympäröivästä kaupungista poikkeavaa. Se hämmensi ainakin meitä viime reissulla, kun asuimme matkan viimeiset päivät Chinatownissa.

Matkaoppaat ja -sivustot varoittelevat monesti suurkaupunkien vaaroista joista yksi merkittävimmistä on taskuvarkaus. Me lähdemme kuitenkin matkalle sillä asenteella, että me itse vaikutamme eniten siihen kuinka tien päällä pärjäämme. Varkaat ja muut kriminaalit eivät ole typeriä. Kyllä he ymmärtävät ottaa tarvitsemansa sieltä mistä sen helpoiten saa. Kun ei hölmöile niin kaikki sujuu paljon paremmin ja jos haluaa saada turpaansa, niin sekin varmasti järjestyy. Terveellä maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

Vaikka kaupungit saattavatkin näyttää aluksi pelkältä harmaalta massalta, on siellä paljon kuvattavaa. Varsinkin suomalaisen silmin, jolle Helsinki näyttäytyy suurkaupunkina. Kaupungit ovat täynnä pientä nippeliä ja yksityiskohtaa. Niistä löytyy myös paljon samoja elementtejä kuin syrjäkyliltäkin: temppeleitä, puistoja, eläimiä, markkinoita sekä tietysti paikallisia ihmisiä. Ja koska kaupungeissa on paljon turisteja, on siellä myös paljon nähtävyyksiä. Kameraa ei siis kannata missään tapauksessa jättää hotellihuoneeseen homehtumaan tai tuloksena on vain lukuisia kuvia ottamattomien kuvien albumiin.

Kaakkois-Aasian eteläisen osan maita tutkiessa on tullut havaittua eräs surkea tosiasia: tiedän islaminuskosta todella vähän. Kuulun siihen suureen ihmisryhmään, joka on muodostanut oman kuvansa median välityksellä ja se on melko yksipuolinen eikä kovinkaan positiivinen.

Median silmät on suunnattu lähinnä islamin ääriryhmiin ja erityisesti Talibaneihin. Tästä johtuen muslimit eli islamin tunnustajat ovat monelle länsimaalaiselle ihmisryhmä, jota suorastaan pelätään. Pieni tutkimusmatka islaminuskoon ei olisi varmasti kenellekään pahitteeksi. Niinpä suuntasin selaimen kohti aihetta käsitteleviä sivuja.

Islamin perusteet

Harva kristitty taitaa tietää, että muslimit ja kristityt eivät ole aivan eri puusta veistettyjä. Islamissa uskotaan, että Jumala paljasti sanansa ihmiskunnalle profeetta Muhammadin kautta. Jokainen varmasti tietää Muhammadin viimeistään viimeaikojen pilapiirrosskandaalien vuoksi, mutta profeettoja on myös muita: Aadam, Abraham sekä raamatustakin tutut Mooses ja Jeesus. Toisin kuin kristinuskossa, Jeesus ei ole Jumalan poika vaan henkilö, joka puhuu Jumalan puolesta – profeetta.

Muslimeille tärkein lähde Jumalasta on Koraani – aivan kuten kristityille on Raamattu. Koraani nähdään virheettömänä, muuttumattomana Jumalan viimeisenä ilmoituksena ja se ikään kuin korjaa Raamattuun ajan kuluessa syntyneitä vääristymiä. Muslimi voisikin lukea Raamattua ja todeta, että se on Jumalan sana, jonka Koraani todistaa oikeaksi.

Islaminuskossa on vain yksi Jumala, joka on maailman luoja, ylläpitäjä ja sitä ohjaava voima. Arabian kielessä Jumalaa tarkoittava sana on Allah. Mediassa sitä ei usein käännetä, josta on muodostunut ajatus siitä, että Allah olisi Jumalan nimi. Näin ei kuitenkaan ole vaan arabian kielessä sanaa käytetään myös puhuttaessa kristinuskon jumalasta. Jotkut perustelevat kääntämättä jättämistä sillä, että näin halutaan tuoda kristinuskon ja islamin eriävä jumalkäsitys esiin.

Uskomukset ja ohjeet

Islamissa on useita suuntauksia, mutta niitä kaikkia yhdistää yksi lause: “Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on hänen profeettansa.” Tätä lausetta täytyy toistaa ja sen on uskottava.

