Puisto on oikea lintupongareiden unelma, sillä alueella on tavattu 350 lintulajia. Alueella elelee noin 200 nisäkäslajia, 55 eri sammakkolajia ja 67 käärmelajia. Toivottavasti pääsemme pongaamaan myös lepakoita, joita puistossa on 80 eri lajia. Kasvillisuudesta enemmän kiinnostuneet retkeilijät voivat löytää puistosta yli 10 000 eri kasvilajia.

Alueella asuu metsästäjä-keräilijöitä, orang asleja. Orang aslit ovat Malesian alkuperäisasukkaita ja heitä on Taman Negaran alueella noin 500. Elämäntyyliin kuuluu väliaikaisissa rakennelmissa asuminen, paikasta toiseen siirtyminen ravinnon perässä, puhallusputkilla metsästäminen ja vähäiset yhteydet muuhun maailmaan. Nykyään kuitenkin turistit pääsevät maksua vastaan vierailemaan orang aslien yhteisöissä.

Trooppisen ilmaston vuoksi päivälämpötilat vaihtelevat 25-37 asteen välillä ja kosteusprosentti on korkea, yli 80%. Rankkoja monsuunisateita tulee lokakuusta tammikuuhun. Puisto on auki ympäri vuoden, mutta sadekauden aikana on hyvä varmistella, etteivät joet ole tulvineet pahasti yli. Miellyttävin aika vierailla puistossa on maaliskuusta syyskuulle, koska silloin on kuivempaa ja monien eläinten lisääntymisaika.

Majoitus, aktiviteetit ja pääsymaksut

Koska Taman Negarasta on kasvamassa yhä suositumpi vierailukohde niin Malesialaisten kuin Singaporilaistenkin keskuudessa, et ole varmasti ainut vierailija puistossa. Kesäkuussa paikallisilla on lomaa, joten silloin majoituksen saaminen ja aktiviteettien järjestäminen voi olla hankalaa jos niitä ei ole bookannut etukäteen.

Helpoin tapa on varata koko setti, johon sisältyvät majoitukset, ruoat ja kuljetukset. Toinen tapa on varata esimerkiksi vain majoitus etukäteen ja päättää muista aktiviteeteista vasta paikan päällä. Puistossa voi tehdä paljon erihintaisia ja vaativuudeltaan eritasoisia retkiä. Tarjolla on lukuisia valmiita retkipaketteja, mutta myös oman retken räätälöimisestä voi neuvotella.

Kalastus, vuorikiipeily, viidakkoseikkailut, eläin- ja kasvibongaus, luolatutkimukset, yösafarit ja kanotointi ovat muutamia esimerkkejä siitä, mitä Taman Negarassa voi harrastaa jos pelkkä käppäily ympäriinsä ei tarjoile riittävästi elämyksiä. Joitakin retkeily- ja kalastustarvikkeita saa vuokrattua puiston keskuksesta, joten koko varustusarsenaalia ei tarvitse kanniskella mukanaan.

Majoitusmahdollisuuksia löytyy laidasta laitaan. Majoituspaikat vaihtelevat aina hienoista perhemökeistä vaatimattomampiin huoneisiin ja bungaloweihin. Retkeilystä intoutuneille on tarjolla myös leirintäaluepaikkoja reilun euron hintaan. Joihinkin majoituspaikkoihin ei pääse kuin vesiteitse, joten lienee viisainta ottaa hyvissä ajoin selville oman majapaikan tarkka sijainti.

Alueella ei ole pankkiautomaatteja, joten lähimmissä kaupungeissa on viimeinen mahdollisuus nostaa käteistä. Huomioi, että pankit ovat auki arkipäivisin vain kello 9.30 – 15.30 ja viikonloppusin kiinni. Vain muutamissa resorteissa voi maksaa pankkikorteilla, joten käteistä rahaa on hyvä olla mukana.

Puistossa käyskennelläkseen tarvitaan erilaisia lupia. Sisäänpääsymaksu on 20 senttiä, kuukauden kameralupa on noin euron ja leiriytyminen maksaa 40 sentistä euroon per yö. Vaikka omin päin kikkailu on varsin mukavaa, saa luonnosta enemmän irti jos joku asiaan enemmän perehtynyt on mukana. Perusoppaan saa päiväksi reilulla 30 eurolla ja reilut 50 euroa sijoittamalla saa esimerkiksi lintuihin tai kasveihin erikoistuneen oppaan seuraksi.

Muutama neuvo viidakossa samoilijoille

Ilman asiantuntevaa opasta ei kannata lähteä liian pitkille reiteille, sillä kuuma ilma ja kosteus sekä epätasainen maasto tekevät lyhyeltäkin vaikuttavasta reitistä haastavan. Mukana kannattaa olla reilusti vettä ja ruokaa, sillä viidakosta summamutikassa syöminen ja juominen kokemattomalle ei ole todellakaan suositeltavaa.

