Bangkok on meillä pelkkä aloituspiste, josta käynnistämme matkan parin päivän pehmeän laskun jälkeen. Tämän takia emme halunneet tuhlata kaupunkimajoitukseen joutavaa rahaa ja asetimme ehdottomaksi hintakatoksi budjettiin varatun viisieuroisen. Isot rahat työnnämme mieluummin paikkoihin, joissa oikeasti haluamme viettää aikaa.

Viime matkalla luotettavaksi osoittautunut Hostelworld.com sai luvan toimia tälläkin kertaa välikätenä. Kahden hengen huoneiden hinnat lähtivät vajaasta kolmesta eurosta. Ryhmämajoituksia sai alle kahdella eurolla, mutta ne sivuutamme suoraan. Pienen vertailun ja tutkiskelun jälkeen päädyimme vitsikkäästi nimettyyn K.S. House Guesthouseen.

Majapaikka sijaitsee vain viiden minuutin kävelymatkan päässä Bangkokin traveller-ghettosta, Khao San Roadista. Viime reissulla tämä elämys jäi kokematta, mutta nyt siihen on mahdollisuus. Toinen uusi tuttavuus on Bangkokin läpi luikerteleva Chao Phraya -joki, johon on matkaa alle puoli kilometriä.

Otimme sen verran halvat huoneet, ettei niihin todennäköisesti kuulu ilmastointia. K.S:stä sellaisia kyllä löytää kun vaan latoo enemmän paalua tiskiin. Lämpimästä vedestä pääsemme nauttimaan ainoastaan mielikuvissamme, mutta kylmää vettä tulee suihkusta yllin kyllin. Täytynee paikkailla vuoden lämpimimmän ajan ja ilmastoinnin puutteen yhteisvaikutuksia virkistävillä jääsuihkuilla.

Valokuvien ja mahdollisten videoiden lähettämisessä pääsemme ainakin hyvään alkuun, sillä kaikissa huoneissa on langaton verkko. Paikan muihin palveluihin lukeutuvat muun muassa pesula, faksi, tv-huone, aamupalaravintola sekä tuttu ja turvallinen turisti-info. Uskoisin, että näillä eväillä on varsin hyvä startata reissu. Varasimme huoneen ainoastaan kolmeksi päiväksi, joten Chiang Mai kutsuu varsin nopeasti.

Kiinnostuneet Google Earthin käyttäjät voivat katsoa paikan sijainnin lataamalla KML-tiedoston, muut saavat luvan tuupata selaimensa Google Mapsiin. Mitättömän kokoisia valokuvia majapaikan tiloista löytyy esimerkiksi KhaoSanRoad.comista.

Vanhojen lajien historia on kaikkea muuta kuin urheilullinen. Kysymys on lähes poikkeuksetta ollut sotataidosta. Ennen tuliaseiden tuloa sotilaan kyky käyttää kehoaan aseena oli korvaamaton. Lajeissa on edelleen mukana aseita kuten miekkoja, keppejä sekä tikareita. Monien maiden historiasta löytyy köyhyyttä, sortoa, kaaosta ja orjuutta, jotka ovat kaikki olleet omiaan kehittämään tylyjä ja tehokkaita itsepuolustusmenetelmiä.

Seuraavassa on pari tiivistä poimintaa Kaakkois-Aasiassa harrastettavista kamppailulajeista.

Muay Thai

Thaimaa on tunnettu kansallislajistaan muay thaista, joka kotoisammin tunnetaan thainyrkkeilynä. Sen esimuodon muay boranin sanotaan olevan jopa 2000 vuotta vanha, joten lajilla on todella pitkä historia.

Usein thainyrkkeilijät aloittavat uransa hyvin nuorena. He saattavat asua salilla ja otella viikoittain tai jopa useita kertoja viikossa. Monille se on tapa elättää itsensä ja perheensä. Lajin ja harjoittelun kovuudesta johtuen thainyrkkeilijöiden ura päättyy varsin nuorena. Usein he kuitenkin jatkavat lajin parissa valmentajina.

Thainyrkkeilyä pidetään varsin brutaalina lajina mitä se tietyssä mielessä onkin. Ottelut käydään pystyssä eli niissä ei ole mattopainia tai lukkoja. Sekä lyöminen että potkiminen on sallittua keskivartaloon ja päähän. Lisäksi potkuja saa suunnata myös jalkoihin. Perinteisten lyöntien ja potkujen lisäksi myös kyynärpäälyönnit sekä polvipotkut ovat sallittuja. Ottelijat käyttävät suojina nyrkkeilyhansikkaita.