Muslimeilla on kuusi perususkomusta:

• Usko Jumalaan
• Usko enkeleihin
• Usko Jumalan lähettämiin kirjoihin
• Usko profeettoihin ja sanansaattajiin
• Usko tuomionpäivään ja ylösnousemukseen
• Usko kohtaloon

Näiden lisäksi suuntauksilla on erilaisia ohjenuoria, joista tunnetuimpia lienevät päivän viisi rukoushetkeä, paastoaminen Ramadan aikana sekä pyhiinvaellus Mekkaan.

Jihad

Uskontoon kuuluu keskeisenä osana Jihad. Suurimmalle osalle muslimeista se tarkoittaa läpi elämän kestävää henkistä kamppailua omaa sisäistä pahuutta vastaan. Henkiseen Jihadiin kuuluu esimerkiksi edellä mainittujen uskomusten noudattaminen.

Jihad käännetään myös pyhäksi sodaksi ja tätä länsimainen media viljeleekin melko kärkkäästi. Osa muslimeista on omaksunut näkemyksen, jossa maailmassa on vain uskovia sekä vääräuskoisia ja he haaveilevat ajasta, jossa koko maailma olisi islamin alaisuudessa. Heidän mukaansa Koraani kannustaa sotaan vääräuskoisia vastaan.

Musliminaiset

Naisten asema nousee usein esiin puhuttaessa Islamista. Asia on hieman ongelmallinen, sillä eri alueiden välillä on suuria eroja. Monissa maissa ei köyhää naista juuri kuunnella, mutta toisaalta ei köyhää miestäkään. Usein käy myös niin, että naisten kohdalla tulkinta vedetään äärimmilleen kun taas miesten kohdalla se on paljon löysempi. Tulkinta on juuri se, joka tekee asiasta vaikean.

Joidenkin näkemyksen mukaan nainen on yksiselitteisesti asetettu miehiä alemmaksi ja heidän velvollisuudekseen määrätty miehen totteleminen. Toisaalta taas koraanista löytyy kohtia, joissa miehet ja naiset asetetaan täysin samanarvoiseen asemaan ja se mikä on kielletty naisilta, on myös useimmiten kielletty miehiltä. Riippuu siis hyvin paljon alueesta ja ihmisistä kuinka näitä tekstejä tulkitaan ja omaksutaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että myös täällä Suomessa kristinuskostakin löytyy ääriryhmiä, jotka asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan Raamatun perusteella. Uskonto itsessään ei aiheuta ihmisten eriarvoisuutta. Ihmiset aiheuttavat.

Pukeutuminen

Islamiin kuuluu selkeänä osana tietynlainen pukeutuminen ja ulkoinen olemus. Tämä korostuu länsimaisten silmissä erityisesti naisten kohdalla. Ero musliminaisten peittävässä hijabissa ja länkkärinaisen navan paljastavassa kaula-aukossa on hieman suurempi kuin mitä se on miesten välillä.

Taustalla on ajatus vaatimattomuudesta. Pukeutuminen koskee samalla tavalla miehiä ja naisia. Tällöin heitä arvioidaan älyn ja ominaisuuksien mukaan, eikä ulkonäön tai seksuaalisuuden perusteella. Monet muslimimiehistä ja -naisista pukeutuvat mielellään uskonnon vaatimalla tavalla, sillä se kertoo vakaumuksen lisäksi myös korkeasta moraalista.

Jokainen voi itse tuijottaa länsimaista pukeutumisihannetta ja miettiä, että onko ryntäiten tursottelu tai hihattomassa paidassa pullistelu yhtään sen oikeampaa kuin mikään muukaan pukeutuminen. Päätyipä mihin tulokseen tahaansa, vieraillessa konservatiivisemmissa maissa olisi omaa pukeutumista syytä korjata samaan suuntaan. Bikineissä tai ilman paitaa hengailu kuuluu korkeintaan turistirannoille.

Kunnioitusta tien päälle

Islam on muiden uskontojen tavoin aihe, jota on täysin mahdotonta käsitellä lyhyesti. Se on epäilemättä väärin ymmärretyin uskonto ja siitä saamme kiittää islamilaisia ääriryhmiä ja toisaalta yksipuoleista länkkärimediaa. Netti on pullollaan tietoa ja suosittelen, että muslimimaihin matkustavat tutkivat asiaa hieman tarkemmin eivätkä lähde ennakkoluulojensa varassa matkaan.