Kevyet, pitkähihaiset paidat ja pitkälahkeiset housut sekä hyväksi todetut kengät kuuluvat perusvarustukseen. Ne estävät pienimpien naarmujen syntymisen ja pitävät enimmät ötökät loitolla. Taman Negarassa kuljeskellessaan voi törmätä verta imeviin otuksiin, iilimatoihin. Lukemani mukaan ne ovat melkoinen riesa etenkin siksi, ettei verenvuoto puremakohdasta meinaa tyrehtyä kovinkaan helposti.

Muutama yksinkertainen sääntö on hyvä muistaa: älä häiritse tai tapa eläimiä, älä terrorisoi niiden pesiä äläkä kerää luonnosta mitään mukaasi. Kulje merkityillä poluilla äläkä turhaan katko tai tallaile kasveja. Kuljeta mukanasi jonkinlaista veistä, vedeltä suojassa olevia tulitikkuja ja taskulamppua.

Älä hortoile viidakossa itsestäsi ellet tiedä mitä olet tekemässä, sillä eksymisen riski on todella suuri ja tapaturman sattuessa kukaan ei ole auttamassa sinua. Kuskaa mukanasi pientä ensiapulaukkua, jossa on puhdistusainetta, laastareita, ideaaliside, hydrocortisonia ja jotain muuta allergialääkettä.

Harvinaisten eläinten, kuten tiikereiden ja norsujen, näkeminen on erittäin epätodennäköistä. Monet matkailijat luulevat näkevänsä kaikki listoilla mainitut eläimet ja pettyvät kun näkevät “vain” perhosia ja muita pienempiä eläimiä. Jotkut eivät näe edes niitä, koska kiirehtivät polkuja mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Välillä on hyvä pysähtyä, kuunnella ääniä ja tarkkailla ympäristöä. Sademetsässä käyskentelystä kannattaa nauttia eikä asettaa huikeita ennakko-odotuksia pongailtavien eläimien ja kasvien suhteen.

Kuljetukset puistoon

Puistossa on neljä pääsisäänkäyntiä: pohjoinen Kuala Koh, itäinen Tanjung Mentong, eteläinen Kuala Tahan ja läntinen Sungai Relau. Vaikka pääsisimme jollain konstilla läntisen sisäänkäynnin kautta puistoon, ajattelimme kuitenkin käyttää pääsisäänkäyntiä eli eteläistä Kuala Tahanin väylää.

Suunnitelmissamme olisi hurauttaa junalla tai bussilla Jerantutiin. Jerantutista siirrymme Kuala Temblingiin, josta matka jatkuu jokiveneellä Kuala Tahaniin. Kuljetuksia lähtee vain kaksi päivässä (kello 9.00 ja 14.00), joten veneestä ei parane myöhästyä. Myös bussilla pääsee Kuala Tahaniin, mutta maisemat ovat ilmeisesti paljon komeammat veneestä käsin pällisteltyinä. Lisäksi tien Kuala Tahaniin kuvataan muistuttavan lähinnä vuoristorataa, joten jokivene lienee miellyttävämpi vaihtoehto.

Niin busseja kuin juniakin löytyy monesta eri hinta- ja laatuluokasta. Yritämme päästä ilmastoituihin busseihin ja juniin, jotta olo ei kävisi liian tukalaksi tuntikausia kestävien siirtymisten aikana. Keskellä viidakkoa matkaaminen on varmasti mielenkiintoinen kokemus, vaikka vauhti ei päätä huimaisikaan hitaasti puksuttavan junan kyydissä.

Aikaisemmin tänä vuonna Malesiaa sai kärsiä pahimmasta tulvasta 40 vuoteen. Hyvin ei mene nytkään. Tällä hetkellä maata riivaavat monsuunisateet, joiden aiheuttamat tulvat ovat tappaneet 12 ihmistä. Näiden lisäksi yli 20 000 on joutunut jättämään kotinsa. Helpostusta ei ole ihan heti luvassa, sillä meteorologit ovat ennustaneet loppuviikolle lisää sateita.

Idässä tulvat ovat katkoneet teitä Kelantanin ja Terengganun maakunnissa ja etelässä sai kärsiä Johorin maakunta. Näistä viimeinen on ollut pahimmassa myllerryksestä. Yksistään Johorin maakunnassa noin 13 000 asukasta on joutunut pakenemaan kodeistaan.

Johor on Malesian keskeinen palmuöljyn ja kumin tuottaja sekä kasvisten ja siipikarjan kasvattaja. Asiantuntijat ovatkin arvelleet, että tulvat saattavat vaikuttaa paitsi vientituotteiden niin myös ruoan hintaan.

