Aasia 2008

Luonnossa liikkuminen

Iso osa meidän matkasta menee luonnonhelmassa käpsehtimiseen. Kaakkois-Aasian sademetsät tarjoavat uskomattoman määrän katseltavaa ja kuvattavaa, mutta metsässä liikkuminen ja siellä oleminen ei ole pelkkää vastuutonta haahuilua. Näimme Thaimaassa useampaankin otteeseen ihmisiä, joiden toiminta ei aina ollut kovin esimerkillistä. Useimmiten se johtui tietämättömyydestä, mutta näkyi siellä myös suorannaista ilkivaltaa.

Opettele perusteet

Ennen matkalle lähtöä asioista kannattaa ottaa itse selvää. Monesti matkalle lähdetään ja luotetaan siihen, että paikan päältä palkattu opas hoitaa hommansa tyylillä ja taidolla. Yleensä näin varmasti onkin, mutta asiassa on mukana myös pieni ongelma.

Kovinkaan monella matkaajalla ei ole päiväkausia aikaa odotella eläinten näkemistä ja siksi he hilautuvatkin paikkoihin, jossa eläimien näkeminen on todennäköistä. Oppaiden työ on raakaa bisnestä ja heidän on varmistettava, että maksavat asiakkaat oikeasti näkevät haluamansa. Siksi joissain paikoissa on järjestetty laittomia ruokinta-alueita, jonne puolikesyt eläimet tulevat odottamaan ruokkivan turistin kättä. Tällaiset ruokintapaikat ovat vaarallisia paitsi ihmisille niin myös eläimille. Esimerkiksi Indonesian orangit voivat saada itseensä ihmisten tauteja ja levittää niitä koko orankiyhteisöön.

Luontoon kannattaa lähteä sillä asenteella, että se uhanalainen tiikeri tai villi apina ei välttämättä tule juuri sinun kohdallasi vastaan.

Näe, älä katso

Tästä päästäänkin kysymykseen: miksi sademetsiä pitäisi koluta jos siellä ei kerta mitään näe? Ongelma on useimmiten siinä, että ihmiset katsovat, mutta eivät näe. Sitä odottaa näkevänsä jotain suurta ja erikoista eikä tajua, että ympärillä vipisee hirvittävä määrä pientä elämää. Kannattaakin vähentää askelten lukumäärää ja alkaa oikeasti näkemään mitä kaikkea polkujen varsilla, puiden rungoilla ja purojen rannoilla viipottaa. Thaimaan Khao Sokin kansallispuistossa näimme joka vaelluksella jotain uutta, mutta useimmiten ihmiset vain kävelivät meidän ohi vaikka kuinka osoittelimme kameroilla örkkejä. Jos odottaa näkevänsä vain apinoita, ei varmasti näe muuta kuin apinoita.

Kun eläimiä sitten lopulta näkee, niin niitä ei kannata hätistellä pois liiallisella innokkuudella. Otuksia kannattaa katsella siltä etäisyydeltä mille ne uskaltavat itse tulla. Ja jos ne sattuvat tulemaan lähelle niin niitä ei kannata koskea eikä niille varsinkaan pidä antaa ruokaa. Hyvänä esimerkkinä huonosta toiminnasta olivat eräät nuoret miehet Erawanin vesiputouksilla, Thaimaassa. Kun apinat tulivat hyppimään lähietäisyydelle, nämä sankarit päättivät alkaa ravistella puita, joissa apinat keikkuivat.

Älä roskaa

Jos metsässä ei muistaisi mitään muuta niin ainakin yhden asian: älä roskaa. Joka ikisessä luontokohteessa näkyi röökintumppeja, karkkipapereita, vesipulloja ja muuta törkyä. Viesti on siis varsin yksinkertainen: jos viet luontoon jotain niin tuo se sieltä myös pois. Ikävää huomata, että kansallispuistot ovat joutuneet rakentamaan panttijärjestelmän, jotta vierailijat eivät jättäisi jätöksiään metsään. Sekään ei vaan tunnu kaikkiin auttavan.

Muista turvallisuus ja varusteet

Oikealla varustautumisella ja asenteella metsät ovat turvallisia paikkoja liikkua. Riittävä annos rämäpäisyyttä ja henki saattaa lähteä. Sademetsät ovat pullollaan enemmän tai vähemmän myrkyllisiä eläimiä. Erityisesti käärmeet ja hämähäkit on syytä jättää niille kuuluvaan rauhaan. Hyvinkin pieni karvakinttu saattaa tuikata sen verran tuhtia myrkkyä, että jos nyt ei elämä pakene niin ainakin loppumatka on piloilla.