Muay thaita läheisesti muistuttavia lajeja harrastetaan myös Thaimaan naapurimaissa. Burmalla on lethwei, Laosilla muay lao, Kambodzalla pradal serey ja Malesialla tomoi. Thaimaan armeijalle lajista on kehitetty oma versio, josta käytetään nimeä lerdrit.

Labokator

Kambodzan historiaan kuuluva labokator on laji, jota käyttivät jo muinaiset Angkorin sotajoukot. Vielä nykyäänkin harrastajat kunnioittavat pukeutumisessaan lajin historiaa mukailemalla khmer-sotilaiden uniformua: vyötärölle kiinnitetään huivi ja pään sekä hauiksien ympärille laitetaan silkkinauhat.

Labokatorissa on edelleen jäljellä sotataidon henki, sillä toisin kuin muay thaissa, siinä ottelut jatkuvat myös maassa ja tekniikkavalikoima on paljon laajempi. Lajin ajatuksena on muuntaa koko keho aseeksi ja siksipä osumia viedään perille myös päällä, vyötäröllä ja sormilla. Laji jakautuu 341 tyyliin, jotka kaikki hakevat tekniikkansa luonnosta. Joukkoon mahtuu lukuisia tekniikoita, joiden tarkoitus on aiheuttaa mahdollisimman suurta vahinkoa nopeasti tai jopa tappaa.

Vovinam

1900-luvulla Ranskan vallan alaisessa Vietnamissa kehittynyt laji on sekoitus monia kamppailulajeja. Laji painottaa fyysisen kunnon lisäksi vahvasti myös henkiseen kehitykseen. Moni lajeista käyttää joko kovaa tai pehmeää tyyliä, mutta vovinam pyrkii käyttämään kumpaakin tehokkaasti. Ajatuksena on, että kova voidaan päihittää pehmeällä ja päinvastoin. Vovinamin opit eivät rajoitu ainoastaan salille tai kehään vaan ne pyritään omaksumaan jokapäiväiseen elämään.

Tyyliltään vovinam eroaa melkoisesti muay thaista ja labokatorista. Lajin erikoisuutena ovat saksipotkut sekä erilaiset hyppyihin yhdistetyt jalkalukot, joilla vastustaja pyritään kaatamaan. Siksipä ottelut muistuttavatkin paljon korealaista taekwondoa.

Vovinam on levinnyt varsin laajasti Vietnamin ulkopuolelle. Onkin varmasti vain ajan kysymys milloin se rantautuu myös Suomeen.

Räväkkää viihdettä

Pelkästään Kaakkois-Aasian alueilla kamppailulajeja on niin käsittämätön määrä, ettei niitä yksinkertaisesti kannata tämän enempää listata. Kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi silatiin, long lomiin, kaliin sekä kombataan. Monien lajien kohdalla kysymys on lähinnä painotuksista ja pienistä vivahde-eroista. Ulkopuolisen silmin lukuisat lajit voivat näyttää hyvin samalta.

Ottelut ovat varsin hupaisaa viihdettä, vaikka monet eivät osaakaan ottaa sitä sellaisena. Niissä ei koskaan ole kysymys vihasta vaan ainoastaan vastustajan ja itsensä voittamisesta. Moniin lajeihin kuuluu olennaisena osana rituaaleja, joilla osoitetaan kunnioitusta jumalille, esi-isille, valmentajille, vastustajille sekä katsojille. Kun lajeja katsoo hieman lähempää, niin niistä löytää paljon muutakin kuin vain turpaan mättämistä.

Otteluissa tunnelma on yleensä hyvin tiivis ja ilma täyttyy kiivaista kannustushuudoista. Vedonlyönti on keskeinen osa ottelua ja joillekin se onkin tärkein syy saapua kehän laidalle kannustamaan kohdettaan voittoon. Mikäli liikut Kaakkois-Aasian suunnalla ja haluat hieman erilaisen matkailuelämyksen niin suosittelen suuntaamaan johonkin suureen otteluun.

Harrastukseen mukaan?

Matkaajien on mahdollista päästä sisään lajien maailmaan. Erityisesti Thaimaassa on lukuisia saleja, jotka ottavat valkonaaman vastaan hyvillä mielin. Tarjolla on päivän kokeiluja, viikon intensiiviharjoitteluja ja innokkaimmat voivat jäädä treenaamaan pidemmäksikin aikaa.

Tässä on kuitenkin syytä pitää järki päässä. Kamppailulajit ovat kokemattoman käsissä veitsi, jolla viiltää todennäköisimmin itseään sormeen. Älä ryntää salille suin päin siinä toivossa, että sinusta tulisi mestari viikon harjoittelun jälkeen. Lyhyessä ajassa saat ainoastaan maistiaisen siitä kuinka thait treenaavat itsensä kuntoon. Harjoittelun alkumetreillä iso osa loukkaantumisista sattuu nimenomaan omasta taitamattomuudesta eikä suinkaan vastustajan käsittelystä. Tiedä omat rajasi.

