Koepakkaus

Lähtöön on aikaa 18 päivää. Ajattelin, että nyt on aika testata miltä pakkauslistan sisältö tuntuu hartioilla. Keräsin listasta lähes kaiken. Pois jäi ainoastaan pari pienempää asiaa mitkä eivät vaikuta käytännössä lainkaan rinkan painoon tai pakkaamiseen. En jaksanut vielä tässä vaiheessa välittää muutenkaan pakkaustekniikasta. Tärkeintä oli vain saada tavarat reppuihin ja paketti niskaan.

Yleissilmäilyä ja ärsytyksiä

Lähes kaikki pakkauslistan rojut matolle levitettynä. Kuvasta puuttuu jokunen yksittäinen pikkusälä sekä tietysti kamera, jolla otin kuvan. Kuva: Mika Hiltunen

Keräsin romut lattialle, jotta hahmottaisin paremmin mitä mukaan lähtee. Kun kaikki oli kasassa, alkoi nousta pieni epäilys, että mahtuvatkohan ne edes rinkkaan ja kamerareppuun. Ylimääräisiä kantamuksia emme todellakaan ota mukaan, joten nyt ei ollut vaihtoehtoja. Joko kaikki mahtui tai sitten oli alettava karsimaan.

Pakatessa kohtasin viime reissun ärsyttävimmät esineet: vaelluskengät ja sukelluslasit. Molemmat vievät hillittömästi tilaa ja kaiken lisäksi sukelluslasit olisi pakattava niin, että ne eivät hajoaisi. Ennätin jo kirota pienessä mielessä molemmat kapistukset. Onneksi heti perään muistin kuinka tärkeitä kummatkin ovat. Ilman hyviä kenkiä viidakossa rypeminen on tympeää ja ilman kunnollisia sukelluslaseja saat olla jatkuvasti puhaltelemassa vettä pois näkökentästä.

Koska matkaamme kaupungeissa, kylissä ja metsissä, on meidän kuljetettava myös näiden ympäristöjen vaatimuksiin istuvia tavaroita. Jos viettäisimme koko ajan vain yhdenlaisessa ympäristössä, voisi osan rojuista jättää suoraan pois.

Alle satakiloiset punnitaan neuvolassa

Koko hoito kahteen reppuun käärittynä. Rumaltahan se näyttää kun hötkeellä tein, mutta ainakin kaiken saa sullotua hartioille. Kuva: Mika Hiltunen

Sulloin rojuja reppuihin vimmatulla tahdilla. Kamerareppu meni sievästi kiinni, mutta rinkassa tuli raja vastaan: vaelluskengät ja teltta oli jätettävä ulkopuolelle. Kaikki rinkan ulkopuolelle jäävä on riesaa ja sitä pitäisi välttää viimeiseen asti. Tilanne ei todellakaan ollut sellainen kuin olisin halunnut. Asiasta välittämättä tempaisin rinkan selkääni ja kamerarepun rintapuolelle. Tulos: 20,4kg.

Painan itse noin 68 kiloa, joten rinkka painaa lähes kolmasosan painostani. Vaellukselle suositeltu yläraja on neljäsosa omasta painosta ja rankoilla vaelluksia vieläkin vähemmän. Me emme kuitenkaan vaella koko kalusto selässä, joten nämä rajat saavat hieman ylittyä. Neljäsosa omasta painosta oli kuitenkin tavoitteeni ja nyt se ylittyi. Tunnustelin rinkkaa selässäni, koitin kuvitella itseni kävelemässä epävarmana lähes 40 asteen helteessä. Päähäni tuli vain yksi ajatus: liikaa!

Laihdutuskuuri

Mietimme miten lähtisimme asiaa ratkaisemaan. Kuvauskalusto itsessään painaa jo lähes kahdeksan kiloa ja siitä emme pysty tinkimään käytännössä lainkaan. Ilman telttaa ja vaelluskenkiä rinkan paino putoaisi 3,8 kiloa. Vietämme kuitenkin niin ison osan ajasta metsissä, että emme todellakaan voi jättää vaelluskenkiä pois. Mutta entä teltta?

