Aasia 2008

Indonesia pähkinänkuoressa

Yleistä

Päiväntasaajalla sijaitseva Indonesia kohoaa yli 18 000 saaren kokoelmalla maailman suurimmaksi saaristoksi ja siinä sivussa se on myös Kaakkois-Aasian suurin valtio. Vaikka saarista “vain” 6000 on asuttuja, on maassa silti yli 200 miljoonaa asukasta. Indonesia on näin ollen maailman neljänneksi väkirikkain valtio.

Jos Indonesiaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin monimuotoisuus ei olisi huono vaihtoehto. Se pätee hyvin sekä ihmisiin että luontoon. Jopa maan kansallinen motto tarkoittaa vapaasti käännettynä: monta, mutta silti yksi (bhinneka tunggal ika).

Ihmiset ja luonto

Indonesia on melkoinen ihmisten sekamelska. Siellä asuu ihmisiä noin 300 etnisestä ryhmästä, jotka jakautuvat edelleen klaaneihin, heimoihin ja kasteihin. Näiden lisäksi myös uskonto sekä kielet jakavat ihmisiä ja Indonesian alueella puhutaankin yli 700 eri kieltä. Määrältään suurinta etnistä ryhmää edustavat jaavalaiset (41,7 %). Merkittävin uskonto on islam (87 %) ja puhutuin kieli indonesia, joka on myös maan virallinen kieli.

Indonesian on todettu olevan biodiversiteetiltään maailman toiseksi monimuotoisin maa, joten eläin- ja kasvilajit eivät ihan heti lopu kesken. Suurimmilla saarilla ihminen on luonnollisesti levittäytynyt ja luonto on saanut väistyä tietä, mutta noin 12 000 asumatonta saarta takaavat monipuoliselle luonnolle ainakin toistaiseksi hyvät puitteet elämiseen. Indonesia on tunnettu monista aktiivisista tulivuoristaan.

Osa maan saarista on ollut pitkän aikaa syrjässä päämantereesta ja näille saarille on muodostunut eläin- ja kasvilajeja, joita ei tavata missään muualla maailmassa. Vaikka maalla onkin uskomaton määrä elämää, suurin osa monimuotoisuudesta löytyy ympäröivästä merestä ja siellä sijaitsevilta koralliriutoilta.

Ikävä kyllä Indonesia painii samojen ongelmien kanssa kuin moni muukin kehittyvä, luonnoiltaan rikas maa. Teollistuminen ja populaation kasvu uhkaavat luontoa kaiken aikaa. Laittomat hakkuut, metsäpalot, liikakalastus, ilmansaasteet ja kehittymätön jätehuolto ovat vain osa niistä ongelmista, joita vastaan luonto joutuu taistelemaan. Monia eläinlajeja uhkaa elinympäristön katoaminen: 140 nisäkäslajia on luokiteltu uhanalaiseksi ja 15 erittäin uhanalaiseksi.

Vuodenaikoja on oikeastaan vain kaksi: märkä ja kuiva. Tämäkin kuitenkin vaihtelee alueittain ja pohjoisen saaret tuppaavatkin olemaan kosteita ympäri vuoden. Etelässä sadekausi kestää lokakuusta huhtikuuhun ja loppuaika on luonnollisesti kuivempaa.

Talous ja kulttuuri

Indonesiassa rikkaiden ja köyhien välillä on iso kuilu eikä korruptio ainakaan auta asiaa. Maassa on suuria talouskeskuksia ja palvelusektori muodostaa suurimman osan maan taloudesta. Suurin osa ihmisistä työskentelee kuitenkin edelleen maatalouden parissa. Vaikka Indonesia onkin luonnonvaroiltaan rikas, on se loppujen lopuksi varsin köyhä maa. Maan merkittävimmät vientituotteet ovat öljy, tina, maakaasu ja palmuöljy.

Kulttuurisesti Indonesia noudattaa samaa linja muun monimuotoisuuden kanssa. On siis hyvin vaikea sanoa, että mikä on Indonesiaa ja mikä ei, sillä kaikki riippuu paljon siitä missä päin maata ollaan. Pukeutuminen, arkkitehtuuri, ruoka vaihtelevat alueittain ja ne ovat kaikki ottaneet vaikutteita ympäröivistä valtioista.

Vaihteluista riippumatta ruokakulttuurista löytää monia yhtäläisyyksiä muihin Aasian maihin. Riisi on pääraaka-aine ja mausteita osataan käyttää ronskisti, joskaan ei ehkä aivan yhtä monipuolisesti kuin vaikkapa Thaimaassa. Chili on silti valttia ja herkkäsuinen suomalainen onnistuu varmasti löytämään itselleen ruokaa, joka saa kyynelkanavat vuotamaan savunhajuisia kyyneliä.