Meidän matkakohteista Malesia, Indonesia ja Thaimaan eteläkärki ovat muslimialueita emmekä halua mennä maahan ymmärtämättä minkä pohjalle paikalliset elämäänsä muovaavat. Reissun päällä pyrimme aina kunnioittamaan paikallista kulttuuria, uskontoa ja niihin liittyviä tapoja. Omista näkemyksistään saa toki pitää kiinni, mutta tarkoituksellinen provosointi osoittaa vain huonoa makua. Tällaisiakin tapauksia tuli Thaimaassa vastaan esimerkiksi T-paitojen muodossa.

Tässä vielä muutama linkki, joita käytin lähteenä ja joista jokainen voi aloittaa tutustumisensa islamiin:

• Islam (Wikipedia)
• Šaria (Wikipedia)
• Jihad (Wikipedia)
• Profeetta (Wikipedia)
• Taliban (Wikipedia)
• Allah (Wikipedia)
• Koraani (Wikipedia)
• Islamopas.net
• Islamopas
• Islam Suomessa
• Islamin peruskurssi: osa 1 (Annur)
• Islamin peruskurssi: osa 2 (Annur)

Reissasipa sitten mihin päin maapalloa tahansa, on viisumien ja muiden asiakirjojen tarpeellisuus hyvä selvittää. Se on ikävä tilanne, jos kohdemaan lentokentällä törmääkin tullimiehen käteen ja loma loppuu ennen kuin se edes alkaa.

Viisumin hakeminen on varsin vaivatonta eikä se useimmiten tarvitse muuta kuin voimassa olevan passin, pari passikuvaa sekä nipun rahaa. Useimpien maiden kohdalla homma pelaa niin, että edellä mainitut rojut sekä maksettu palautuskuori pistetään kirjatussa kuoressa kohdemaan suurlähetystöön ja joidenkin päivien jälkeen sieltä palautuu passi, johon viisumi on kiinnitetty.

Thaimaa

Thaimaahan suomalaisten on helppo mennä, sillä siellä voi oleskella 30 päivää ilman viisumia. Passin on kuitenkin oltava voimassa tuona aikana. Mikäli matka venähtää pidemmäksi, on viisumin hankinta edessä ja tuolloin passin on oltava voimassa matkan ajan ja vähintään kuusi kuukautta maahantulopäivästä lähtien. 60 vuorokauden turistiviisumi maksaa noin 20 euroa.

Laos

Laosissa tilanne on hieman toinen, sillä sinne ei suomituristilla ole mitään asiaa ilman viisumia. Tilanne on kuitenkin siitä helppo, että monilla rajanylityspaikoilla myönnetään 30 päivän viisumeita. Rajalla parasta valuuttaa ovat USA:n dollarit ja hintaa viisumilla on noin 30-40 dollaria. Vaihtoehtoisesti sen voi hakea myös etukäteen Laosin suurlähetystöistä. Lähin suurlähetystö sijaitsee Tukholmassa.

Vietnam

Vietnamissa alle 15 päivän oleskeluun ei vaadita viisumia. Sitä pidemmille matkoille viisumi on hankittava Vietnamin suurlähetystöstä, Helsingistä. Kuukauden viisumilla on hintaa 45 euroa. Passin on oltava voimassa kolme kuukautta maahantulopäivästä lähtien. Ulkoasiainministeriön mukaan Vietnamiin saapuvalla tulee olla edestakainen lentolippu tai lippu muuhun maahan maasta poistumista varten. Tässä meillä on pieni selvitteleminen, sillä menemme Vietnamiin bussilla ja sillä myös lähdemme sieltä.

Kambodza

Kambodzaan ei Laosin tavoin pääse ilman viisumia. Niitä on kuitenkin saatavana sekä Thaimaan että Vietnamin rajanylityspaikoilla 20 dollarin hintaan. Korkeampiakin hintoja on kyllä vastaan tullut. Vaihtoehtoisesti viisumin voi hankkia konsulaatista joko Vietnamista tai Thaimaasta. Ihmisten kokemuksien mukaan konsulaatti saa viisumit askarreltua yhden päivän aikana, kunhan passit ja rahat toimittaa sinne ennen kello kymmentä. Kambodzan viisumi on voimassa 30 päivää ja rahalla sitä voi pitkittää vielä toiset 30 päivää.

Malesia

Malesiassa on kahdenlaisia rajoituksia, mutta lyhyellä matkalla kumpikaan niistä ei aiheuta toimenpiteitä. Malesian niemimaalla ja Sabahin osavaltiossa suomalaiset saavat oleskella viisumivapaasti kolme kuukautta. Sarawakin osavaltiossa vapautta riittää vain yhdeksi kuukaudeksi. Viisumien hankkiminen tulee siis lähinnä kyseeseen silloin kun maahan aikoo mennä töihin.

