Aasia 2008

Kuvaajan oikeudet ja velvollisuudet

Lähes jokainen ottaa reissunsa päällä jonkinlaisia valokuvia. Kuvia napsitaan kaikesta siitä mitä vastaan sattuu tulemaan eikä asialle anneta sen kummempaa ajatusta. Valokuva on voimakas väline, jolla on helppo ihastuttaa ja vihastuttaa. Siksi kannattaakin välillä miettiä, että missä laukaisinta painaa ja minne kameran suuntaa. Kaikki ei ole laillista tai ainakaan hyvän tavan mukaista. Seuraavassa on muutamia asioita jotka pätevät Suomessa, mutta joita voi varsin hyvin soveltaa myös ulkomailla.

Julkisella paikalla kuvaaminen on sallittua

Yksi yleinen harhaluulo on se, että jokaisella on lain suoma oikeus kieltää itsensä kuvaaminen. Kun kuvaaminen tapahtuu yleisellä paikalla, saa ketä tahansa valokuvata. Paikka luokitellaan yleiseksi aina kun sinne on ihmisillä vapaa pääsy. Siksi esimerkiksi torit, koulut, virastot, ostoskeskukset, puistot, ravintolat ja jopa uimarannat ovat yleisiä paikkoja ja niissä saa kuvata. Järjestyksenvalvojat saattavat herkästi puuttua ostoskeskuksissa tai ravintoloissa kuvaamiseen, vaikka heillä ei ole siihen lain suomaa oikeutta.

Jos paikassa järjestetään yksityinen tilaisuus, sinne ei ole mitään asiaa ilman lupaa tai kutsua. Näin esimerkiksi häät tai ravintolan kutsuvierasilta ovat kuvaajilta pois suljettuja. Julkisrauha mahdollistaa sen, että jokainen voi tepastella kotonaan tai pihamaallaan pelkäämättä kuvatuksi tulemista. Kodissa tai toisen pihamaalla kuvaamiseen tarvitaan aina lupa. Perinteisen kodin lisäksi kotirauhan piiriin kuuluvat muun muassa porraskäytävät, hotellit ja teltat. Asumus voi siis olla myös väliaikainen.

On helppo havaita, että laki ei kovin paljoa rajoita valokuvaajan kuvausoikeuksia. Kuvausoikeus on hyvin samanlainen ympäri maailman, mutta erityistilanteissa asia kannattaa varmistaa erikseen. Lakia tärkeämpää on selvittää se, miten paikallisessa kulttuurissa tai uskonnossa suhtaudutaan kuvaamiseen. Joillekin kamera on sielun varastamisen väline ja voit olla varma, että he eivät arvosta jos heitä kohti sohitaan kameralla.

Kuvaaminen ei tarkoita julkaisemista

Vaikka kuvaaminen onkin sallittua, ei se tarkoita että kuvan saisi automaattisesti myös julkaista. Kaupallisessa ja poliittisessa käytössä tarvitaan aina kuvattavan lupa. Ei-kaupallisessa tarkoituksessa kuvia saa julkaista, mutta silloinkaan ihmistä ei saa esittää loukkaavassa mielessä. Näin esimerkiksi festareilla housut kintuissa sammunutta ihmistä saisi kuvata, mutta kuvaa ei saisi julkaista. Ihmisen on oltava tunnistamaton, jotta kuvaa voitaisiin käyttää. Se mikä on loukkaavaa, onkin sitten jo ihan toinen juttu ja siinä tulevat mukaan myös kulttuurilliset tekijät.

Tilanteen lisäksi loukkaavuuteen vaikuttaa myös se, onko ihminen pääosassa. Jos siis kuvaisit suurta festariyleisöä ja jossain siellä joukossa olisi tämä sammunut henkilö, ei kuvaa todennäköisesti luokiteltaisi loukkaavaksi.

Sanomattakin lienee selvää, että asiallinen kuva voi muuttua loukkaavaksi, jos se julkaistaan epäasiallisessa yhteydessä. Vai haluaisitko sinä salaa otetun pärstäkuvasi erektiolääkkeistä kertovaan artikkeliin?