Älä missään tapauksessa ota osaa kaduilla tai kaupungin laitasaleilla käytäviin turistiotteluihin, joihin kuka tahansa saa osallistua. Siellä saat todennäköisimmin turpaasi ja hyppäät välittömästi pois matkavakuutuksen piiristä. Netistä löytyy myös tarinoita siitä, kuinka voitollaan paikallisen “mestarin” nolannut turisti on mäiskitty ja ryöstetty porukalla ottelun jälkeen. Pidä siis uhosi ja egosi kurissa.

Muay thaita on mahdollista harrastaa myös Suomessa. Siitä puuttuu tietenkin se Thaimaan mukana tuoma karuus, mutta se on ainakin turvallinen tapa kokeilla lajin sopivuutta itselleen. Lisätietoja harjoittelumahdollisuuksista löytyy Suomen Muay Thai -liiton sivuilta.

Maatalous on saaren pääelinkeino ja tärkeimmät tuotteet ovat mausteneilikka sekä kookos. Myös meri tarjoaa elinkeinon monelle saaren asukkaalle. Saarella elää noin 24 000 ihmistä, joista suurin osa asuu Sabangissa ja Balohanin satamakaupungissa. Pulau Wehin saari tunnetaan paikallisten keskuudessa paremmin Sabang- nimellä, jota kannattaa käyttää taksikuskien tai lipunmyyjien kanssa asioidessa.

Pääuskonto on islam, mutta saarelta löytyy myös kristittyjä ja buddhalaisia. Eri etnisten ryhmien vuoksi Sabangista löytyy kirkkoja, moskeijoita ja buddhalaisia temppeleitä. Saarella ollessaan kannattaa käyttäytyä paikallisten tapojen mukaisesti, sillä esimerkiksi vastakkaisen sukupuolen edustajan koskeminen, vasemmalla kädellä tarjoaminen tai vastaanottaminen sekä sormella osoittelu ovat erittäin epäkohteliaita tapoja.

Maa- ja merialueita on suojeltu 60 neliökilometrin alalta, koska niistä on tavattu erittäin harvinaisia lajeja kuten suurisuuhai ja bufo valhallae -sammakko. Koralliriutat muodostavat elinympäristön lukuisille eliöille kuten kaloille, nilviäisille ja matelijoille.

Vuonna 2004 tsunamin vaikutukset olivat Indonesiassa tuhoisat, sillä 130 000 asukasta sai surmansa. Pulau Wehin saari ja sen ympäristö eivät välttyneet tsunamin ja maanjäristyksen yhteisvaikutuksilta: useita ihmisiä menetti henkensä, rakennuksia sortui sekä muun muassa mangrove-metsät vahingoittuvat pahoin. Mittavat jälleenrakennustyöt käynnistyivät välittömästi ja pikkuhiljaa saari on toipunut koettelemuksista. Nykyään esimerkiksi ravintolat, majapaikat, sukelluskeskukset ovat taas kunnossa ja auki vierailijoillekin.

Majoitus, ruoka ja aktiviteetit

Saarella majoittuminen maksaa noin 3-20 euroa per yö. Majoitusvaihtoehtoja löytyy todella vaatimattomista majoista aina uudenkarheisiin, ilmastoituihin mökkeihin. Majapaikkoja rakennetaan jatkuvasti lisää, joten tuoreimmat tilanteet majapaikoista löytyy varmasti paikan päältä.

Perinteisen indonesialaisen ruoan lisäksi saarelle on rantautunut myös länkkärivaikutteisia ruokia kuten pizzaa ja spagettia. Ravintoloissa tarjotaan tietysti myös runsaasti erilaisia kalaruokia sekä herkullisia trooppisia hedelmiä. Myös erikoisempia ruokia voi saada jos ne tilaa hyvissä ajoin etukäteen.

Pulau Wehin ympäristössä on parikymmentä sukelluskohdetta sekä tietysti mainiot mahdollisuudet snorklailla kirkkaissa vesissä. Sukeltaminen on mahdollista läpi vuoden – vesi on noin 28-asteista lukuunottamatta joulukuusta helmikuuhun kestävää viieämpää kautta. Näkyvyys on keskimäärin 20-30 metriä. Veden alla voi törmätä esimerkiksi kilpikonniin, rauskuihin, mureenoihin, mustekaloihin, merihevosiin, haihin ja muihin värikkäisiin otuksiin. Upeissa koralleissa, jättimäisissä simpukoissa ja värikkäissä merietanoissa riittää varmasti pällisteltävää. Lumbalumba-sukelluskerhon sivuilta löytyy tarkempaa tietoa sukelluskohteista.