Indonesia

Indonesia liittyy Laosin ja Kambodzan kanssa niihin maihin, jonne ei pääse ilman viisumia. Tietyiltä lentokentiltä suomalaiset voivat saada 30 vuorokauden viisumin. Jos et satu menemään oikealle lentokentälle niin jäljelle jäävä vaihtoehto on etukäteen hakeminen lähimmästä Indonesian suurlähetystöstä, jollainen löytyy Helsingistä. Etukäteen haettu viisumi on voimassa kaksi kuukautta maahantulopäivästä. Passin on Indonesian kohdalla oltava voimassa kuusi kuukautta maasta poistumisen jälkeen.

Meidän on siis varattava matkalle nippu USA:n dollareita sekä läjä passikuvia. Näiden tietojen perusteella emme hae Suomesta kuin Indonesian viisumit. Laosin viisumit ostamme rajalta ja Kambodzan Ho Chi Minhistä tai viimeistään rajalta. Thaimaassa, Vietnamissa ja Malesiassa oleskelemme niin lyhyitä aikoja kerrallaan, ettei niihin tarvitse hakea viisumia lainkaan.

Viisumisäädöksistä ja muista ajankohtaisista asioista kannattaa lukea Ulkoasiainministeriön sivuilta.

Matkailijoita neuvotaan usein valitsemaan matkansa ajankohta niin, ettei kohteessa oli tukalan kuuma muttei toisaalta kaikkein kylmintäkään. Lämpötilaa suurempi vaikutus lienee kuitenkin kosteudella, sillä Kaakkois-Aasian leveysasteilla vettä voi tulla kuukaudessa lähes yhtä paljon kuin Suomessa koko kesän aikana. Ja vaikka vettä ei koko jatkuvasti sataisikaan niin ilman kosteusprosentti pysyy silti korkealla korkealla.

Voimakkaiden sademäärävaihteluiden takia maat jakautuvat turistimäärältään kahteen kauteen. High seasonin aikaan ilma on mukavan lämmin ja kostea eikä valkonaaman tarvitse läkähtyä ilmastointilaitteen vieressä. Rannat täyttyvät ihmisistä ja kaikesta saa maksaa vähän enemmän. Pahimmilla turistialueilla hinnat saattavat jopa tuplaantua. Kun ilmat sitten lämpenevät entisestään ja monsuunisateet alkavat piiskata ympäristöä, ei Mauri Matkaajan selkänahka enää kestä ja poishan sieltä on lähdettävä. Toisaalta juuri tämä on monelle syy mennä nimenomaan sadekauden aikaan, sillä turisteja on vähemmän, hinnat on alhaiset eikä majapaikoista ole niin kova kilpailu.

Thaimaa

Matkan aloitamme Thaimaasta huhtikuun puolessa välissä ja suuntaamme suoraan pohjoiseen. Siellä ilmat ovat mukavan lämpimät ja sateita on vähän. Kambodza-visiitin jälkeen palaamme toukokuun puolella etelään sukeltamaan. Tuolloin sadepäiviä on huomattavasti enemmän sillä touko-lokakuu on Thaimaan sateisinta aikaa ainakin Bangkokin korkeuksilla. Viime reissulla meille kuitenkin kerrottiin, että monsuunit eivät iske saarille yhtä rajusti kuin manteerelle ja sukellustoiminta jatkuu ihan normaalisti.

Kambodža

Kambodzassa tulemme luultavasti kastumaan, sillä Thaimaan tavoin touko-lokakuu on maan sateisinta aikaa. Tästä voi aiheutua myös muita ongelmia kuten heikkokuntoisten teiden hajoamista vieläkin heikompaan kuntoon. Erilaisia oppaita ja muiden kokemuksia lukeneena olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että lähes joka puolelle pääsee myös sadekaudella. Se vaan vie silloin vähän enemmän aikaa.

Toukokuussa sadepäiviä on keskimäärin 14 ja vettä sataa tuolloin 134 millimetriä. Helsingin vastaavat luvut ovat 13 ja 41 mm. Monsuunisateet ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia kuin mihin suomalaiset ovat tottuneet. Vettä saattaa tulla hetkellisesti hirvittävät määrät, mutta loppupäivä voi olla ihan aurinkoinen. Sadepäivien tai sateen määrä ei siis välttämättä kerro koko totuutta.