Opettele perusteet

Ennen matkalle lähtöä asioista kannattaa ottaa itse selvää. Monesti matkalle lähdetään ja luotetaan siihen, että paikan päältä palkattu opas hoitaa hommansa tyylillä ja taidolla. Yleensä näin varmasti onkin, mutta asiassa on mukana myös pieni ongelma.

Kovinkaan monella matkaajalla ei ole päiväkausia aikaa odotella eläinten näkemistä ja siksi he hilautuvatkin paikkoihin, jossa eläimien näkeminen on todennäköistä. Oppaiden työ on raakaa bisnestä ja heidän on varmistettava, että maksavat asiakkaat oikeasti näkevät haluamansa. Siksi joissain paikoissa on järjestetty laittomia ruokinta-alueita, jonne puolikesyt eläimet tulevat odottamaan ruokkivan turistin kättä. Tällaiset ruokintapaikat ovat vaarallisia paitsi ihmisille niin myös eläimille. Esimerkiksi Indonesian orangit voivat saada itseensä ihmisten tauteja ja levittää niitä koko orankiyhteisöön.

Luontoon kannattaa lähteä sillä asenteella, että se uhanalainen tiikeri tai villi apina ei välttämättä tule juuri sinun kohdallasi vastaan.

Näe, älä katso

Tästä päästäänkin kysymykseen: miksi sademetsiä pitäisi koluta jos siellä ei kerta mitään näe? Ongelma on useimmiten siinä, että ihmiset katsovat, mutta eivät näe. Sitä odottaa näkevänsä jotain suurta ja erikoista eikä tajua, että ympärillä vipisee hirvittävä määrä pientä elämää. Kannattaakin vähentää askelten lukumäärää ja alkaa oikeasti näkemään mitä kaikkea polkujen varsilla, puiden rungoilla ja purojen rannoilla viipottaa. Thaimaan Khao Sokin kansallispuistossa näimme joka vaelluksella jotain uutta, mutta useimmiten ihmiset vain kävelivät meidän ohi vaikka kuinka osoittelimme kameroilla örkkejä. Jos odottaa näkevänsä vain apinoita, ei varmasti näe muuta kuin apinoita.

Kun eläimiä sitten lopulta näkee, niin niitä ei kannata hätistellä pois liiallisella innokkuudella. Otuksia kannattaa katsella siltä etäisyydeltä mille ne uskaltavat itse tulla. Ja jos ne sattuvat tulemaan lähelle niin niitä ei kannata koskea eikä niille varsinkaan pidä antaa ruokaa. Hyvänä esimerkkinä huonosta toiminnasta olivat eräät nuoret miehet Erawanin vesiputouksilla, Thaimaassa. Kun apinat tulivat hyppimään lähietäisyydelle, nämä sankarit päättivät alkaa ravistella puita, joissa apinat keikkuivat.

Älä roskaa

Jos metsässä ei muistaisi mitään muuta niin ainakin yhden asian: älä roskaa. Joka ikisessä luontokohteessa näkyi röökintumppeja, karkkipapereita, vesipulloja ja muuta törkyä. Viesti on siis varsin yksinkertainen: jos viet luontoon jotain niin tuo se sieltä myös pois. Ikävää huomata, että kansallispuistot ovat joutuneet rakentamaan panttijärjestelmän, jotta vierailijat eivät jättäisi jätöksiään metsään. Sekään ei vaan tunnu kaikkiin auttavan.

Muista turvallisuus ja varusteet

Oikealla varustautumisella ja asenteella metsät ovat turvallisia paikkoja liikkua. Riittävä annos rämäpäisyyttä ja henki saattaa lähteä. Sademetsät ovat pullollaan enemmän tai vähemmän myrkyllisiä eläimiä. Erityisesti käärmeet ja hämähäkit on syytä jättää niille kuuluvaan rauhaan. Hyvinkin pieni karvakinttu saattaa tuikata sen verran tuhtia myrkkyä, että jos nyt ei elämä pakene niin ainakin loppumatka on piloilla.

Bikinit ja sandaalit on parempi jättää majapaikkaan. Pitkävartiset kengät, pitkälahkeiset housut sekä pitkähihainen paita ovat hyvänä apuna näitä pieniä pirulaisia vastaan. Ne suojaavat hyvin myös hyttysiltä ja muilta öttiäisiltä.

Poluilla vai sivussa?