Pulau Wehissä toimii muutamia sukelluskerhoja, joiden kautta pääsee veden alle noin 25 eurolla per kerta. Hintaan sisältyy opas, vuokravälineet ja venekyyti. Luultavasti tulemme vuokraamaan myös taskulampun vedenalaista valokuvausta varten.

Turismi lisääntyy kaiken aikaa, sillä rauhallinen meininki, kaunis luonto sekä kiipeily- ja sukellusmahdollisuudet houkuttelevat ihmisiä paikalle. Alkoholituotteiden runsas käyttäminen ei liene kovin soveliasta, joten mitään railakasta biletysmenoa saarelta ei kannata lähteä hakemaan.

Kuljetukset saarelle

Sumatran pääkaupungista Medanista Banda Acehiin kulkee useita busseja päivässä. Matka kestää noin 13 tuntia. Banda Acehista Krueng Raya -nimiseen satamaan matka taksilla kestää noin 45 minuuttia. Lauttoja lähtee vain kaksi kertaa päivässä, joten aikataulut kannattaa varmistella hyvissä ajoin. Nopeammalla lautalla matka Balohaniin kestää noin tunnin ja hitaammalla autolautalla matkaan menee pari tuntia. Ensimmäisen luokan tiketti nopealla lautalla maksaa noin viisi euroa. Saaren sisällä liikkuminen paikasta toiseen sujuu parhaiten joko minibussilla tai taksilla.

Jos bussilla huristelu läpi Indonesian ei syystä tai toisesta kiinnosta, helpoin keino rantautua saarelle on ottaa lento esimerkiksi Medanista Banda Acehiin ja siitä jatkaa lautalla Pulau Wehiin.

Niin mukavia kuin kuvat ovatkin, niissä jää yksi keskeinen ympäristön ja tunnelman luoja puuttumaan: ääni. On sanottu, että elokuvissa 80 % tiedosta tulee kuvasta ja 20 % äänestä. Kun katsotaan tunnelmaa, luvut ovat samat mutta päinvastoin. Se on yksi niistä syistä, joiden takia päätimme alkuarpomisen jälkeen ottaa mukaan videokameran. Vieras ja tuntematon äänimaisema on keskeinen osa matkailua.

Tuttavani on tajunnut äänen merkityksen ja hän onkin reissuillaan äänittänyt ympäristön ääniä minidisc-soittimella. Sain lainaksi CD-levyn, jonne on maalattu ripaus Indonesian kirjavaa äänimaisemaa. Hänen luvallaan keräsin levyltä muutamia paloja ja koostin niistä pätkän teidän lukijoiden kuunneltavaksi.

Ladatkaa Indonesian äänimaailma ja mielikuvitusmatka Sumatran saarelle voi alkaa.

Ulkoasiainministeriöltä pamahti eilen pihalle kaksi uutta matkustustiedotetta. Kambodzan tiedotteessa ei oikeastaan ollut mitään uutta. Phnom Penhissä turisteja on ryöstelty kuten ennenkin, joten pieni varovaisuus on paikoillaan. Tiedotteessa varoiteltiin erityisesti moottoripyörillä liikkuvista varkaista.

Se kertoo siitä, että turistit kävelevät edelleen helposti vietävät napposkassit olallaan. Jos tavaraa on enemmän, suosittelen siirtymään reppuun sillä sitä ei ohiajolla selästä niin vaan viedä.

Laosissa joitakin matkaajia on ryöstetty tie- ja vesiosuuksilla, mutta maa on kuitenkin ihan turvallinen kohde matkustaa. Vietnamin sodan fiiliksissä kylvetyt miinakentät ovat asia, johon kannattaa suhtautua terveellä vakavuudella. Meidänkin kohteista Savannakhet on ahkerasti miinoitettu, joten joutava metsissä samoilu on parempi jättää toiseen paikkaan.

Humeksia kanssa painivien on hyvä muistaa, että maahan ollaan suunnittelemassa astetta topakampaa rangaistuskäytäntöä. Vankilareissu voi olla pitkä ja pahimmassa tapauksessa hallussapidosta, valmistuksesta, salakuljetuksesta tai kaupasta saattaa läsähtää nappi otsaan. Drugs are bad, mmmkay?