Monissa osin Indonesiaa käsin syöminen on yleistä ja jälleen on syytä muistaa, että ainoastaan oikea käsi on yläpäätä varten ja käsihygieniasta on syytä pitää huolta. Joissain paikoissa voidaan tuoda myös ruokailuvälineet ja jos muutkin niitä käyttävät niin seuraa toki esimerkkiä. Ruoka on ällistyttävän halpaa ja perusmättöä voi saada eteensä alle eurolla.

Indonesian rahayksikkö on rupia. Rahaa vaihtaessa ei ykkösiä tarvitse paljon miettiä, sillä yhdellä eurolla saa noin 12 600 rupiaa. Suurin seteli on 100 000 rupiaa (8 euroa), mutta sellaisella maksaminen ei onnistu läheskään joka paikassa eli pienempää on syytä varata mukaan. Mikäli myyjillä ei ole sopivaa vaihtorahaa, ei ole tavatonta korvata viimeisiä hiluja karkeilla tai muulla vastaavalla. Valkonaamaturistia osataan luonnollisesti huijata ja hinnat saattavat nousta helposti kaksinkertaiseksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että köyhillä alueilla ihmiset tarvitsevat niitä mitättömiä hiluja sinua enemmän, joten jokaisesta asiasta ei välttämättä kannata tinkiä naurettavaa pohjahintaa. Rikkaimmilla alueilla juttu on tietenkin vähän eri.

Terveydenhuolto ja turvallisuus

Terveydenhuolto ei ole sitä mihin Suomessa on totuttu. Pienissä ja yksinkertaisimmissa ongelmissa voi kääntyä paikallisen sairaalan puoleen, mutta suurempien kanssa voi joutua pulaan. Monet paikallisista rikkaista hilaavatkin sairaan ruhonsa naapurimaahan Singaporeen, mutta tämä ei tietenkään ole helppoa eikä edullista. Parempi siis varmistaa, että vakuutukset ovat kunnossa ja jos mahdollista niin valita vakuutus, joka kattaa myös evakuoinnin kotimaahan. Erilaisten rokotusten, lääkkeiden ja vastamyrkkyjen tarve on viisainta varmistaa tartuntatautilääkäriltä ennen matkaa.

Indonesia on turvallinen maa, mutta sielläkin tyhmästä päästä saa kärsiä koko ruumis. Merkittävin rikollisuuden muoto on taskuvarkaus – väkivaltaa ja aseita on vähän. Turistien kannalta ongelmallisimpia lienevät julkisissa kulkuneuvoissa tapahtuvat varkaudet sekä korruptoituneet poliisit. Jälkimmäisien kanssa voi auttaa jos esittää, ettei ymmärrä häntä tai pyytää kuittia kaikista maksuista. Mikäli sekään ei auta niin rauhallinen ja kohtelias käytös yhdessä hymyilyn kanssa poistaa suurimmat ongelmat. Jos kuljettajasi saa sakot tai joutuu ongelmapoliisin silmätikuksi niin se on hänen ongelmansa ja siihen ei kannata puuttua, ellei ole ihan pakko. Huumausaineita ei Indonesiassa katsota todellakaan hyvälle, joten jos niiden kanssa puuhaat niin tiedossa voi olla oppitunti paikallisesta “oikeudesta”.

Maassa maan tavalla

Hyvällä käytöksellä selviää paitsi korruptoituneista poliiseista niin myös kaikista muista tilanteista. Indonesialaisille kasvojen säilyttäminen on erittäin tärkeää. Räyhääminen, äänen korottaminen ja syyttäminen eivät ole hyviä ratkaisuja missään tilanteessa. Mitä tulee vasempaan käteen niin ole kuin sitä ei olisikaan. Sillä voi rääppiä hanuriaan, mutta siihen se sitten jääkin. Käytä aina oikeaa kättä tilanteessa kuin tilanteessa! Suomalaisille tuttu kättely toimii myös Indonesiassa, mutta “kovemmin on paremmin” -ajattelumalli on unohdettava. Kättely on enemmänkin kevyt kämmenten kosketus, jota voi seurata myös käden vieminen sydämen päälle.

Monen muun Aasian maan tavoin sisällä ei löntystellä kengät jalassa eikä jalkapohjia esitellä muille. Käsien ristiminen tai niiden pitäminen lantiolla voidaan tulkita vihamielisyydeksi. Jos olet vieras ja sinulle tarjotaan juomaa, ei sitä kannata juoda loppuun ellet halua lisää. Näitä yksinkertaisia tapoja noudattamalla annat itsestäsi paljon paremman kuvan ja kaikki sujuu varmasti helpommin.