Aasia 2008

Terveisiä ulkomailta

Kävin maistelemassa vähän elämää ulkomailla. En tosin sen kauempana kuin tuossa rajan takana, Venäjällä. Viikonlopun kuvausreissu Sortavalassa oli varsin avartava kokemus ja antoi mukavasti vauhtia tulevalle reissulle. Jotenkin tuli sellainen olo, että Aasia alkoi heti kun rajan ylitti: kaikki muuttui rähjäisemmäksi, mutta ihmiset olivat todella mukavia ja ystävällisiä.

Kuvasimme dokumenttia eräästä paikallisesta perheestä ja tästä johtuen vietimme pitkän tovin heidän kotonaan. Vieraanvaraisuus oli uskomatonta ja vähävaraisuudesta huolimatta meitä kohdeltiin todella juhlavasti. Vaikka sitä ei lähtökohtaisesti suhtaudukaan ihmisiin mitenkään negatiivisesti niin täytyy silti tunnustaa, että paikallisten kanssa läppääminen ja touhuaminen tappoi taas läjän ennakkoluuloja.

Vaikka sisältö olikin kaunista, pinnasta löytyi rosoisuutta. Rapistuneita tiilitaloja, lahonneita puurakennuksia, rämiseviä autoja, yleistä harmautta ja kaikkialla leijuva lamppuöljyn pistävä aromi. Vanhemmat ihmiset olivat ympäristön, elämän ja iän kuluttamia ja nuorissakin löytyi niitä kirveellä veistettyjä piirteitä. Valokuvaajalle siellä olisi riittänyt työnsarkaa kun sille vaan olisi ollut aikaa. Värittön rosoisuus upposi ainakin minuun.

Kuvasin jonkun verran ympäristöä ja kiusasin myös muutamaa paikallista. Yhteisen kielen puute aiheutti jälleen kerran hienoisia vaikeuksia. Käytössämme oli tulkki, mutta päätin, että käyttäisin tilaisuuden hyväkseni ja harjoittelisin paikallisten lähestymistä itse. Aikaa oli niin vähän että elehtimisellä temppuilu ei irronnut kovin tarmokkaasti. Kameran ja vastapuolen osoittelu ei aina toiminut, mutta anelun, rukoilu- ja sydämenpamppailueleiden sekä itseni häpäisemisen jälkeen ujoinkin suostui kameran eteen. Aasiassa tätä joutunee harrastamaan enemmänkin.

Venäjä on hillittömän suuri maa mutta reissu jätti sellaisen kutinan, että sinne olisi joskus mukavaa mennä ihan ajan kanssa. Se olisi kuitenkin tehtävä kesällä, sillä en ole hirvittävän ihastunut tähän talven kylmyyteen. Kuka tietää vaikka joskus suuntaisimme Kaakkois-Aasiaan Venäjän kautta lentämisen sijaan.

Loppuun kerron erään menomatkalla sattuneen hämmentävän tilanteen. Suomen puolen tullissa annoin virkailijan syynättäväksi passini. Hän katseli passiani poikkeuksellisen tarkasti ja kaveritkin alkoivat ihmetellä kun tarkastus tuntuu kestävän. Jotenkin olin aistivinani, että virkailija katseli minua hieman mietteliäästi ja ennätin jo mielessäni ajatella, että olenkohan unohtanut tehdä jotain. Tai vielä pahempaa: tehnyt jotain väärin.

Lopulta tullimies kysyi: “Oletko käynyt Thaimaassa”. Vastasin tietenkin myöntävästi, koska siellähän me olimme ja tullimieskin sen passista näki. Siihen hän jatkoi, että nimeni vaikutti tutulta ja että hän oli lukenut meidän edellisen reissun matkapäiväkirjaa. Maailma on pieni! Meillä tuntuu todella olevan oikeita ihmisiä lukijoina. Annoin virkailijalle vinkin, että muistaa lukea myös tätä blogia joten terveisiä Herra Tullimiehelle jos hän sattuu tämän näkemään. Emme jääneet Venäjälle karkulaisiksi ja uutta matkapäiväkirjaakin on luvassa kunhan pääsemme liikkeelle :)