Vietnam

Ho Chi Minh Cityn tienoilla sateet ovat aavistuksen rankempia kuin Kambodzassa. Sadepäiviä on 16 ja sademäärä 221 mm. Vettä ei siis sada juuri sen useammin, mutta kun sitä tulee niin se on täyttä raivoa. Maata ovat riivanneet myös hirmumyrskyt ja sellaiseen emme välitä joutua.

Vietnamiin suunnittelimme tekevämme pelkän lyhyen visiitin, joten parempi lienee seurailla paikallista Pekka Poutaa kun sinne päin on aikomus. Sääukolle emme kyllä ala uhoamaan ja jätämme vierailun suosiolla väliin jos taifuunit näyttävät tulevan niskaan.

Malesia

BBC:n tilastojen mukaan meidän kohdemaista Malesia on sateisin. Vuotuinen sademäärä maan pääkaupungissa Kuala Lumpurissa on yli 2400 mm. Vertailun vuoksi Helsingissä vettä ropisee vain vajaat 700 mm ja siitäkin iso osa tulee lumena. Menemme Malesiaan kuitenkin juuri silloin kun sateet alkavat hellittää ja alustavassa suunnitelmassa se on lähinnä läpikulkumaa, joten ongelmia tuskin tulee.

Indonesia

Jos sateet eivät ole hellittäneet vielä Malesiassakaan niin ne jäävät jälkeen viimeistään kesäkuisessa Indonesiassa. Sadepäiviä on vaivaiset seitsemän ja vettä tulee 97 mm. Helsingin lukemat ovat 13 ja 51 mm joten tästä voitaneen päätellä, että saamme niskaamme muutaman kipakan monsuunisateen ja siinä se. Indonesiassakin tulemme viettämään varmasti osan ajasta meressä sukeltaen, joten pienet sadekuurot eivät meitä juuri häiritse.

Tilastoiden armoilla

Tilastot ovat tietenkin mielenkiintoista seurattavaa ja antavat jonkinlaista suuntaa siitä mitä on luvassa. Niihin ei kuitenkaan pidä luottaa sokeasti, sillä kysymys on pelkästään keskiarvoista. Uhkarohkeasti emme lähde hirvittävään säähän jos sellaista on luvassa.

Sattui se sadekausi missä tahansa maassa, on varmasti fiksuinta katsoa ensin ikkunasta ulos ennen kuin lähtee hessuilemaan. Monessa maassa on kuollut ihmisiä rankkasateiden aiheuttamiin tulviin ja mutavyöryihin. Vaikkei hengestään pääsisikään niin tatin saa ainakin otsaansa kasvatettua, kun odottaa bussin irtoamista keskeltä liejuhautaa.

Varoituksien jälkeen on kuitenkin hyvä todeta, että olen lukenut netistä lukuisia hyviä ja onnistuneita kertomuksia, jossa reissaajat ovat paikan päällä pahimman sadekauden aikaan. Se ei siis tarkoita suoraan sitä, että matka on pilalla. Siihen on vain asennoiduttava oikein. Mikäli sinulla on kokemuksia sadekauden aikaan reissaamisesta niin laita toki kommenttia.

Tarkemmat ilmastotiedot löydät tekemästäni dokumentista (PDF), jossa on mukana myös vertailukäppyrät Helsingistä ja Inarista. Vaihtoehtoisesti voit vierailla BBC:n Weather Centren Average Conditions -sivulla, johon myös koko tämä artikkeli pohjautuu.

Jaamme matkakohteet karkeasti kolmeen alueeseen, joissa jokaisessa vietämme noin kuukauden. Alueelta toiselle siirrymme suoraan, vaikka matkutustusajat venyisivätkin pitkiksi. Meille ei ole tärkeintä keräillä mahdollisimman montaa leimaa passiin eikä nähdä kerralla lukemattomia paikkoja vaan haluamme nähdä isolta alueelta pieniä osa-alueita. Näin matkaväsymys ei pääse iskemään eikä liiallisella juoksemisella turruta itseään. Jos yrittää kahmia kerralla huikeita määriä kokemuksia, mikään ei tunnu enää miltään eikä jaksa innostua näkemästään.

Matkamme ensimmäinen osa-alue on Thaimaa. Reissumme alkaa Bangkokista ja huristamme junalla Pohjois-Thaimaahan. Vietämme siellä aikaa ainakin Mikan vanhempien kanssa, oman perheeni matkasuunnitelmat ovat vielä tässä vaiheessa avoinna. Chiang Rai on yksi uusista Pohjois-Thaimaan kohteista, johon aiomme tutustua. Lopulta hivuttaudumme Koillis-Thaimaan kautta Kambodzhaan.