Monesti eläimet osaavat välttää vilkkaimpia kulkureittejä, mutta poluilta poistumisessa kannattaa käyttää tervettä harkintaa. Ihmiselle tympeiden elikoiden määrä nousee välittömästi kun puskaan astuu ja siellä niiden havaitseminen on entistä vaikeampaa. Erityisesti lähes näkymättömiä hämähäkin seittejä on tarkkailtava. Jokaista askelta kannattaa harkita tarkkaan ja oikeasti katsoa mihin astuu. Toisaalta taas ei pidä tuijottaa vain jalkojaan. Lehtivihreään sulautuvia puukäärmeitä ei välttämättä huomaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Jos polulta kuitenkin poistuu, kannattaa muistaa, että tiheässä sademetsässä eksyy erittäin helposti ja pimeys laskeutuu päiväntasaajan tuntumassa todella nopeasti. Etukäteen kannattaa varmistaa myös se, että poluilta poistuminen on ylipäätään sallittua. Pitkälle ei kannata lähteä ellei oikeasti tiedä mitä on tekemässä. Parin kilometrin lyhyeltä vaikuttava lenkki saattaa olla vaikeakulkuista kivikkoa, juurakkoa ja kasvustoa. Lyhyestä päiväkävelystä saattaa kasvaa koko päivän lenkki.

Puistot ja tarhat

Aina eläimiä nähdäkseen ei tarvitse mennä umpikuhveikkoon. Erilaisia eläintarhoja ja -puistoja on lukuisia joten jäljelle jää vain sopivan valinta. Tässä pätee vähän sama juttu kuin oppaiden ruokintapaikoissa: tarjonta ei tarkoita, että se olisi hyvä asia.

Esimerkiksi kelpaavat Thaimaassa suurta suosiota nauttivat norsupuistot. Suurin osa puistoistoista tarjoaa kyllä turistille nähtävää ja koettavaa, mutta norsujen oloista ei paljon puhuta. Norsut elävät vankeudessa, niitä kohdellaan kaltoin, ne tekevät täysipäiväistä työtä ja monissa tapauksissa pienten poikasten on seurattava emoaan koko päivän ajan.

Vaihtoehdoksi suosittelemmekin Chiang Maissa sijaitsevaa Elephant Nature Parkia, jossa norsut elävät vapaudessa, niitä hoidetaan ja kunnioitaan niiden ansaitsemalla tavalla. Et ehkä näe typeriä temppuja tai pääse ratsastamaan kärsäkkäillä, mutta saat tutustua tyytyväisiin ja iloisiin norsuihin. Ja sen lisäksi ruokkia ja kylvettää niitä.

Maalla ja merellä

Tähän asti juttu on koskenut vain maalla liikkumista, mutta tismalleen samat asiat pätevät myös meressä. Koralliriutat ovat yksiä luonnon monimuotoisimpia alueita, mutta samalla ne ovat erittäin haavoittuvaisia. Älä siis missään tapauksessa koskettele koralleja tai varsinkaan kävele niiden päällä. Älä poimi merestä mitään elävää tai kuollutta, ellei se ole jokin ihmisen sinne heittämä roska.

Meressä elää myös lukuisia kiukkuisia ja myrkyllisiä eläimiä. Moni ei tunnista meren eläviä sitäkään vähää mitä maan asukkeja. Hyvä perussääntö onkin, että jos se on erittäin kaunis, erittäin ruma tai se ei pakene niin pysy siitä kaukana.

Tunne vastuusi

Tässä kirjoituksessa ei varmasti ole mitään järisyttävän uutta tietoa kenellekään. Yritämme vain muistuttaa siitä, että ihmiset oikeasti kantaisivat vastuunsa ja kunnioittavat näitä korvaamattoman arvokkaita luonnonnähtävyyksiä – nyt kun niitä vielä on. Se ei loppujen lopuksi vaadi niin kauheasti keneltäkään.

Lyhyesti: älä jätä luontoon muuta kuin jalanjälkesi äläkä ota sieltä mukaan muuta kuin valokuvia.

Intian valtameren pohjassa on maa muuttanut muotoaan, kun maanjäristys ravisteli liki kahdeksan richterin voimakkuudella. Järistyksiä oli kaksi peräkkäin ja jälkimmäisen voimakkuudeksi mitattiin 6,1 richteriä.

Myllerryksen keskipiste oli 100 kilometriä Sumatralla sijaitsevasta Bengkulun kaupungista lounaaseen. Paikallisen Global1-televisiokanavan mukaan järistys hieroi Sumatran länsirannikkoa sellaisella raivolla, että Padangin kaupungissa lukuisia rakennuksia on romahtanut.