Olemme yrittäneet selvittää paikallisia tapoja ja sääntöjä mahdollisimman tarkasti, mutta matkustustiedote osasi silti yllättää. En tiedä miten olemme tällaisen yksityiskohdan ohittaneet: Laosilaiset tarvitsevat erityisen luvan maansa viranomaisilta, jos kutsuvat kotiinsa ulkomaalaisia vieraita. Mikä vitsikkäintä, tästä rikoksesta voidaan rankaista myös ulkomaista vierasta. Fiksua lienee harkita kahteen kertaan ennen kuin työntää nokkansa paikallisten koteihin.

Mitään sen erikoisempaa tiedotteissa ei sitten ollutkaan. Ne normaalit, lähes joka maahan pätevät asiat on hyvä pitää mielessä. Kun on vähän varovaisempi eikä hölmöile niin kaikki sujuu paljon paremmin.

Matkustustiedote: Kambdoza
Matkustustiedote: Laos

* * * *

Laosin kutsumislupa-asia vaikutti niin omituiselta, että päätimme ottaa yhteyttä Suomen suurlähetystöön Thaimaassa. Kysyimme, että millaisilla yhteyksissä tällainen lupa on anottava ja koskeeko se ihan arkisia kahvilla käyntejä. Saimme vastauksen, mutta se ei tarkentanut asiaa juuri lainkaan: Laosin viranomaiset päättävät, milloin vierailulupaa tarvitaan. Paikallisen kutsujan tulee hoitaa lupa-asiat kuntoon maansa viranomaisten kanssa (ns. Head of Village).

Puisto on oikea lintupongareiden unelma, sillä alueella on tavattu 350 lintulajia. Alueella elelee noin 200 nisäkäslajia, 55 eri sammakkolajia ja 67 käärmelajia. Toivottavasti pääsemme pongaamaan myös lepakoita, joita puistossa on 80 eri lajia. Kasvillisuudesta enemmän kiinnostuneet retkeilijät voivat löytää puistosta yli 10 000 eri kasvilajia.

Alueella asuu metsästäjä-keräilijöitä, orang asleja. Orang aslit ovat Malesian alkuperäisasukkaita ja heitä on Taman Negaran alueella noin 500. Elämäntyyliin kuuluu väliaikaisissa rakennelmissa asuminen, paikasta toiseen siirtyminen ravinnon perässä, puhallusputkilla metsästäminen ja vähäiset yhteydet muuhun maailmaan. Nykyään kuitenkin turistit pääsevät maksua vastaan vierailemaan orang aslien yhteisöissä.

Trooppisen ilmaston vuoksi päivälämpötilat vaihtelevat 25-37 asteen välillä ja kosteusprosentti on korkea, yli 80%. Rankkoja monsuunisateita tulee lokakuusta tammikuuhun. Puisto on auki ympäri vuoden, mutta sadekauden aikana on hyvä varmistella, etteivät joet ole tulvineet pahasti yli. Miellyttävin aika vierailla puistossa on maaliskuusta syyskuulle, koska silloin on kuivempaa ja monien eläinten lisääntymisaika.

Majoitus, aktiviteetit ja pääsymaksut

Koska Taman Negarasta on kasvamassa yhä suositumpi vierailukohde niin Malesialaisten kuin Singaporilaistenkin keskuudessa, et ole varmasti ainut vierailija puistossa. Kesäkuussa paikallisilla on lomaa, joten silloin majoituksen saaminen ja aktiviteettien järjestäminen voi olla hankalaa jos niitä ei ole bookannut etukäteen.

Helpoin tapa on varata koko setti, johon sisältyvät majoitukset, ruoat ja kuljetukset. Toinen tapa on varata esimerkiksi vain majoitus etukäteen ja päättää muista aktiviteeteista vasta paikan päällä. Puistossa voi tehdä paljon erihintaisia ja vaativuudeltaan eritasoisia retkiä. Tarjolla on lukuisia valmiita retkipaketteja, mutta myös oman retken räätälöimisestä voi neuvotella.

Kalastus, vuorikiipeily, viidakkoseikkailut, eläin- ja kasvibongaus, luolatutkimukset, yösafarit ja kanotointi ovat muutamia esimerkkejä siitä, mitä Taman Negarassa voi harrastaa jos pelkkä käppäily ympäriinsä ei tarjoile riittävästi elämyksiä. Joitakin retkeily- ja kalastustarvikkeita saa vuokrattua puiston keskuksesta, joten koko varustusarsenaalia ei tarvitse kanniskella mukanaan.

Majoitusmahdollisuuksia löytyy laidasta laitaan. Majoituspaikat vaihtelevat aina hienoista perhemökeistä vaatimattomampiin huoneisiin ja bungaloweihin. Retkeilystä intoutuneille on tarjolla myös leirintäaluepaikkoja reilun euron hintaan. Joihinkin majoituspaikkoihin ei pääse kuin vesiteitse, joten lienee viisainta ottaa hyvissä ajoin selville oman majapaikan tarkka sijainti.