Bikinit ja sandaalit on parempi jättää majapaikkaan. Pitkävartiset kengät, pitkälahkeiset housut sekä pitkähihainen paita ovat hyvänä apuna näitä pieniä pirulaisia vastaan. Ne suojaavat hyvin myös hyttysiltä ja muilta öttiäisiltä.

Poluilla vai sivussa?

Monesti eläimet osaavat välttää vilkkaimpia kulkureittejä, mutta poluilta poistumisessa kannattaa käyttää tervettä harkintaa. Ihmiselle tympeiden elikoiden määrä nousee välittömästi kun puskaan astuu ja siellä niiden havaitseminen on entistä vaikeampaa. Erityisesti lähes näkymättömiä hämähäkin seittejä on tarkkailtava. Jokaista askelta kannattaa harkita tarkkaan ja oikeasti katsoa mihin astuu. Toisaalta taas ei pidä tuijottaa vain jalkojaan. Lehtivihreään sulautuvia puukäärmeitä ei välttämättä huomaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Jos polulta kuitenkin poistuu, kannattaa muistaa, että tiheässä sademetsässä eksyy erittäin helposti ja pimeys laskeutuu päiväntasaajan tuntumassa todella nopeasti. Etukäteen kannattaa varmistaa myös se, että poluilta poistuminen on ylipäätään sallittua. Pitkälle ei kannata lähteä ellei oikeasti tiedä mitä on tekemässä. Parin kilometrin lyhyeltä vaikuttava lenkki saattaa olla vaikeakulkuista kivikkoa, juurakkoa ja kasvustoa. Lyhyestä päiväkävelystä saattaa kasvaa koko päivän lenkki.

Puistot ja tarhat

Aina eläimiä nähdäkseen ei tarvitse mennä umpikuhveikkoon. Erilaisia eläintarhoja ja -puistoja on lukuisia joten jäljelle jää vain sopivan valinta. Tässä pätee vähän sama juttu kuin oppaiden ruokintapaikoissa: tarjonta ei tarkoita, että se olisi hyvä asia.

Esimerkiksi kelpaavat Thaimaassa suurta suosiota nauttivat norsupuistot. Suurin osa puistoistoista tarjoaa kyllä turistille nähtävää ja koettavaa, mutta norsujen oloista ei paljon puhuta. Norsut elävät vankeudessa, niitä kohdellaan kaltoin, ne tekevät täysipäiväistä työtä ja monissa tapauksissa pienten poikasten on seurattava emoaan koko päivän ajan.

Vaihtoehdoksi suosittelemmekin Chiang Maissa sijaitsevaa Elephant Nature Parkia, jossa norsut elävät vapaudessa, niitä hoidetaan ja kunnioitaan niiden ansaitsemalla tavalla. Et ehkä näe typeriä temppuja tai pääse ratsastamaan kärsäkkäillä, mutta saat tutustua tyytyväisiin ja iloisiin norsuihin. Ja sen lisäksi ruokkia ja kylvettää niitä.

Maalla ja merellä

Tähän asti juttu on koskenut vain maalla liikkumista, mutta tismalleen samat asiat pätevät myös meressä. Koralliriutat ovat yksiä luonnon monimuotoisimpia alueita, mutta samalla ne ovat erittäin haavoittuvaisia. Älä siis missään tapauksessa koskettele koralleja tai varsinkaan kävele niiden päällä. Älä poimi merestä mitään elävää tai kuollutta, ellei se ole jokin ihmisen sinne heittämä roska.

Meressä elää myös lukuisia kiukkuisia ja myrkyllisiä eläimiä. Moni ei tunnista meren eläviä sitäkään vähää mitä maan asukkeja. Hyvä perussääntö onkin, että jos se on erittäin kaunis, erittäin ruma tai se ei pakene niin pysy siitä kaukana.

Tunne vastuusi

Tässä kirjoituksessa ei varmasti ole mitään järisyttävän uutta tietoa kenellekään. Yritämme vain muistuttaa siitä, että ihmiset oikeasti kantaisivat vastuunsa ja kunnioittavat näitä korvaamattoman arvokkaita luonnonnähtävyyksiä – nyt kun niitä vielä on. Se ei loppujen lopuksi vaadi niin kauheasti keneltäkään.

Lyhyesti: älä jätä luontoon muuta kuin jalanjälkesi äläkä ota sieltä mukaan muuta kuin valokuvia.