Aasia 2008

Huijarit ja ketkuilijat

Huijata, juksata, kusettaa, jekuttaa, jallittaa, petkuttaa, ukottaa, puijata ja viilata linssiin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kaakkois-Aasian maissa – niin kuin varmasti lähes kaikissa köyhissä maissa – valkonaama voi tuntea tulevansa huijatuksi useita kertoja päivässä.

Kannattaa kuitenkin miettiä hetki, että mitä se huijaaminen oikeasti on. Huijataanko sinua oikeasti? Sen jälkeen on paljon helpompi ratkaista se kuinka tuktuk-kuskeista, kaupustelijoista ja muista häslääjistä selviää kunnialla ja kenen kanssa kauppaa kannattaa käydä.

Kaksoishinnoittelu ja yrittäminen ei ole huijaamista

Kaakkois-Aasiassa nollat taulussa pyörivä turisti joutuu helposti maksamaan moninkertaisia hintoja kaikesta. Kaksoishinnoittelu kukoistaa paitsi torien kojuissa ja taksien hinnoissa niin myös virallisemmissa paikoissa, kuten temppeleissä. Wikisanakirjan mukaan huijaamisen määritelmä on seuraava: kertoa jotakin, joka ei pidä paikkaansa. Se, että sinulta nyhdetään enemmän rahaa, on täyttä totta. Se ei sellaisenaan ole huijaamista.

Viime reissun loppupuolella otteeni herpaantui ja sanoin erästä tuktuk-kuskia vahingossa huijariksi, koska hän pyysi täysin naurettavaa hintaa. En tarkoittanut sitä vakavasti ja sanoin sen nauraen, mutta se oli moka joka näin jälkikäteen harmittaa. Me molemmat menetimme siinä kasvomme. Onneksi minulle sanottiin asiasta, sillä muuten se olisi saattanut jäädä huomaamatta. Olipa hänen pyytämänsä hinta miten hillitön tahansa, ei hän minua huijannut. Hän ei sanonut mitään mikä ei olisi totta vaan yritti tehdä kunnon bisnestä.

Toivottavasti te muut ette tee samaa virhettä ja syyttele kaupustelijoita huijareiksi, sillä harva niistä on sellainen. Vaikka kaksoishinnoittelu noin ajatuksen tasolla onkin hieman kyseenalainen, niin faktaa on että meidän länsimaalaisten kuuluu maksaa vähän enemmän. Ne köyhät ihmiset tarvitsevat sitä rahaa huomattavasti meitä kipeämmin. Usein moninkertainen hinta on kaikesta huolimatta monta kertaa Suomen hintoja halvempaa, joten on täysin tarpeetonta pyrkiä samoihin hintoihin jota paikalliset maksavat. Halpaa on, ylihinnoiteltunakin.

Velvollisuus maksaa, oikeus tinkiä

En kuitenkaan voi suositella sitäkään, että maksat kaikesta sen mitä ensimmäisenä pyydetään. Taksien, tuktukien ja muiden kulkupelien hintoja kannattaa etukäteen selvitellä, jotta tiedät mitä matkan kuuluisi maksaa. Jos sinulta pyydetään monta kertaa enemmän niin ei ole väärin neuvotella hintaa alemmaksi. Usein supliikkimies tai -nainen pääsee kyllä kyytiin ihan normaaleilla hinnoilla kun vaan sinnikkäästi yrittää, hymyilee eikä menetä hermojaan. Jos ei onnistu, kieltäydy kyydistä ja yritä seuraavaa kulkupeliä.

Torimyyjien kanssa ensimmäisen hinnan maksaminen voi olla jopa loukkaus. Tinkiminen kuuluu monessa maassa kaupankäyntiin joten lähtöhinnat ovat sen mukaiset. 10 kertainen hinta ei siis ole mitään huijaamista vaan lähtöhinta, josta myyjä on valmis pudottamaan roimasti pois. Muista asettaa myös oma lähtöhintasi riittävän alas, koska siitä suunta on vain ylöspäin.

Ohita häslääjät

Häslääjät ovat niitä, jotka rynnivät kimppuusi ja yrittävät myydä kiertoajelua, rihkamaa, lento- ja junalippuja ja oikeastaan mitä vaan mitä turisti voi tarvita. Heidän joukossaan niitä todellisia huijareita voi olla huomattavasti enemmän. Osa nyhtää sinulta vain rahaa ja kierrättää kalliissa ostospaikoissa, mutta erityisesti lippujen suhteen lopputuloksena voi olla onnistunut huijaus ja mihinkään kelpaamaton tiketti. Yleisin häsläreiden käyttämä kikka on väittää, että sinua kiinnostava paikka on kiinni, mutta hän tietää toisen paikan joka on paljon parempi ja tietenkin auki. Tämä pätee sekä majapaikkoihin että nähtävyyksiin.