Alueella ei ole pankkiautomaatteja, joten lähimmissä kaupungeissa on viimeinen mahdollisuus nostaa käteistä. Huomioi, että pankit ovat auki arkipäivisin vain kello 9.30 – 15.30 ja viikonloppusin kiinni. Vain muutamissa resorteissa voi maksaa pankkikorteilla, joten käteistä rahaa on hyvä olla mukana.

Puistossa käyskennelläkseen tarvitaan erilaisia lupia. Sisäänpääsymaksu on 20 senttiä, kuukauden kameralupa on noin euron ja leiriytyminen maksaa 40 sentistä euroon per yö. Vaikka omin päin kikkailu on varsin mukavaa, saa luonnosta enemmän irti jos joku asiaan enemmän perehtynyt on mukana. Perusoppaan saa päiväksi reilulla 30 eurolla ja reilut 50 euroa sijoittamalla saa esimerkiksi lintuihin tai kasveihin erikoistuneen oppaan seuraksi.

Muutama neuvo viidakossa samoilijoille

Ilman asiantuntevaa opasta ei kannata lähteä liian pitkille reiteille, sillä kuuma ilma ja kosteus sekä epätasainen maasto tekevät lyhyeltäkin vaikuttavasta reitistä haastavan. Mukana kannattaa olla reilusti vettä ja ruokaa, sillä viidakosta summamutikassa syöminen ja juominen kokemattomalle ei ole todellakaan suositeltavaa.

Kevyet, pitkähihaiset paidat ja pitkälahkeiset housut sekä hyväksi todetut kengät kuuluvat perusvarustukseen. Ne estävät pienimpien naarmujen syntymisen ja pitävät enimmät ötökät loitolla. Taman Negarassa kuljeskellessaan voi törmätä verta imeviin otuksiin, iilimatoihin. Lukemani mukaan ne ovat melkoinen riesa etenkin siksi, ettei verenvuoto puremakohdasta meinaa tyrehtyä kovinkaan helposti.

Muutama yksinkertainen sääntö on hyvä muistaa: älä häiritse tai tapa eläimiä, älä terrorisoi niiden pesiä äläkä kerää luonnosta mitään mukaasi. Kulje merkityillä poluilla äläkä turhaan katko tai tallaile kasveja. Kuljeta mukanasi jonkinlaista veistä, vedeltä suojassa olevia tulitikkuja ja taskulamppua.

Älä hortoile viidakossa itsestäsi ellet tiedä mitä olet tekemässä, sillä eksymisen riski on todella suuri ja tapaturman sattuessa kukaan ei ole auttamassa sinua. Kuskaa mukanasi pientä ensiapulaukkua, jossa on puhdistusainetta, laastareita, ideaaliside, hydrocortisonia ja jotain muuta allergialääkettä.

Harvinaisten eläinten, kuten tiikereiden ja norsujen, näkeminen on erittäin epätodennäköistä. Monet matkailijat luulevat näkevänsä kaikki listoilla mainitut eläimet ja pettyvät kun näkevät “vain” perhosia ja muita pienempiä eläimiä. Jotkut eivät näe edes niitä, koska kiirehtivät polkuja mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Välillä on hyvä pysähtyä, kuunnella ääniä ja tarkkailla ympäristöä. Sademetsässä käyskentelystä kannattaa nauttia eikä asettaa huikeita ennakko-odotuksia pongailtavien eläimien ja kasvien suhteen.

Kuljetukset puistoon

Puistossa on neljä pääsisäänkäyntiä: pohjoinen Kuala Koh, itäinen Tanjung Mentong, eteläinen Kuala Tahan ja läntinen Sungai Relau. Vaikka pääsisimme jollain konstilla läntisen sisäänkäynnin kautta puistoon, ajattelimme kuitenkin käyttää pääsisäänkäyntiä eli eteläistä Kuala Tahanin väylää.

Suunnitelmissamme olisi hurauttaa junalla tai bussilla Jerantutiin. Jerantutista siirrymme Kuala Temblingiin, josta matka jatkuu jokiveneellä Kuala Tahaniin. Kuljetuksia lähtee vain kaksi päivässä (kello 9.00 ja 14.00), joten veneestä ei parane myöhästyä. Myös bussilla pääsee Kuala Tahaniin, mutta maisemat ovat ilmeisesti paljon komeammat veneestä käsin pällisteltyinä. Lisäksi tien Kuala Tahaniin kuvataan muistuttavan lähinnä vuoristorataa, joten jokivene lienee miellyttävämpi vaihtoehto.