Toinen osa-alue kattaa Kambodzhan ja Vietnamin, jossa pyörimme yhteensä noin kuukauden ajan. Angkor Wat on varmasti yksi vierailun arvoisista paikoista. Muita kohteita ja reittisuunnitelmaa selvittelemme lähiaikoina. Kierroksen jälkeen palaamme takaisin Thaimaahan, jonka läpi ajelemme junalla kohti Koh Taon sukellusmestoja.

Kolmas ja viimeinen etappi on Thaimaan eteläpuolella sijaitsevat Malesia ja Indonesia. Pikaisesti saatamme pistäytyä myös Singaporessa. Koska Indonesia on lukuisista saarista muodostuva valtio ja levittäytyy hyvin laajalle alueelle, emme aio koluta jokaista saarta vaan teemme muutamia pidempiä reissuja. Indonesiassa on tarkoitus ainakin sukeltaa, muut aktiviteetit ja reissusuunnitelmat ovat täysin avoinna.

Paluumatkalla joutunemme turvautumaan lentokoneeseen, koska paluumatka Bangkokiin Indonesian perukoilta kestäisi yksinkertaisesti liian kauan. Paluulento lienee fiksuinta ottaa Bangkokista, sillä muista maista lähteviä lentoja Suomeen on vähän ja suurin osa lennoista koukkaa joka tapauksessa Bangkokin tai jonkin muun kaupungin kautta.

Koska paljon maita lyhyessä ajassa ei tunnu luontevalta ratkaisulta, jätämme luultavasti Myanmarin, Kiinan ja Laosin tällä kertaa väliin. Nyt maita on koluttavana jo viisi kappaletta, eikä siihen kannata enempää tunkea. Toisissa maissa olemme pidempään ja toisissa vähemmän aikaa eikä suinkaan niin, että lymyämme tasan kaksi viikkoa samassa kohteessa ja sitten vaihdamme paikkaa.

Perusmatkaajan on hyvä hankkia itselleen rokote A- ja B-hepatiittia vastaan, sillä molemmat on mahdollista saada jo täältä Suomesta. Niiden lisäksi on hyvä varmistaa, että kroppaan on tökätty piikit kurkkumätää, jäykkäkouristusta, tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. Suurimmalta osalta suomalaisista nämä löytyvätkin.

Tutkin hieman noita rokotussivustoja ja Thaimaata ympäröiviin maihin on tällä hetkellä edellä mainittujen perusrokotusten lisäksi varsin yleiset suositukset. Joka maahan suositellaan harkitsemaan rokotuksia japanin aivotulehdusta ja lavantautia vastaan. Indonesiaan menevien on syytä tarkistaa myös koleran tilanne.

Näiden lisäksi on tietysti tämä ikuisuuskysymys malarialääkityksen tarpeellisuudesta. Malariaanhan ei ole olemassa rokotetta vaan ainoastaan estolääkitys joka sekään ei ole mikään sataprosenttinen suoja. Malarialääkkeet ovat siitä ilkeitä, että ne ovat joko kalliita tai sitten niistä voi tulla vahvoja sivuvaikutuksia. Tämä on varmasti syynä siihen, että kokeneemmat matkaajat eivät niitä suosittele ihan pieneen hätään. Lääkäri ei voi tietenkään vähätellä lääkityksen tarpeellisuutta, mutta hänkin totesi että ensisijainen suoja malariaa vastaan on asianmukainen vaatetus, sillä malaria leviää itikoiden välityksellä.

Meidän matka suuntautuu epäilemättä sivumpaan suurimmista turistialueista ja kaupungeista joten rokotteet eivät ole se osa-alue jossa aiomme säästää. Itse aion tälläkin kertaa käydä lääkäriltä kyselemässä ajantasaisimmat tiedot ennen matkaa. Hepatiiteista ei nyt tarvitse huolehtia sillä Twinrix-piikkien teho kestää ainakin seuraavat 10 vuotta.

Malarian suhteen on tehtävä vielä päätöksiä, sillä tulemme olemaan todennäköisesti kohtalaisen pitkiä aikoja riskialueilla. Viime reissulla mukana oli Malaronea, mutta hintansa takia se tuskin tulee tällä kertaa kysymykseen. Heti seuraava vaihtoehto lienee Lariam, joka on tunnettu sen kiukkuisista sivuvaikutuksista, jotka voivat kestää pitkään.