Toimiva perusohje on, että älä reagoi häslääjiin mitenkään. Älä osta heiltä mitään, älä vastaa heille mitään. Heidän ammattinsa on hämääminen ja suun avaamalla saatat hävitä pelin kertaheitolla.

Toimialana huijaaminen

Aina huijaaminen ei tapahdu yksityisen henkilön toimesta. Yritykset osaavat pelin ihan samalla tavalla. Matkustuslippujen suhteen viralliset myyntipisteet ja toimistot ovat se kaikkein varmin vaihtoehto. Mikäli varauksen voi hoitaa netissä, kannattaa sitäkin käyttää. Erilaiset matkanjärjestät sitä vastoin ovat vaihtoehto, jota on aina puntaroitava. Ei käy kateeksi niitä tuhansia turisteja, jotka ovat ostaneet ylihinnoitellun lipun joka ei käy mihinkään.

Huijariyrityksen tunnistaminen ei ole kovin helppoa. Voit parantaa onnistumisen mahdollisuutta selvittämällä ensiksi mitä Internetistä löytyy. Kysele myös muilta matkaajilta tai paikallisilta. Huono maine kiirii yleensä yhtä hyvin kuin hyvä. Hintakin voi antaa vinkkejä mahdollisesta huijarista, sillä muiden kokemusten perusteella kusetusliput myydään usein naurettavan kalliiseen hintaan. Ulkoiset puitteet eivät suoraan kerro mitään, mutta antavat ainakin vinkkejä. Onko tarjolla esitteitä? Ovatko annetut tiedot yksityiskohtaiset? Onko tarjolla kuvia? Kuinka vanhoilta kuvat näyttävät? Onko firmalla asialliset käyntikortit yhteystietoineen? Ole ahkera kyselijä ja selvitä mitä myyjä myymästään asiasta tietää. Onko hän asiantunteva? Kertooko hän vaihtoehtoja? Miten hän neuvoo toimimaan ongelmatilanteissa? Yrittääkö hän myydä jotain muuta mitä pyydät?

Me ostimme viime reissulla bussilipun Kanchanaburiin aseman myyntiluukulta. Chiang Maihin menevän yhteyden hoidimme matkanjärjestäjän kanssa. Paikka oli siisti, siellä leikki lapsia koiran kanssa ja firmassa oli nettiyhteys. Myyjä oli asiallinen, kohtelias ja avulias eikä tyrkyttänyt meille mitään mitä emme pyytäneet. Hän vastasi suoraan ja asiallisesti kaikkiin kysymyksiin. Hänellä oli myös hinnat selkeästi esillä ja ne pitivät paikkaansa. Hinta oli vain hieman virallista lippua kalliimpi eli asiaan kuuluva välityspalkkio oli mukana. Saimme myös käyntikortit ja ohjeet soittaa siinä olevaan numeroon ongelmatilanteissa. Kaiken kaikkiaan mikään ei viitannut huijaukseen eikä se sellainen ollutkaan. Kyyti oli toimiva ja lippu täysin asiallinen. Se vaan ei auttanut kun muut tulivat huijatuksi ja me kärsimme heidän mukana.

Kilpailuhenkeä reissureppuun

Matkustaminen voi olla jatkuvaa kilpailua elantonsa hankkivien työläisten kanssa. Se on osa sitä kokonaisvaltaista elämystä jonka reissaaminen tarjoaa. Älä ota siitä stressiä, eivät hekään ota. Pieni tinkiminen ja säätäminen pitää mielen virkeänä. Usein mitään kiihkeää tinkimistä ei edes tarvita. Voi olla, että tuktuk-kuskin kanssa joutuu seuraavanlaisen keskustelun:

- Mister! Tuu handret baat! Veri tsiip!
- No no, too much. 50 baht, ok?
- Ok!

Aina riittää niitä turisteja, jotka eivät ymmärrä, osaa tai kehtaa tinkiä. On myös niitä, joille on yhdentekevää maksaako taksikyyti kaksi vai neljä euroa. Siksi pienellä budjetilla reissaavat voivat omatuntoaan soimaamatta neuvotella hinnoista. Se on kaikesta huolimatta enemmän kuin mitä paikalliset siitä maksaisivat.