Järistyksen myötä koko Intian valtameren alueelle annettiin tsunamivaroitus ja joitakin toimistorakennuksia on silmiennäkijöiden mukaan evakuoitu ainakin Indonesian pääkaupungissa Jakartassa. Tämä on hyvä muistutus siitä, että tsunamit eivät ole alueen maille mikään historiallinen tapahtuma, jota muistellaan kauhulla. Vaikka viimeaikoina ei olekaan mitään massiivisia tuhoja tapahtunut, niin monet muistavat varmasti vuonna 2004 iskeneen tsunamin, joka pyyhkäisin Sumatran pohjoiskärjessä sijaitsevasta Acehin maakunnasta noin 230 000 ihmistä hengiltä. Noin 500 000 jäi kodittomaksi.

Koska tsunamien uhka on todellinen, on meidänkin selvitettävä tarkasti kuinka paikalliset varoitusjärjestelmät toimivat. Aion kirjoittaa niistä vielä kokonaan erillisen jutun, kunhan ehdin perehtyä asiaan tarkemmin.

* * * *

Padangin kaupunkiin on viimeisten tietojen iskenyt pieni tsunami, mutta tuhojen laajuus on vielä mysteeri. Padangin lisäksi järistys on paikallisten viranomaisten mukaan romahduttanut myös Mukomukon kaupungissa kolmikerroksisia ja sitä korkeampia rakennuksia.

* * * *

Viranomaiset ovat illan aikana vahvistaneet kahden ihmisen kuolleen mutta silminnäkijöiden mukaan niitä olisi enemmänkin. Loukkaantuneita on satoja. Yhteydet saarelle ovat heikonpuoleiset joten mitään kovin tarkkaa tietoa tuhoista ei ole. Aineelliset tuhot nousevat varmasti melkoiseksi.

Lähde: YLE

Matkailijoita neuvotaan usein valitsemaan matkansa ajankohta niin, ettei kohteessa oli tukalan kuuma muttei toisaalta kaikkein kylmintäkään. Lämpötilaa suurempi vaikutus lienee kuitenkin kosteudella, sillä Kaakkois-Aasian leveysasteilla vettä voi tulla kuukaudessa lähes yhtä paljon kuin Suomessa koko kesän aikana. Ja vaikka vettä ei koko jatkuvasti sataisikaan niin ilman kosteusprosentti pysyy silti korkealla korkealla.

Voimakkaiden sademäärävaihteluiden takia maat jakautuvat turistimäärältään kahteen kauteen. High seasonin aikaan ilma on mukavan lämmin ja kostea eikä valkonaaman tarvitse läkähtyä ilmastointilaitteen vieressä. Rannat täyttyvät ihmisistä ja kaikesta saa maksaa vähän enemmän. Pahimmilla turistialueilla hinnat saattavat jopa tuplaantua. Kun ilmat sitten lämpenevät entisestään ja monsuunisateet alkavat piiskata ympäristöä, ei Mauri Matkaajan selkänahka enää kestä ja poishan sieltä on lähdettävä. Toisaalta juuri tämä on monelle syy mennä nimenomaan sadekauden aikaan, sillä turisteja on vähemmän, hinnat on alhaiset eikä majapaikoista ole niin kova kilpailu.

Thaimaa

Matkan aloitamme Thaimaasta huhtikuun puolessa välissä ja suuntaamme suoraan pohjoiseen. Siellä ilmat ovat mukavan lämpimät ja sateita on vähän. Kambodza-visiitin jälkeen palaamme toukokuun puolella etelään sukeltamaan. Tuolloin sadepäiviä on huomattavasti enemmän sillä touko-lokakuu on Thaimaan sateisinta aikaa ainakin Bangkokin korkeuksilla. Viime reissulla meille kuitenkin kerrottiin, että monsuunit eivät iske saarille yhtä rajusti kuin manteerelle ja sukellustoiminta jatkuu ihan normaalisti.

Kambodža

Kambodzassa tulemme luultavasti kastumaan, sillä Thaimaan tavoin touko-lokakuu on maan sateisinta aikaa. Tästä voi aiheutua myös muita ongelmia kuten heikkokuntoisten teiden hajoamista vieläkin heikompaan kuntoon. Erilaisia oppaita ja muiden kokemuksia lukeneena olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että lähes joka puolelle pääsee myös sadekaudella. Se vaan vie silloin vähän enemmän aikaa.

Toukokuussa sadepäiviä on keskimäärin 14 ja vettä sataa tuolloin 134 millimetriä. Helsingin vastaavat luvut ovat 13 ja 41 mm. Monsuunisateet ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia kuin mihin suomalaiset ovat tottuneet. Vettä saattaa tulla hetkellisesti hirvittävät määrät, mutta loppupäivä voi olla ihan aurinkoinen. Sadepäivien tai sateen määrä ei siis välttämättä kerro koko totuutta.