Terve järki on yleensä lakia tärkeämpi

Laki on varsin löysä ja hyvä niin, sillä monet tärkeät uutiskuvat ja -videot saattaisivat muuten jäädä ottamatta. Harrastelijakuvaajan onkin parasta käyttää sitä tunnettua maalaisjärkeä eikä mennä sillä asenteella, että se on sallittua koska sitä ei erikseen kielletä.

Aikaisemmin esille tullut uimaranta on hyvä esimerkki. Vaikkei sitä erikseen kielletäkään niin jokainen ymmärtää, että on hieman kyseenalaista kökkiä puskassa kuvaamassa ihmisiä vähissä vaatteissa. Myös ravintolassa on parempi tarkentaa se kamera niihin omiin kavereihin eikä kuvata ulkopuolisia ihmisiä tuopin ääressä.

Entä jos kuitenkin haluat kuvata ihmisiä hieman erikoisemmissa tilanteissa? Kysyminen on aina plussaa ja sitä kannattaa harrastaa myös julkisilla paikoilla. Sen ei tarvitse olla sanallinen kysymys. Usein riittää, että teet itsesi näkyväksi ja kuvattavalle selväksi, että häntä ollaan kuvaamassa. Hymy, vilkutus tai nyökkäys voidaan tulkita kuvausluvan saamiseksi. Jos kuvaat pieniä lapsia, luo kontakti lapsen vanhempiin. Kasvojen peittäminen, vihainen katse tai selän kääntäminen ovat selviä merkkejä siitä, että kuvattava ei halua että häntä kuvataan. Monet tilanteet vaativat kuvan ottamista niin ettei kuvattava huomaa sitä. Silloin on hyvä kysyä lupa jälkeenpäin.

Jos joku kieltää kuvan ottamisen, älä kuvaa. Jos joku kieltää kuvan julkaisemisen sen ottamisen jälkeen, älä julkaise. Jos järjestyksenvalvoja kieltää kuvaamisen, pistä kamera pois ellei sinulla ole erityisen perusteltua syytä tehdä toisin. Leukojaan loksuttamalla aiheuttaa harmia sekä itselleen että muille. Jos olet tarkoituksella kuvaamassa jotain erikoisempaa tilannetta niin pidä huoli, että tiedät mitä olet tekemässä. Esimerkiksi salametsästäjien kuvaaminen saattaa aiheuttaa todella ikäviä ongelmia tai pahimmassa tapauksessa viedä hengen.

Itse olen kerran joutunut tilanteeseen, jossa kuvasin kymmeniä yleiskuvia klubilla. Eräs klubin asiakkaista oli kuitenkin huumediileri. Hän kutsui minut luokseen ja sanoi, että hänestä ei saa ottaa kuvia. Minulla ei ollut mitään tarvetta kuvata häntä, joten katsoimme yhdessä kuvat läpi ja poistimme kuvat joissa hän oli. Samalla sovimme, että en kuvaa hänen suuntaansa ja että hän ei hortoile pitkin klubia, jotta voin kuvata rauhassa muuta tunnelmaa. Asia ratkesi ja kaikille jäi hyvä mieli vaikka minulla olisikin ollut täysi oikeus äpistä vastaan.

Loukkaavaa vai ei?

Loukkaavuuden määritteleminen on erittäin vaikeaa. Onko esimerkiksi oikein kuvata rampaa, joka menetti jalkansa Kambodzan miinakentillä? Tai Bangkokin kadulla rukoilevaa kerjäläistä? Tähän on mahdotonta antaa selkeää vastausta, mutta itse katson tuollaisissa tilanteissa omaan napaan: Miten haluan tämän henkilön esittää? Mitä haluan kuvalla kertoa? Kunnioitanko kuvattavaa?

Sota, nälkä, köyhyys, eriarvoisuus ja toisten ihmisten suru ovat aina kiinnostavia kuvauskohteita ja monet historian vaikuttavimmista valokuvista kertovat juuri tällaisista asioista. Niiden kuvaaminen on täysin mahdollista kunhan muistaa, ettei tuhoa kuvattavan arvokkuutta ja lähestyy tätä asiallisesti eikä kauhistellen. Valokuva on tehokas tapa kertoa niistä asioista jotka tässä maailmassa ovat vinksallaan kun vain muistaa jättää sen juorulehtiasenteen kotiin.