Niin busseja kuin juniakin löytyy monesta eri hinta- ja laatuluokasta. Yritämme päästä ilmastoituihin busseihin ja juniin, jotta olo ei kävisi liian tukalaksi tuntikausia kestävien siirtymisten aikana. Keskellä viidakkoa matkaaminen on varmasti mielenkiintoinen kokemus, vaikka vauhti ei päätä huimaisikaan hitaasti puksuttavan junan kyydissä.

Aikaisemmin tänä vuonna Malesiaa sai kärsiä pahimmasta tulvasta 40 vuoteen. Hyvin ei mene nytkään. Tällä hetkellä maata riivaavat monsuunisateet, joiden aiheuttamat tulvat ovat tappaneet 12 ihmistä. Näiden lisäksi yli 20 000 on joutunut jättämään kotinsa. Helpostusta ei ole ihan heti luvassa, sillä meteorologit ovat ennustaneet loppuviikolle lisää sateita.

Idässä tulvat ovat katkoneet teitä Kelantanin ja Terengganun maakunnissa ja etelässä sai kärsiä Johorin maakunta. Näistä viimeinen on ollut pahimmassa myllerryksestä. Yksistään Johorin maakunnassa noin 13 000 asukasta on joutunut pakenemaan kodeistaan.

Johor on Malesian keskeinen palmuöljyn ja kumin tuottaja sekä kasvisten ja siipikarjan kasvattaja. Asiantuntijat ovatkin arvelleet, että tulvat saattavat vaikuttaa paitsi vientituotteiden niin myös ruoan hintaan.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin pienen kylän, joka selvisi meille tuttavan kautta. Olemme nähneet lukuisia valokuvia kyseisestä paikasta ja meillä on ollut myös pieni tuntuma siitä minne päin Indonesiaa se sijoittuu. Kylän nimi on kuitenkin pysynyt arvoituksena eikä sen tarkasta sijainnista ole ollut kuin hyviä arvauksia. Sen tiesimme, että sinne pääsee jokea pitkin ja se on keskellä viidakkoa.

Netin tonkiminen paljasti, että tämä pieni yhteisö on täysi tuntemattomuus maailmalle, sillä siitä ei löydy käytännössä mitään tietoa. Kylän nimi selvisi meille tänään, mutta emme tunne, että meillä on oikeutta nostaa tätä paikkaa maailmankartalle, joten nimi jääköön mainitsematta.

Yksikään käytössämme olevista kartoista ei näyttänyt kylän sijaintia eikä mikään ihme, sillä siellä asuu vain kourallinen ihmisiä. Kylään mennään kuitenkin samaista jokea pitkin, jonka varrella sijaitsee selvästi suurempi Tampor-paloh. Se on nähtävissä myös Google Earthissa.

Karttojen puutetta paikkasi netistä löytämäni dokumentti, jossa oli Pohjois-Sumatran pienimpien kylien sijainteja. Sieltä löytyi myös meidän päämäärämme. Satelliittikuvista en kuitenkaan nähnyt kylää tismalleen samassa kohdassa, mutta saimme ainakin varmistuksen, että kylä on viiden kilometrin sisällä meidän arvioista. Nyt meillä on siis selkeä suunta ja päämäärä – paikalliset varmasti auttavat loppumetrit.

Kylään aikoessa on kuitenkin pakko järjestää kattoa pään päälle, sillä majapaikkoja siellä ei tietenkään ole. Tässäkin tuttava auttoi, sillä hän antoi meille kokeiltavaksi omassa käytössään olleen yhden hengen teltan. Teltta on kuitenkin sen verran tilava, että siellä mahtuu kaksikin nukkumaan. Rinkat eivät sentään mahdu, mutta ne voi änkeä leveän päällikankaan alle. Koko hökötyksellä on painoa alle kaksi kiloa, joten sen kantaminenkaan ei välttämättä ole mikään mahdoton ongelma. Ehdotonta päätöstä teltan kuskaamisesta emme ole kuitenkaan vielä tehneet, sillä meidän on ensiksi laskettava paljonko kaikki muut rojut tulevat painamaan.

Mikäli päätämme ottaa teltan mukaan, niin todennäköisesti emme kuskaa sitä 3,5 kuukautta vain tämän yhden paikan takia. Meillä on suunnitelmassa useampikin viidakkokohde ja matkalla on monia todella pieniä kyliä, joissa ei välttämättä ole majapaikkoja. Teltta antaa mahdollisuuden yöpyä myös vähän syrjäisemmillä seuduilla ja sen avulla on myös vaivatonta tehdä useamman päivän mittaisia vaelluksia.