Vietnam

Ho Chi Minh Cityn tienoilla sateet ovat aavistuksen rankempia kuin Kambodzassa. Sadepäiviä on 16 ja sademäärä 221 mm. Vettä ei siis sada juuri sen useammin, mutta kun sitä tulee niin se on täyttä raivoa. Maata ovat riivanneet myös hirmumyrskyt ja sellaiseen emme välitä joutua.

Vietnamiin suunnittelimme tekevämme pelkän lyhyen visiitin, joten parempi lienee seurailla paikallista Pekka Poutaa kun sinne päin on aikomus. Sääukolle emme kyllä ala uhoamaan ja jätämme vierailun suosiolla väliin jos taifuunit näyttävät tulevan niskaan.

Malesia

BBC:n tilastojen mukaan meidän kohdemaista Malesia on sateisin. Vuotuinen sademäärä maan pääkaupungissa Kuala Lumpurissa on yli 2400 mm. Vertailun vuoksi Helsingissä vettä ropisee vain vajaat 700 mm ja siitäkin iso osa tulee lumena. Menemme Malesiaan kuitenkin juuri silloin kun sateet alkavat hellittää ja alustavassa suunnitelmassa se on lähinnä läpikulkumaa, joten ongelmia tuskin tulee.

Indonesia

Jos sateet eivät ole hellittäneet vielä Malesiassakaan niin ne jäävät jälkeen viimeistään kesäkuisessa Indonesiassa. Sadepäiviä on vaivaiset seitsemän ja vettä tulee 97 mm. Helsingin lukemat ovat 13 ja 51 mm joten tästä voitaneen päätellä, että saamme niskaamme muutaman kipakan monsuunisateen ja siinä se. Indonesiassakin tulemme viettämään varmasti osan ajasta meressä sukeltaen, joten pienet sadekuurot eivät meitä juuri häiritse.

Tilastoiden armoilla

Tilastot ovat tietenkin mielenkiintoista seurattavaa ja antavat jonkinlaista suuntaa siitä mitä on luvassa. Niihin ei kuitenkaan pidä luottaa sokeasti, sillä kysymys on pelkästään keskiarvoista. Uhkarohkeasti emme lähde hirvittävään säähän jos sellaista on luvassa.

Sattui se sadekausi missä tahansa maassa, on varmasti fiksuinta katsoa ensin ikkunasta ulos ennen kuin lähtee hessuilemaan. Monessa maassa on kuollut ihmisiä rankkasateiden aiheuttamiin tulviin ja mutavyöryihin. Vaikkei hengestään pääsisikään niin tatin saa ainakin otsaansa kasvatettua, kun odottaa bussin irtoamista keskeltä liejuhautaa.

Varoituksien jälkeen on kuitenkin hyvä todeta, että olen lukenut netistä lukuisia hyviä ja onnistuneita kertomuksia, jossa reissaajat ovat paikan päällä pahimman sadekauden aikaan. Se ei siis tarkoita suoraan sitä, että matka on pilalla. Siihen on vain asennoiduttava oikein. Mikäli sinulla on kokemuksia sadekauden aikaan reissaamisesta niin laita toki kommenttia.

Tarkemmat ilmastotiedot löydät tekemästäni dokumentista (PDF), jossa on mukana myös vertailukäppyrät Helsingistä ja Inarista. Vaihtoehtoisesti voit vierailla BBC:n Weather Centren Average Conditions -sivulla, johon myös koko tämä artikkeli pohjautuu.

Päiväntasaajalla sijaitseva Indonesia kohoaa yli 18 000 saaren kokoelmalla maailman suurimmaksi saaristoksi ja siinä sivussa se on myös Kaakkois-Aasian suurin valtio. Vaikka saarista “vain” 6000 on asuttuja, on maassa silti yli 200 miljoonaa asukasta. Indonesia on näin ollen maailman neljänneksi väkirikkain valtio.

Jos Indonesiaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin monimuotoisuus ei olisi huono vaihtoehto. Se pätee hyvin sekä ihmisiin että luontoon. Jopa maan kansallinen motto tarkoittaa vapaasti käännettynä: monta, mutta silti yksi (bhinneka tunggal ika).

Ihmiset ja luonto

Indonesia on melkoinen ihmisten sekamelska. Siellä asuu ihmisiä noin 300 etnisestä ryhmästä, jotka jakautuvat edelleen klaaneihin, heimoihin ja kasteihin. Näiden lisäksi myös uskonto sekä kielet jakavat ihmisiä ja Indonesian alueella puhutaankin yli 700 eri kieltä. Määrältään suurinta etnistä ryhmää edustavat jaavalaiset (41,7 %). Merkittävin uskonto on islam (87 %) ja puhutuin kieli indonesia, joka on myös maan virallinen kieli.