Purin rinkan ja koitin järjestellä rojuja hieman fiksummin. Hienosäädöllä sain sisälle lisää tilaa ja onnistuin survomaan sinne myös vaelluskenkäni. Jos teltan jättäisi pois niin kaikki tavarat mahtuisivat reppujen sisään. Puntaroimme, että niin kiva kuin se teltta olisikin matkassa, ei sen riesa/hyöty suhde ole kovin hyvä. Voi siis hyvinkin olla, että jätämme sen pois. Se kuitenkin asettaa melkoisen pulman Sumatran pienen kylän suhteen, sillä olemme koko ajan suunnitelleet yöpyvämme siellä teltassa.

Hannan on vielä testattava oma pakkauksensa, jotta saamme tarpeen mukaan tasoitettua lastia. Reilusti minua kevyempänä Hannan rinkka on oltava paljon kevyempi. Kummankin kamerareput painavat lähes yhtä paljon, joten Hannan tapauksessa tämä neljäsosan tavoite tulee varmasti ylittymään.

8 kommenttia kirjoitukseen “Koepakkaus”

Wizzu kirjoittaa:

24.03.2008 kello 20:28

Periaatteessa vaikka rinkan ulkopuolelle jäisi tavaraa, riittävän hyvällä nauha- yms. kiinnityksellä se voi pysyä mukana, rinkan päällä vaikkapa. Tärkeintä on tietysti ettei asiat pääse heilumaan vaan ovat tukevasti rinkassa kiinni. Tämä ei tietenkään auta siihen että tuota tapaa ei voi käyttää rinkkaa lentokoneen ruumaan laitettaessa, ja toiseksi se ei auta painoon yhtään.

En muuten muista olenko muistanut mainostaa pakkauspusseja mitä mulla oli mukana, semmoisia jostain nailon- tms. kankaasta tehtyjä ohuita pusseja joissa oli narulla pussin suun sulkeminen. Olivat erittäin käteviä kun etsi jotain niin ensin vaan oikean värinen pussi esiin ja sitten sieltä vasta tavara. Etenkin pienemmät tavarat (elektroniikkarojut) pysyivät hyvin järjestyksessä ja silti olivat ”enemmän turvassa” rinkan sisällä.

Hanna Tyrväinen kirjoittaa:

24.03.2008 kello 22:17

Tukeva kiinnitys on tärkeintä, jos haluaa tavaroiden roudaamisen rinkan ulkopuolella olevan edes jossain määrin mielekästä. Kädet nyt kannattaa jättää vapaaksi, sillä jossain vaiheessa varmasti huomaa ylimääräisten pussien jääneen edelliselle asemalle.

Mikan vaelluskengät kulkivat loppumatkan rinkan ulkopuolella ja se toimi ihan hyvin. Itse kiinnitin ostamani muovisen alustan teipillä rinkan ulkopuolelle ja kyllähän se Suomeen asti tuli.

Koska ajoittain saatamme saada vettä niskaan, on arvokkaimmat esineet ja paperit pakattava minigrip-pusseihin. Onneksi molempien rinkat ovat edestä avattavia. Tavaroiden penkominen on helppoa eikä koko rinkan sisältöä tarvitse levitellä pitkin kyliä :)

Mika Hiltunen kirjoittaa:

24.03.2008 kello 22:37

Eipä ole tullut puheeksi tuollaiset pussit. Tuo värikoodijärjestelmä voisikin olla sellainen, jonka ottaisi itselleenkin käyttöön. Saisi ”lokeroitua” tavarat kätevästi ja siinä sivussa ne tulisi myös suojattua.

Tuota rinkan ulkopuolella kuljettamista yritän välttää ensisijaisesti sen takia, että tilaisuus tekee varkaan. Ne minun vaelluskengät eivät kuitenkaan ole ihan sieltä halvimmasta päästä ja sellaiset saattaisivat hyvin kelvata rosvoryökäleelle jos ne oikein tarjottimella antaa. Teltta taas ei ole oma, joten siinä on syytä kerrakseen.