Jos lopulta selviämme kylään, niin ajatuksena on viedä Suomesta tuliaisena tuttavan ottamia kuvia kyläläisistä, koska hän ei itse pääse juuri nyt reissaamaan. Meidän noustessa kanootista saamme varmasti melkoisen määrän katseita puoleemme, mutta elämme toivossa, että valokuvien avulla voitamme nopeammin kyläläisten luottamuksen ja että he ottaisivat meidät hyvillä mielin vastaan. Toivottavasti valokuvista on iloa myös heille itselleen.

Arjen kiireiden takia matkasuunnitelma on edelleen vaiheessa ja kirjoittaminenkin ollut viime aikoina olematonta. Paikataan tilannettaa kertomalla, että meidänkin suunnittelussa suurena apuvälineenä toimiva Google Maps on lisännyt valikoimiinsa Malesian tie- ja raidekartastot.

Kartat kattavat pääteiden lisäksi myös kaupunkien pienet syrjäkujat ja rautatieasemien sijainnit on merkitty erillisellä kuvakkeella. Kuvakkeet ovat ilmestyneet myös Thaimaahan, mutta siellä rautateitä ei ole merkitty niin, että ne voisi erottaa autoteistä.

Kambodzan, Vietnamin ja Indonesian kohdalla joutuu edelleen kärvistelemään karkeilla päätiekartoilla, mutta niistäkin on suuri apu suunnitelmaa tehdessä. Thaimaan kohdalla oman konstikkuutensa tuo englanninkielisen translitteroinnin puute – kaikki nimet ovat ainoastaan thaiksi.

Vaikka matkasuunnitelma ei vielä olekaan täysin valmis, on joitain asioita lyöty lukkoon. Kaikki aikaisemmin suunnitellut maat ovat edelleen mukana, mutta aikataulua ja reittiä olemme muuttaneet jonkin verran. Kulkuneuvojen kohdalla joudumme näillä näkymin tekemään pieniä kompromisseja. Saimme myös yllätyksenä erään henkilön avustuksella kokonaan uudenlaisia mahdollisuuksia, mutta eipä siitä vielä tässä vaiheessa enempää. Tarkempaa tietoa tulee luonnollisesti heti kun saamme suunnitelmat lyötyä lukkoon.

Vietnam kieriskelee tällä hetkellä tulvien kynsissä. Tiedostusvälineitä katsoessa jää sellainen kuva, että niistä aiheutuneita ongelmia on vain kaksi: karkuun päässeet krokotiilit ja saarroksissa olevat turistit. Ehkä on aiheellista kertoa kuinka tulva koskettaa todellisia uhreja – paikallisia.

Tulvat ovat ravistelleet erityisesti Keski-Vietnamia, jolloin maan suurimmat kaupungit Hanoi, Ho Chi Minh City ja Haiphong ovat välttyneet kaikkein pahimmalta myräkältä. Keskinen alue ei kuitenkaan ole autio, sillä siellä sijaitsevat muun muassa 750 000 asukkaan Da Nang sekä 350 000 asukkaan Hue, joista jälkimmäinen on meidänkin matkasuunnitelmassa. Pahoilla tulva-alueilla asuu satojatuhansia ihmisiä.

Tällä hetkellä kuolleita on virallisesti reilut 200, mutta useita on edelleen kadoksissa joten todellinen uhriluku lienee suurempi. Aineellisten vahinkojen määrä on noussut yli 200 000 euroon ja monien paikallisten ruokavarastot ovat menneet virran vietäväksi tai pilaantuneet. Valtio onkin lähettäny asukkaille ensiavuksi 5 500 tonnia riisiä.

Pitkään jatkunut tulva on keskeinen turvallisuusriski, sillä se edesauttaa tautien leviämistä. Viranomaiset pelkäävätkin erityisesti lintuinfluenssan leviämistä. Viime kuussa virus tappoi satoja sorsia ja tartunta havaittiin useassa provinssissa. Vellovat vesimassat ovat rampauttaneet auto- sekä junaliikenteen ja katkaiseet monilla alueilla sähkö- ja puhelinverkon.

Media on näiden maiden kohdalla pääsääntöisesti kiinnostunut vain turisteista. He joko selviävät tai sitten eivät – mitään muita vaihtoehtoja ei ole. Selvinneet lentävät takaisin kotiin ja kaikki on hyvin, mutta paikalliset joutuvat käsittelemään myös jälkiseuraukset ja jatkamaan elämäänsä kaaoksen keskellä. Jos siis olet matkustamassa Vietnamin suuntaan, kannattaa omaa rahavirtaansa suunnata niille oikeille paikallisille ja jättää länsimaisen hapatuksen tukeminen vähemmälle.