Indonesian on todettu olevan biodiversiteetiltään maailman toiseksi monimuotoisin maa, joten eläin- ja kasvilajit eivät ihan heti lopu kesken. Suurimmilla saarilla ihminen on luonnollisesti levittäytynyt ja luonto on saanut väistyä tietä, mutta noin 12 000 asumatonta saarta takaavat monipuoliselle luonnolle ainakin toistaiseksi hyvät puitteet elämiseen. Indonesia on tunnettu monista aktiivisista tulivuoristaan.

Osa maan saarista on ollut pitkän aikaa syrjässä päämantereesta ja näille saarille on muodostunut eläin- ja kasvilajeja, joita ei tavata missään muualla maailmassa. Vaikka maalla onkin uskomaton määrä elämää, suurin osa monimuotoisuudesta löytyy ympäröivästä merestä ja siellä sijaitsevilta koralliriutoilta.

Ikävä kyllä Indonesia painii samojen ongelmien kanssa kuin moni muukin kehittyvä, luonnoiltaan rikas maa. Teollistuminen ja populaation kasvu uhkaavat luontoa kaiken aikaa. Laittomat hakkuut, metsäpalot, liikakalastus, ilmansaasteet ja kehittymätön jätehuolto ovat vain osa niistä ongelmista, joita vastaan luonto joutuu taistelemaan. Monia eläinlajeja uhkaa elinympäristön katoaminen: 140 nisäkäslajia on luokiteltu uhanalaiseksi ja 15 erittäin uhanalaiseksi.

Vuodenaikoja on oikeastaan vain kaksi: märkä ja kuiva. Tämäkin kuitenkin vaihtelee alueittain ja pohjoisen saaret tuppaavatkin olemaan kosteita ympäri vuoden. Etelässä sadekausi kestää lokakuusta huhtikuuhun ja loppuaika on luonnollisesti kuivempaa.

Talous ja kulttuuri

Indonesiassa rikkaiden ja köyhien välillä on iso kuilu eikä korruptio ainakaan auta asiaa. Maassa on suuria talouskeskuksia ja palvelusektori muodostaa suurimman osan maan taloudesta. Suurin osa ihmisistä työskentelee kuitenkin edelleen maatalouden parissa. Vaikka Indonesia onkin luonnonvaroiltaan rikas, on se loppujen lopuksi varsin köyhä maa. Maan merkittävimmät vientituotteet ovat öljy, tina, maakaasu ja palmuöljy.

Kulttuurisesti Indonesia noudattaa samaa linja muun monimuotoisuuden kanssa. On siis hyvin vaikea sanoa, että mikä on Indonesiaa ja mikä ei, sillä kaikki riippuu paljon siitä missä päin maata ollaan. Pukeutuminen, arkkitehtuuri, ruoka vaihtelevat alueittain ja ne ovat kaikki ottaneet vaikutteita ympäröivistä valtioista.

Vaihteluista riippumatta ruokakulttuurista löytää monia yhtäläisyyksiä muihin Aasian maihin. Riisi on pääraaka-aine ja mausteita osataan käyttää ronskisti, joskaan ei ehkä aivan yhtä monipuolisesti kuin vaikkapa Thaimaassa. Chili on silti valttia ja herkkäsuinen suomalainen onnistuu varmasti löytämään itselleen ruokaa, joka saa kyynelkanavat vuotamaan savunhajuisia kyyneliä.

Monissa osin Indonesiaa käsin syöminen on yleistä ja jälleen on syytä muistaa, että ainoastaan oikea käsi on yläpäätä varten ja käsihygieniasta on syytä pitää huolta. Joissain paikoissa voidaan tuoda myös ruokailuvälineet ja jos muutkin niitä käyttävät niin seuraa toki esimerkkiä. Ruoka on ällistyttävän halpaa ja perusmättöä voi saada eteensä alle eurolla.

Indonesian rahayksikkö on rupia. Rahaa vaihtaessa ei ykkösiä tarvitse paljon miettiä, sillä yhdellä eurolla saa noin 12 600 rupiaa. Suurin seteli on 100 000 rupiaa (8 euroa), mutta sellaisella maksaminen ei onnistu läheskään joka paikassa eli pienempää on syytä varata mukaan. Mikäli myyjillä ei ole sopivaa vaihtorahaa, ei ole tavatonta korvata viimeisiä hiluja karkeilla tai muulla vastaavalla. Valkonaamaturistia osataan luonnollisesti huijata ja hinnat saattavat nousta helposti kaksinkertaiseksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että köyhillä alueilla ihmiset tarvitsevat niitä mitättömiä hiluja sinua enemmän, joten jokaisesta asiasta ei välttämättä kannata tinkiä naurettavaa pohjahintaa. Rikkaimmilla alueilla juttu on tietenkin vähän eri.

