Kirjoitukset
Indonesian kulkuyhteydet
Thaimaan, Laosin, Vietnamin, Kambodzan sekä Malesian reittisuunnitelmien teko on kohtalaisen yksinkertaista, sillä teitä ja raiteita seuraamalla saa jonkinlaisen kuvan siitä miten pisteestä A päästään pisteeseen B. Vaikka emme tulekaan tekemään mitään kilometrin tarkkuudella toimivaa reittisuunnitelmaa, on jonkinlainen runko hyvä olla olemassa. Indonesia on kuitenkin tuottanut melkoisia hankaluuksia, sillä maan julkisesta liikenteestä sekä tie- ja rautatieverkostosta ei meinaa löytyä tietoa. Ja kun kysymyksessä on saarivaltio, niin pelkästään teitä seuraamalla ei pitkälle kuitenkaan pötkitä.
Malesiasta Sumatraan
Ongelmat alkavat jo siitä mistä ja miten maahan on ylipäätään mahdollista päästä. Lentokoneella ongelmaa ei olisi – senkun vaan menee kentälle, lentää ja hyppää toisella kentällä pois. Me emme kuitenkaan lennä, joten Sumatran saarelle on päästävä meriteitse. Reittisuunnitelmassa ennen Indonesiaa on maan pohjoispuolella sijaitseva Malesia. Sieltä vaihtoehtoja on meidän onneksemme useita.
Nopeiten maasta toiseen pääsee Melaka-Dumai -lautalla. Matka kestää noin kaksi tuntia ja lysti maksaa noin 170 000 rupiaa (13 euroa). Vaihtoehtona on myös noin viisi tuntia kestävä Penang-Belawan -lautta, jonka hinta on noin 380 000 rupiaa (28 euroa). Tarjolla on myös joitakin eksoottisempia vaihtoehtoja välipysähdyksineen, mutta ne jätämme suosiolla omaan arvoonsa.
Vaihtoehdoista ensimmäinen vaikuttaisi lähinnä meidän tarpeita vastaavalta. Sen ainut huono puoli on siinä, että emme pääse Sumatralla niin pohjoiseen kuin aluksi suunnittelimme, eli joudumme näillä näkymin miettimään Sumatran kohteita ja reittejä uudelleen.
Saarelta toiselle
Saarten välillä loikkimisen pitäisi olla vaivatonta. Suurten saarien kuten Sumatran, Javan ja Balin välillä lauttoja kulkee päivittäin. Pienemmille ja vähemmän asutuille saarille yhteyksiä ei ole aivan näin tiuhaan, mutta sielläkin lauttoja liikkuu useita kertoja viikossa. Yhdelle saarelle ei siis tarvitse jäädä happanemaan päiväkausiksi.
Lautoille on myös vaihtoehtoja, sillä saarilta voi yrittää vuokrata käytännössä minkälaisen veneen tahansa. Muutama ystävällinen sana paikalliselle kalastajalle ja saatat saada edullisen privaattikyydin lähimmälle pikkusaarelle. Moottoriviat eivät kuitenkaan ole mitenkään epätavallisia, joten pientä harkintaa on syytä käyttää venhon valinnassa. Tämä pätee etenkin silloin jos meinaa toimi itse paatin kipparina.
Sumatra
Sumatran tieverkosto ei laadullaan loista. Saaren satunnaisesti päällystetty “valtatie” lienee yksi hyväkuntoisimmista. Sekin on täynnä niskat nyrjäyttäviä kuopia. Suurin osa Sumatrasta on vuoristoista viidakkoa ja tiet mutkittelevat sen mukaisesti. Kun nämä kaksi yhdistää toisiinsa saadaan lopputuloksena matkustamista, jossa aikatauluja ei kannata laskea tunnin tarkkuudella eikä matkapahoinvointilääkkeitä aliarvioida.
Bussitarjonta kattaa kaiken ahtaista ja rämisevistä peltipurkeista tilaviin luksuskieseihin. Mukavimmin matka taittuu ilmastoidussa bussissa, jonka penkit taittuvat löhöilyasentoon, tilaa on vaikka muille jakaa ja ulos pyrkivät eritteet voi käydä dumppaamassa auton vessaan. Ilmastoinnissa ei säästellä, joten asusteeksi kannattaa valita jotain hieman lämpimämpää. Hinnat vaihtelevat luonnollisesti käytössä olevan bussin mukaan, mutta esimerkkinä parhaimmalla super-executive-bussilla 12 tunnin matka Medanista Pekanbaruun maksaa 160 000 rupiaa (12 euroa).