Ei niitä roikkuvia tavaroita silloin tietenkään kukaan vie kun rinkka on selässä, koska ulkopuolelle jäävä rojun solmin mielen nyrjäyttävällä simsalabim-solmulla. Minibusseissa, linja-autoissa ja junissa matkustaessa rinkka on kuitenkin poissa silmistä jolloin näppärälle varkaalle jää oiva tilaisuus iskeä. Kun kaikki on piilossa, rinkka ei toimi ainakaan niin selvänä houkuttimena.

Pia kirjoittaa:

01.04.2008 kello 20:17

Itse en laittaisi rinkkaa paljaltaan lentokoneen ruumaan, vaikka ulkopuolella ei mitään kamaa roikkuisikaan. Rinkassa on niin paljon nippeleitä, jotka voivat jonnekin takertua ja rikkoontua, että tungen rinkkani aina rinkkapussiin. Vuonna 2006, kun oli takana 5 kuukautta ja yli 28 lentoa, oli rinkkapussi niin karsean näköinen, että en halua edes kuvitella, minkä näköinen rinkka olisi ollut ilman sitä pussia…

Suosittelen lämpimästi hankkimaan rinkkapussin, jotta oma rinkka ei tuhoudu turhaan. Ja jos paluumatkalla on enemmän kamaa kuin tullessa, voi kampetta surutta kiinnittää rinkan ymprillä, kun koko homma menee pussiin kuitenkin.

Pia kirjoittaa:

01.04.2008 kello 20:19

Ja vielä varkaista: Rinkkapussin vetoketju vaan kiinni pienellä lukolla, niin uskalsi helposti heittää myös bussin ruumaan hela hoidon.

Hanna Tyrväinen kirjoittaa:

01.04.2008 kello 20:55

Totta kyllä, että rinkasta roikkuu ties mitä remeliä ja solkea. Saa nähdä ennättääkö tässä vielä viime hetken ostoksille vai yrittääkö jonkinlaista suojapussia etsiä vasta Thaimaasta. Järkevämpäähän on tietysti rikkoa muutaman kympin suojapussit kuin satojen eurojen rinkat :)

Varkauden ainakin huomaa helpommin, jos rinkkapussi on silvottu jollain teräaseella. Tietysti mikään lukko ei estä rinkan sisältöön kajoamista, varsinkaan jos rosmoilla on tuntikausia aikaa myllätä matkatavaroiden seassa ja valita parhaat päältä. Kaikki ehdottoman tärkeä kannattaa kuljettaa mahdollisimman lähellä itseään (passi, rahat, kamera) ja rinkkaan nakata niitä vähemmän tärkeitä tavaroita.

Pia kirjoittaa:

04.04.2008 kello 18:21

Joo toki varkaat pääset pussin läpi, mutta luultavasti todellisempi riski on esim. bussiasemien pakkaajamiehet, jotka saattavat haluat diskreetisti vilkaista kassien sisään.

Jos ihan oikeita rosvoja pelkää, niin sitten varmasti kannattaa ostaa metallinen verkko, jonka saa kiristettyä rinkan ympärille. Kavereilla oon nähnyt niitä, eikä niistä rautasahaa pienemmällä pääse läpi.

Mika Hiltunen kirjoittaa:

04.04.2008 kello 19:14

Se on aina pirun huonoa säkää jos tuollainen laukkurosvo iskee. Taskuvarkaat ottavat saaliinsa sieltä mistä sen helpoiten saa eli kännisiltä turisteilta. Asiaansa vihkiytyneitä ammattirosvoja vastaan ei sitten voikaan taistella juuri muulla kuin vakuutuksella.

Me pidetään aina käsimatkatavaroissa sellaiset rojut, jotka ovat meille tärkeitä tai sitten muuten vaan arvokkaita. Käytännössä siis kamerat, läppäri yms. elektroniikka kulkee aina mukana emmekä anna kaiken maailman laukkumaakareiden käsimatkatavaroihin koskea. Eivätkä ne tavarat mene koskaan ruumaan tai autojen katoille.

Tästä syystä emme jaksa neuroottisesti pelätä rosvoja ja valmistautua niihin. Siinä on matka pilalla jos alkaa jatkuvasti selkänsä taakse vilkuilemaan, hehe :)