Terveydenhuolto ja turvallisuus

Terveydenhuolto ei ole sitä mihin Suomessa on totuttu. Pienissä ja yksinkertaisimmissa ongelmissa voi kääntyä paikallisen sairaalan puoleen, mutta suurempien kanssa voi joutua pulaan. Monet paikallisista rikkaista hilaavatkin sairaan ruhonsa naapurimaahan Singaporeen, mutta tämä ei tietenkään ole helppoa eikä edullista. Parempi siis varmistaa, että vakuutukset ovat kunnossa ja jos mahdollista niin valita vakuutus, joka kattaa myös evakuoinnin kotimaahan. Erilaisten rokotusten, lääkkeiden ja vastamyrkkyjen tarve on viisainta varmistaa tartuntatautilääkäriltä ennen matkaa.

Indonesia on turvallinen maa, mutta sielläkin tyhmästä päästä saa kärsiä koko ruumis. Merkittävin rikollisuuden muoto on taskuvarkaus – väkivaltaa ja aseita on vähän. Turistien kannalta ongelmallisimpia lienevät julkisissa kulkuneuvoissa tapahtuvat varkaudet sekä korruptoituneet poliisit. Jälkimmäisien kanssa voi auttaa jos esittää, ettei ymmärrä häntä tai pyytää kuittia kaikista maksuista. Mikäli sekään ei auta niin rauhallinen ja kohtelias käytös yhdessä hymyilyn kanssa poistaa suurimmat ongelmat. Jos kuljettajasi saa sakot tai joutuu ongelmapoliisin silmätikuksi niin se on hänen ongelmansa ja siihen ei kannata puuttua, ellei ole ihan pakko. Huumausaineita ei Indonesiassa katsota todellakaan hyvälle, joten jos niiden kanssa puuhaat niin tiedossa voi olla oppitunti paikallisesta “oikeudesta”.

Maassa maan tavalla

Hyvällä käytöksellä selviää paitsi korruptoituneista poliiseista niin myös kaikista muista tilanteista. Indonesialaisille kasvojen säilyttäminen on erittäin tärkeää. Räyhääminen, äänen korottaminen ja syyttäminen eivät ole hyviä ratkaisuja missään tilanteessa. Mitä tulee vasempaan käteen niin ole kuin sitä ei olisikaan. Sillä voi rääppiä hanuriaan, mutta siihen se sitten jääkin. Käytä aina oikeaa kättä tilanteessa kuin tilanteessa! Suomalaisille tuttu kättely toimii myös Indonesiassa, mutta “kovemmin on paremmin” -ajattelumalli on unohdettava. Kättely on enemmänkin kevyt kämmenten kosketus, jota voi seurata myös käden vieminen sydämen päälle.

Monen muun Aasian maan tavoin sisällä ei löntystellä kengät jalassa eikä jalkapohjia esitellä muille. Käsien ristiminen tai niiden pitäminen lantiolla voidaan tulkita vihamielisyydeksi. Jos olet vieras ja sinulle tarjotaan juomaa, ei sitä kannata juoda loppuun ellet halua lisää. Näitä yksinkertaisia tapoja noudattamalla annat itsestäsi paljon paremman kuvan ja kaikki sujuu varmasti helpommin.

Isäni olisi kiinnostunut kokeilemaan Thaimaassa eväkkäiden narraamista ja selvittelinkin hieman, että mitkä ovat vuoristoisen Pohjois-Thaimaan kalastusmahdollisuudet. Aluksi epäilin, että mahdollisuudet ovat olemattomat, sillä en satelliittikuvia tutkimalla nähnyt alueella juurikaan järviä tai lampia – pelkkää vuoristoa koko seutu. Toinen syy epäilyyni oli se, että edelliseltä reissulta muistelen kalastusretkiä tarjoavien yritysten keskittyvän rannikkokaupunkeihin ja saariin.

Pikainen haku googlella tuotti heti tulosta. Dream Lake Co Ltd järjestää kalaretkiä kahdelle eri järvelle. Paketit alkavat puolen päivän kalareissuista ja pisimmät kestävät kolme päivää. Sivuja ei ilmeisesti ole päivitetty aikoihin, mutta vuoden 2006 hintojen mukaan puolen päivän kalareissu maksaisi 1600 bahtia (37 euroa) ja koko päivän 1900 bahtia (44 euroa). Paketteihin kuuluvat kuljetukset, opastus, välineet ja koko päivän retkeen myös ruoka.

Minulle ei vielä selvinnyt, että kuinka kaukana sivuston mainostamat Dream Lake ja Paradise Lake järvet ovat Chiang Main keskustasta ja mitkä niiden paikalliset nimet ovat, mutta ehkä sekin vielä ajastaan selviää.