Saarella kulkee myös jonkinlainen junaverkosto, mutta tietojeni mukaan se ei ole kovin käyttökelpoinen.
Java
Indonesian pääsaarella tilanne on paljon parempi kuin naapurisaarella. Hyväkuntoisia teitä riittää ja bussiyhteydet pelaavat. Sumatran tavoin busseja löytyy joka lähtöön, joten tehtäväksi jää vain katsoa omalle kukkarolla ja hermoille sopiva. Kaiken lisäksi bussivuoroja on hirvittävät määrät, joten monesti riittää että hilaa itsensä asemalle ja odottelee pienen tovin sopivan bussin saapumista. Bussilippu ostetaan useimmiten vasta bussissa. Hienoimpiin busseihin saa lippuja myös terminaaleista, matkatoimistoista ja hotelleista.
Javalla on hyvin toimiva rautatieverkosto, joka yltää saaren päästä päähän ja tavoittaa kaikki keskeisimmät kaupungit. Aikatauluja voi yrittää tulkata paikallisen VR:n sivuilta.
Halvin economy-luokka on täynnä kovia penkkejä, joita on todella vaikea saada. Täyteen ahdetussa junissa joutunee siis useimmiten tyytymään seisomapaikkaan ja olemaan taskuvarkaiden ja muiden häslääjien armoilla. Junat pysähtyvät joka ikisellä pikkuasemalla joten matka kestää selvästi pisimpään.
Pikajunissa on tarjolla bisnes- ja executive-luokat, jonne paikat varataan etukäteen. Jalkatilaa on reilusti ja penkit ovat mukavia. Bisnesluokassa viilennystä irtoaa tuulettimesta kun taas executive-luokkaa jäähdyttää ilmastointi. Jälkimmäisessä on myös muita etuja kuten laskeutuvat penkit, välipalatarjoilu ja joissain tapauksessa televisio. Kaikkein ylintä luokkaa edustavat luxusjunat, jotka tunnistaa tavallisesti nimen edessä olevasta Argo-sanasta. Ne vastaavat pitkälti executive-luokkaa, mutta tarjoavat lisäksi bisnespalveluita.
Bali
Balin turistisaaren julkista liikennettä hoitavat minibussit joita kutsutaan myös sanalla bemo. Tyypilliseen tapaan minibussit tarjovat tunnelmallisen ja ahtaan tavan matkustaa, mutta toisaalta 2000 rupiasta (15 senttiä) alkavat hinnat eivät juuri päätä huimaa. Eikä kannata ihmetellä, jos sinulta turistina nyhdetään muita suurempaa setelinivaskaa. Bemon kyytiin voi hypätä periaatteessa mistä tahansa reitin varrelta, mutta varmiten sen saa bussiasemalta.
Etelä-Balilla säätämistä vieroksuville mittaritaksit ovat oiva bemojen korvike. Mittarien käyttäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, joten jos kuski ei suostu mittariaan käyttämään niin valitse toinen taksi. Fiksuinta on käyttää sinisiä Bali Taxi -firman autoja. Muiden firmojen ja pimeiden taksien kohdalla mistään ei voi olla täysin vara. Taksien aloitustaksa on noin 5000 rupiaa (40 senttiä) ja kruisailu maksaa noin 2000 rupiaa (15 senttiä) kilometriltä.
Mikäli satut liikkumaan keskeisimpien turistialueiden välillä, on kolmantena vaihtoehtona turistibussit. Ne ovat nopeita ja luotettavia, mutta kalliimpia kuin muut vaihtoehdot. Liput kannattaa varata vähintään päivää etukäteen.
Muut saaret
Edellä mainitut kolme saarta ovat Etelä-Indonesian kehittyneimmät. Muiden saarien kohdalla on syytä odottaa vaatimattomampaa tarjontaa. Meidän suunnitelmissa kaikkin itäisin kohde on pienenpieni varaanikeidas Komodo, mutta sinne päästäksemme joudumme näillä näkymin majailemaan sen itäpuolella sijaisevalla Floresin saarella. Sinne pääsy vaatii useamman saariloikan joten tulemme varmasti törmäämään jos jonkinlaiseen menopeliin.